Psykologi: Masennuksesta on tullut kansantauti - lääkkeet eivät tehoa

Psykologi Aku Kopakkala kritisoi tuoreessa kirjassaan Masennus: Suuri serotoniinihuijaus mielialalääkkeiden liiallista määräämistä. Hänen mukaansa masennusta voi hoitaa myös muilla keinoilla, jotka usein toimivat lääkkeitä paremmin.

Kopakkalan mukaan ei ole mitään todisteita siitä, että SSRI-lääkkeet toimisivat masennuksen hoidossa juurikaan plaseboa eli lumelääkettä paremmin.

Hän kirjoittaa, ettei masennusta hoidettaessa huomioida tarpeeksi sairauden moniulotteisuutta. Ikävästä olosta halutaan nopeasti eroon ilman, että yksilöllisyyttä otetaan huomioon.

Lääkityksen varjopuolena voi hänen mielestään olla jopa masennuksen kroonistuminen. Jatkuva masennus voi viedä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Lääkityksestä enemmän haittaa kuin hyötyä?

Ujous katoaa, kun alkoholia on riittävästi veressä. Kukaan ei silti oleta ujouden olevan alkoholinpuutoshäiriö, kirjoittaa Kopakkala.

Hänen mukaansa SSRI-lääkkeet eivät toimi, koska masennus ei todellisuudessa johdu serotoniinitasojen heittelystä. Niin vain oletettiin, kun lääkkeiden huomattiin nostavan serotoniinin määrää aivoissa.

Lääkkeisiin voi jäädä koukkuun. Kun SSRI-lääkkeet nostavat kehon serotoniinimäärän hyvin korkeaksi, keho kompensoi vähentämällä omaa serotoniinin tuotantoaan.

Kun lääkitys lopetetaan, serotoniinin määrä romahtaa, mikä voi johtaa vieroitusoireisiin. Kopakkalan mukaan oireita on kahdella kolmesta lääkkeiden lopettajasta.

Vieroitusoireiden myötä masennus voi uusiutua.

Lisäksi moni kärsii lääkkeiden sivuvaikutuksista. Kopakkalan mukaan SSRI-lääkkeistä ei ole sen enempää apua kuin lumepillereistä, mutta sivuoireet voivat olla vakaviakin. SSRI-lääkkeiden on todettu esimerkiksi lisäävän itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä.

Apua vaihtoehtoisista hoidoista?

Masennus voi oireilla fyysisinä vaivoina, ahdistuksena, paniikkikohtauksina ja unettomuutena. Samoin masennuksen syy voi löytyä fyysisistä ongelmista, esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Tärkeää olisikin, että pelkän oireiden hoitamisen sijaan mentäisiin niiden lähteille.

Kopakkala esittelee kirjassaan lukuisia vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, joilla on hänen mukaansa ollut positiivinen vaikutus masennuksen hoidossa.

Terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta ovat suositeltavia hoitoja moneen vaivaan. Kopakkalan mielestä ne tehoavat myös masennukseen vähintään yhtä hyvin kuin lääkkeet.

Vuorokausirytmin ylläpitämisestä voi olla masennuksen hoidossa apua. Siinä voivat pimeinä talvikuukausina auttaa esimerkiksi kirkasvalolaitteet.

Psykoterapiasta on Kopakkalan mukaan vähintään yhtä paljon hyötyä kuin lääkkeistä, eikä fyysisiä sivuvaikutuksia juuri ole. Muut sosiaaliset, keskusteluun perustuvat hoitotavat, kuten vertaistukiryhmät, voivat myös auttaa.

Tärkeintä on hoidon yksilöllisyys, sillä masennus ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Yhtä oikeaa avainta masennuksen selättämiseen ei siis ole.

Hoituuko masennus itsestään?

Vielä reilu sata vuotta sitten ajateltiin, että masennus on ikävä, mutta suhteellisen harvinainen sairaus, joka paranee itsekseen 6-8 kuukauden kuluessa. Sen uusiutumista pidettiin harvinaisena.

Masennuksen lääketieteellinen hoitaminen on siis vielä aika uusi asia. Kopakkala ei ole suinkaan ainoa, joka lääkehoitoa on kritisoinut. Tutkimuksia sen hyödyistä ja haitoista on tehty jo vuosien ajan.

Kopakkala esittelee kirjassaan esimerkiksi WHO:n tekemän tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa seurattiin 740 masentunutta henkilöä, joista vajaa 300 jäi lääkärin vastaanotolla ilman masennusdiagnoosia ja masennuslääkereseptiä.

Tutkijoiden yllätykseksi lääkitsemättömät henkilöt olivat vuosien seurannan päästä terveempiä kuin masennustaan lääkkeillä hoitaneet. Heillä oli selvästi vähemmän masennusoireita, ja vain harvoja heistä voitiin pitää psyykkisesti sairaina.

Tutkimuksen perusteella vaikuttaisikin siltä, että masennuksesta voi parantua ilman lääkitystä.

Lähde:

Aku Kopakkala: Masennus – Suuri serotoniinihuijaus, Basam Books 2015.

Lue lisää:

7 keinoa parantaa masennuksen ja ahdistuksen oireita

Synnytyksen jälkeinen masennus

3 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)
Tottakai ihmiset ovat masentuneita kun maailmanmeno on niin masentavaa. Se on tilanteeseen täysin normaali ja ymmärrettävä reaktio. Se taas ei ole ymmärrettävää, että miksi me ihmiskuntana emme suostu katsomaan ja näkemään niitä masennuksen syitä, vaikka ne tuijottavat meitä suoraan kasvoihin? Ihmiset ovat henkisesti tuuliajolla, kun yhteiskunnalla ei ole niille mitään paikkaa tai käyttöä. Hyvän itsetunnon perustalla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on, mutta miten sellainen pystyisi järkevästi toteutumaan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa täytyy kilpailla verisesti niistä harvoista paikoista auringossa ja missä itsekkyyden ideologia on pohjimmiltaan kuningas? Tämä on hirvittävän looginen asia, mutta sitä ei haluta tunnustaa, koska se vaatisi sen, että monen asian tulisi muuttua yhteiskunnan pyörittämisessä. Hyvinvointiyhteiskunta on hävitty kanta niin kauan kuin raha ja sen omistajat pystyvät määrittämään sen suunnan, mihin tämä yhteiskunta on menossa. Olisiko aika sille, että alkaisimme oikeasti taas pitämään toisistamme hyvää huolta? Just my two cents.
Vierailija (ei varmistettu)
Ymmärrän sen että lääkkeet eivät sovi kaikille. Joillekin nuo lääkkeet luovat ihan kauheita olotiloja lopettaessa, "leikkaavat" tunteista vähän liikaakin,estävät seksistä nauttimisen ja aiheuttavat pahoinvointia. Mutta siinä vaiheessa kun makaa sängyn pohjalla miettien nousisiko tänään ylös, ei uskalla kauppaan niin eipä nuo sivuoireet tunnu kovin pahalta. Masennuslääkkeet eivät ole mitään karkkeja joita syödään pari viikkoa, ja niinkuin kaikilla muillakin lääkkeillä on niilläkin tottakai sivuvaikutuksia. Masennuslääkkeet laittaa osaltaan aivon kemiat sekaisin, mutta sekaisinhan ne on alkuperäisestikkin masentuneena. Mutta minusta huolestuttava muoti-ilmiö on masennuslääkkeiden mustamaalaaminen ja liiallinen kauhistelu. On todella hyvä että lääkkeet otetaan vakavasti, ja niitä tarkastellaan monelta kantilta. En myöskään ikinä itse käyttäisi lääkkeitä ilman muuta tukea, mutta joskus on vain ymmärrettävä että ei niitä sairauksia aina puhumalla paranneta. Joskus masentunut ei parane sillä että masentunut "yrittää" parantua ja että puhutaan ongelmista. Mielestäni kyseessä on sairaus, ei mikään mielentila taikka omasta tahdosta ja toiminnasta riippuva asia. Hoitaisiko kukaan esim. pahaa ADHD:tä pelkästään vaikka puhumalla ja ravinnolla? Tämäkin sairaus on voisi olla joidenkin mielestä "päässämme". Itselläni oli keskivaikea masennus 6 vuotta eikä minulla ollut ikinä "syytä" olla masentunut, ei siihen auttanut oma yrittäminen eikä se että vaan puhutaan asioista. Aivoissa ei ollut vaan kemiat kohdillaan ja ne piti korjata edes jotenkuten raiteilleen toimiakseen ennenkuin ruvetaan oikeasti siihen keskusteluun. Nykyään en ole lääkkeitä käyttänyt 2 vuoteen. Joillakin lääkkeet eivät toimi, joillakin toimivat. En silti missään nimessä lähtisi epäilemään/kyseinalaistamaan lääkkeiden tarpeellisuutta joidenkin tapausten hoidossa pelkästään mahdollisten sivuoireiden takia.
Vierailija (ei varmistettu)
Masentuneilla ei ole havaittu aivojen välittäjäaineissa mitään vikaa eikä ole syytä olettaakkaan, että näin olisi. Masentuneisuus on tapa reagoida elämään. Kun ihminen masentuu syyt ovat aina elämässä, eivät kehossa. Valitettavasti valtaosa on teollisuuden, psykiatrian ja valtion viranomaistahojen toimesta harhaanjohdettu uskomaan toisin. Lisäksi yleisimmin käytettyjen SSRI-masennuslääkkeiden aivoja vaurioittava vaikutus on peitelty kuluttajilta sekä lääkäreiltä, mikä vaikuttaisi osaltaan asiakkaiden haluun käyttää kyseisiä aineita.

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.