Lasten aivokalvontulehdus

Aivokalvontulehdus on vakava aivokalvojen ja selkäydinkalvojen tulehdus, jota aiheuttavat monet eri taudinaiheuttajat kuten virukset, bakteerit ja sienet.

Sienen aiheuttama aivokalvontulehdus on harvinainen ja sitä on useimmiten henkilöillä, joiden puolustusjärjestelmä on heikentynyt esimerkiksi syövän tai HIV/AIDS-tartunnan takia.

Viruksen aiheuttamaa aivokalvontulehdusta voi esiintyä muun virusinfektion, kuten suolistotulehduksen, vesirokon tai sikotaudin yhteydessä. Viruksen aiheuttaman aivokalvontulehduksen saattaa saada missä tahansa iässä, mutta se on yleisin lapsilla. Se paranee tavallisesti itsestään ilman pitkään jatkuvia komplikaatioita.

Bakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus on hengenvaarallinen sairaus, joka vaatii välitöntä ensiapua ja sairaalahoitoa.

Aivokalvontulehdusta aiheuttavat useat eri bakteerit. Vastasyntyneillä yleisimmät aiheuttajat ovat tyypin B streptokokkibakteeri (GBS) ja Escherichia coli (E. coli). Yli kahden kuukauden ikäisillä lapsilla aivokalvontulehduksen aiheuttajia ovat yleensä pneumokokkibakteeri (Streptococcus pneumoniae) tai meningokokkibakteeri (Neisseria meningitidis).

Ennen rokotusten käyttöönottoa Hemofilus influenza b (Hib) oli pelätty syy lasten aivokalvontulehduksiin ja se johti usein vaikeisiin komplikaatioihin. Rokotusohjelmien ansiosta Hib on nykyään harvinainen aivokalvontulehduksen aiheuttajana.

Aika tartunnasta oireiden ilmaantumiseen (itämisaika) vaihtelee muutamasta päivästä muutamaan viikkoon bakteerista riippuen. Tauti leviää pisaratartuntana sairastuneen henkilön aivastaessa tai yskiessä, mutta taudinaiheuttajasta riippuen tartunta voi tapahtua myös kosketustartuntana sairastuneesta henkilöstä tai ulosteista.

Aivokalvontulehdus, oireet

Aivokalvontulehduksen ensimmäiset oireet ovat usein lievät, kuten kuumetta, nuhaa ja yskää. Oireet pahenevat ja aivokalvontulehduksen perinteiset oireet ilmaantuvat: päänsärky, kuume ja niskan jäykkyys.

Tautiin voi liittyä muitakin oireita: oksentelu, valonarkuus, lihaskouristukset, huonovointisuus, punainen ihottuma tai punertavia näppylöitä iholla, jotka eivät häviä painettaessa (pienet verenpurkaumat eli petekiat), energianpuute, väsymys, tajunnantason lasku.

Vastasyntyneillä oireet ovat epämääräisempiä: vauva voi itkeä enemmän, syödä huonosti, olla ärtynyt etenkin sylissä, pulautella tavallista enemmän, oksennella ja vauvan kehon lämpötila voi laskea.

Jos lapsella on aivokalvontulehdukseen viittaavia oireita, ota välittömästi yhteys lääkäriin tai soita ambulanssi.

Komplikaatiot

Aivokalvontulehdus voi muuttua nopeasti hengenvaaralliseksi tilaksi, johon liittyy sokki, verenkiertohäiriöt, verenpaineen lasku, tajunnanmenetys ja sydämen tai hengityksen vajaatoiminta.

Aivojen ja selkäytimen tulehduksen lisäksi tauti voi vaikuttaa moniin muihin elimiin, kuten maksaan munuaisiin ja sydämeen. Aivokalvontulehdus on vakava sairaus, joka voi johtaa kuolemaan.

Aivokalvontulehduksesta parantuneelle lapselle saattaa jäädä pitkäaikaisia jälkivaikutuksia kuten erilaiset aivovauriot, esimerkiksi kuulon menetys, näön huonontuminen, oppimisvaikeudet ja kouristuskohtauksia aiheuttava sairaus (epilepsia).

Aivokalvontulehduksen, hoito / Mitä tehdä?

On tärkeää, että vanhemmat tuntevat aivokalvontulehduksen oireet. Soita välittömästi lääkärille tai kutsu ambulanssi, jos epäilet, että lapsellasi on tämä sairaus.

Kuume ja oksentelu ilman ripulia voivat johtua tavallisista infektioista, mutta ne voivat olla myös aivokalvontulehduksen varhaisoireita.

Jos lapsella on ihottuma, varmista lasitestillä, ovatko kyseessä pienet verenpurkaumat eli hiussuonipurkaumat. Paina ihottumaa juomalasilla tai sormella. Jos ihottuma ei häviä, kun sitä painetaan, kyseessä voivat olla pienet verenpurkaumat. Ne voivat olla oire vakavasta bakteeri-infektiosta, ja siksi on otettava välittömästi yhteys lääkäriin.

Kuva: Juomalasitesti.

Kuva: Pienet verenpurkaumat.

Voit tarkistaa seuraavalla tavalla, onko lapsen niska jäykkä. Nosta lapsi istumaan vuoteessa, pidä pientä lelua lähellä lapsen napaa tai suuntaa taskulampun valo lapsen napaan ja pyydä häntä katsomaan sitä. Jos hänellä on vaikeuksia katsoa alas lelua tai valoa, ota heti yhteys lääkäriin.

Niskan jäykkyydestä kertoo myös se, että lapsi ei pysty taivuttamaan päätä eteen- ja alaspäin, kun hän oksentaa.

Jos lääkäri epäilee, että lapsella on aivokalvontulehdus, se varmistetaan verikokeilla ja lannepistolla (selkäydinpunktiolla).

Jos lapsella on bakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus, hänelle täytyy välittömästi antaa antibiootteja suoraan suoneen muun intensiivihoidon lisäksi.

Aivokalvontulehdukseen sairastuneen lapsen täytyy jäädä sairaalaan useaksi päiväksi tai viikoksi taudin vaikeudesta riippuen.

Kun lapsi pääsee kotiin, on tärkeää huolehtia riittävästä levosta ja ravinnosta. Ota yhteys lääkäriin, jos lapsen tila ei parane kotona tai jos hänen tilansa näyttää huononevan paranemisen sijaan.

Ennaltaehkäisy

Aivokalvontulehdus voidaan monissa tapauksissa ehkäistä varmistamalla, että lapsi on saanut kaikki suositellut rokotteet. Eräät rokotteet suojaavat aivokalvontulehdusta aiheuttavilta bakteereilta, kuten Hemofilus influenzae (Hib)-, meningokokki- ja pneumokokkibakteereilta. Näistä rokotteista vain Hib-rokote kuuluu normaaliin neuvolan rokotusohjelmaan. Pneumokokki- ja meningokokkirokotteen antamisesta lapsellesi voit keskustella lapsesi lääkärin kanssa

Jos lapsellasi todetaan meningokokin aiheuttama aivokalvontulehdus, kaikille perheen lapsille tulee antaa antibioottikuuri, etteivät he sairastu tai levitä tautia. Sama koskee päivähoidossa olevia lapsia, jos jollakin päivähoitopaikan lapsella on meningokokin aiheuttama sairaus.

Lue lisää:

Aivokalvontulehdus jättää monille pysyvät haitat

Aivokalvontulehdus voi olla vaarallinen vielä vuosia sairastamisen jälkeen

Lapsuuden aivokalvontulehdus voi heijastua koulumenestykseen

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: