Hei! Minulla on nyt noin vuoden ajan ollut mitä ihmeellisimpiä oireita ja ongelmia, ja alan olla lopen kyllästynyt arvuuttelemaan ja ihmettelemään, mikä ihme minua vaivaa. Erilaisia enemmän ja vähemmän outoja oireita on aika lailla, mutta yritän kertoa tilanteestani mahdollisimman selkeästi, vaikka selvityksestä tuleekin varmasti pitkä.
Olen 155cm ja painan tällä hetkellä 42-43kg. Tämän verran painoin muutama vuosi sitten, seurustelun aloitettuani painoni nousi 47kg:n, ja nyt noin puolen vuoden aikana se on itsestään pudonnut taas ennalleen, vaikka en ole painoani yrittänyt pudottaa (pidin ulkonäöstäni myös muutamaa kiloa isompana), en ole liikkunut enempää kuin normaalisti. Ainoa syy, minkä keksin, on se etten syö roskaruokaa enää niin paljon. Ehkäisypillereiden syömisen aloitin n. 3 vuotta sitten (Yasmin).
Pari vuotta sitten alkoivat päänsäryt. Ne ovat olleet vaihtelevia; välillä on kausia, kun ei satu juuri koskaan, välillä joka päivä. Särytkin vaihtelevat: joskus särkee tasaisesti koko pään alueella, joskus se sijoittuu takaraivoon. Viimeaikoina särky on ollut lähes aina inhottava “kylmä” pistämisen tunne jommassa kummassa ohimossa tai silmän yläpuolella, ja tämäntyyppiseen päänsärkyyn liittyy usein myös kärttyisyyttä, keskittymiskyvyn herpaantumista ja joskus pahoinvointia. Kipu itsessään on huomattavasti lievempi kuin muissa päänsärkytyypeissä, inhottavan siitä tekee juuri kärttyisyys ja huonovointisuus. Pari vuotta sitten asiaa ruvettiin tutkimaan, kävin mm. fysioterapiassa, jossa huomattiin, että aivan yläniskani, kohta jossa lihakset kiinnittyvät kallonpohjaan on todella jumissa. Ne hierottin auki, mutta apua siitä ei juurikaan ollut. Kävin myös optikolla (minulla on silmälasit, -3.25 molemmat silmät), mutta näössäni ei ollut mitään muutoksia. Silmäni ovat silti erittäin valonarat lähes jatkuvasti, kirkkaassa valossa silmiä vihloo. Hammaslääkärissäkin kävin, siellä sitten selvisi, että päänsäryt johtuvat luultavasti hampaiden narkuttelusta öisin. Myös viisaudenhampaiden osuutta epäiltiin, ja niinpä kaikki neljä viisuria poistettiin (kaksi vetämällä, kaksi leikkaamalla), mutta siitä ei juurikaan apua ollut. Hampaiden narskuttelusta johtuen niskani ja kaikki kaulani lihakset ovat jatkuvasti jäykät, puhumattakaan purentalihaksistani, mistä päänsäryt ilmeisesti johtuvat. Huomaan myös hereilläollessani purevani hampaitani tiedostamattani yhteen. Ala-asteella olin oiontahoidossa purentavian takia, mutta tyhmänä lapsena en jaksanut käyttää niskavetoa, ja oionnan viimemetreillä lopetin sen kesken.:( Aikanaan stressasin päänsärkyjäni paljon, mutta kun syy niihin selvisi, stressikin haihtui ja ne eivät enää häirinneet minua niin paljon. Nyt kuitenkin kun säryt ovat muuttaneet muotoaan täski yhteen kohtaan pistämiseksi ja kuvotukseksi, ne ovat taas alkaneet stressaamaan, sillä kuvotukseen ja ärtyneisyyteen eivät särkylääkkeet auta. (Tällä hetkellä käytän voltaren rapid 50mg särkyyn, joka toisinaan auttaa, toisinaan taas ei.) Migreenikohtauksiakin sain muutamaan otteeseen, mutta niitä ei onneksi vähään aikaan ole enää ollut.
Keväällä 2006 aloin kärsiä inhottavasta epätodellisesta olosta. Aluksi olot olivat enemänkin kohtauksia, mutta vähitellen ne muuttuivat jatkuvaksi olotilaksi. Yritän kuvailla oloa mahdollisimman hyvin, vaikka se on vaikea pukea sanoiksi. Kaikki mitä näkee, tuntuu epätodelliselta, tuntuu kuin katsoisi elokuvaa, eikä maailma olisi todellinen. Itsään peilistä katsominen tuntuu todella oudolta, ikään kuin peilistä katsoisi vieras ihminen (vaikka siis aivan hyvin tunnistan itseni ja tiedän että se on peilikuvani). Välillä tuntuu kuin kaikki aistit olisivat “tukossa”, kuin olisi jossain pumpulin sisällä. Tätä olotilaa pelätessäni sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. Olen aina kiinnittänyt ruumiintoimintoihini liikaa huomiota ja huolehtinut terveydestäni liikaa, ja kaiken huippu on se, että nämä epätodelliset olot alkoivat, kun kuulin erään tuttuni kärsineen samanlaisesta. Sain lähetteen neurologille, joka teki testejä ja totesi, ettei mitään neurologista ongelmaa ole syytä epäillä, mutta antoi oman mielenrauhani takia lähetteen magneettikuvaukseen, josta ei löytynyt mitään epätavallista.
Sain myös lähetteen psykologille, missä olen käynyt muutamia kertoja aika harvakseltaan. Kesällä ongelma hellitti hetkeksi, kun sain itseni pakotettua olemaan ajattelematta asiaa, mutta syksyllä oireet palasivat jälleen. Epätodellinen olo itsessään ei ole se kaikkein ihnottavin asia, vaan siitä koituneet pelot (“Olenko tulossa hulluksi? Voinko enää koskaan nauttia elämästä normaalisti? Mistä tämä johtuu? Voiko kukaan auttaa?” jne.), jotka todella välillä lamaannuttavat ja vetävät mielen maahan. Tulevaisuus on alkanut pelottaa. Kaiken tämä huomaaminen itsessään on pelottavaa jo sinänsä, sillä ennen näitä oireita olen aina ollut positiivisesti asennoitunut, iloinen ja luottavainen elämää kohtaan, eikä minulla ole ollut mitään psyykkisiä ongelmia. Elämässäni noin muuten kaikki on hyvin, ulkoisia stressitekijöitä ei ole. Niinpä oireiden alettua uudestaan menin psykiatrille, joka määräsi Cipalexia ensimmäisen viikon ajaksi 5mg päivässä ja siitä eteenpäin 10mg/vrk. Pelkäsin lääkkeitä, enkä uskaltanut niiden käyttöä aloittaa heti, mutta pari viikkoa sitten rohkaisin mieleni ja aloitin lääkityksen. En osaa vielä sanoa, onko lääkitys auttanut, kun lääkkeitä olen syönyt vasta pari viikkoa. Ensimmäisen viikon aikana minulle tuli järjetön masennuskohtaus, niin alhaalla en ole vielä koskaan elämäni aikana käynyt. Se kesti pari päivää ja meni itsestään ohi, ja otaksuin, että se johtui lääkkeiden aloittamisesta. Nyt viimeiset pari päivää olen ollut yht’äkkiä todella hermostunut: liikuttelen käsiäni ja jalkojani huomaamattani kokoajan, vaikea olla paikallaan ja kämmeneni ja jalkani hikoilevat aivan suunnattomasti, ne ovat jatkuvasti litimärät. Psyykkisesti en kuitenkaan tunne oloani ahdistuneeksi tai hermostuneeksi, eikä minulla ole mitään jännitettävää, mistä tämä voisi johtua, oireet ovat siis tavallaan vain fyysisiä. Onkohan tämäkin lääkkeiden sivuvaikutus, ja meneeköhän tämä ohi?
Epätodellista olotilaani kaikki tuntuvat vain ihmettelavän ja levittelevä käsiään, yksikään ammattilainen ei vielä ole osannut sanoa, mistä se voisi johtua. Tämä epätietoisuus oireen aiheuttajasta pahentaa oloani huomattavasti, kun pähkäilen omassa pässäni, mistä tämä kaikki voi johtua (tiedän, että ei pitäisi yrittää rakaisua itse miettiä, mutta sitä on hyvin vaikea välttää). Uskon, että jos saisin tietää edes, mistä se johtuu, en enää stressaisi asiaa niin paljoa, samoinhan kävi esim. päänsärkyjeni kanssa. Paniikkikohtauksia olen kevään jälkeen saanut vajaan kymmenen, kohtauksia varten minulla on beetasalpaajia, jotka kyllä rauhoittavat ruumiintoiminnot, mutta eivät auta ahditukseen, joka saattaa kohtauksen jälkeen jatkua koko päivän. Kohtauksen on usein laukaissut omien ruumiintoimintojen liika tarkkailu ja jotain epätavallista pelästyminen tai kova kiire.
Psykologin kesällä antamat neuvot, että epätodellista oloa ei vain pitäisi ajatella, toimivat muutaman kuukauden, mutta oireiden palatessa tajusin, että ajatuksien päästä pois sulkeminen ei auta, sillä jossain vaiheessa ne nousevat pintaa uudestaan kuitenkin. Jotenkin minun pitäisi siis päästä eroon pelostani, etten pelästyisi epätodellista oloa, vaan pystyisin ajattelemaan sitä ilman pelkoa, rauhallisesti ja objektiivisesti. Tätä olenkin jo jonkin verran oppinut. Haluaisin kuitenkin käydä psykologilla useammin, kerran parissa kuukaudessa on mielestäni liian vähän, ja minusta tuntuu, että jos saisin puhua asiasta useammin, voisin päästä pelostani eroon helpommin.
Lisäksi syksyn aikana ilmeni taas uusi oire: lihaksien nytkähtely. Tätä esiintyy varsinkin iltaisin, kun makaan rentona esim. televisiota katsellen (en siis ole nukahtamassa). Lihakset kasvoista jalkoihin nytkähtelevät itsestään (n. kerran minuutissa ja siis yksi lihas kerrallaan). Kerroin tästäkin lääkärilleni viime käynnillä, mutta hän ei kommentoinut asiaa, joten onko tämä täysin harmitonta? Oire ei ole kivulias, mutta häiritsevä.
Lääkärissä käydessäni minulta otettiin verikokeet ja tulehdus-, maksa-, verensokeri- ja kilpirauhasarvot (THS) olivat normaalit. Olen kuullut, että pelkkä THS ei kuitenkaan välttämättä kerro, onko kilpirauhasen toiminnassa vikaa, vaan asian varmaan selvittämiseen pitäisi ottaa myös muita verikokeita?
Siinä siis taustatietoni, en tiedä, ovatko ne tärkeitä itse sen ongelman kannalta, jonka takia tänne kirjoitan, mutta ajattelin nyt kuvata kokonaistilanteeni mahdollisimman tarkasti, jos siitä olisi hyötyä.
Varsinaine syy, jonka takia tänne kirjoitan, on hengitysvaikeudet, joita minulla on ollut jo yli vuoden ja ne ovat pahentuneet viime aikoina. Pystyasennossa ollessani, ts. seisoessani tai kävellessäni rauhallisesti, minulle tulee toisinaan puristava tunne, joka tuntuu ennen kaikkea kylkiluiden välissä pallean kohdalla, mutta myös selässä, rinnassa, kaulassa ja niskassa. Kurkku ei tunnu turpoavan vaan puristus tuntuu ikään kuin tulevan ulkoa. Vatsani vetäytyy automaattisesti sisään pallean kohdalta. Hengitys on pinnallista ja syvään henkeä vetäminen ei onnistu. Lisäksi haukottelen tämän tunteen tullessa lähes koko ajan, vaikka en olisikaan lainkaan väsynyt. Olen tupakoinut noin viisi vuotta, askin päivässä. Lisäksi tätä jatkuvaa haukottelua esiintyy, vaikka puristavaa tunnetta ei olisikaan, monesti tupakoinnin jälkeen. Haukottelua ei vain pysty lopettamaan. Puristuksen tunne ja pinnallinen hengitys taas eivät tunnu johtuvan mitenkään psyykkeestä, tiedän miltä tuntuu, kun paniikkikohtauksessa henkeä ahdistaa, mutta tämä ei ole samanlaista. Tätä tapahtuu ihan missä vain ja ollessani mukavassa paikassa ja täysin rentoutunutkin. Voiko tämä johtua lihasjännitysksestä? Vai pitäisikö minun hakeutua taas lääkäriin? Vaivani ei ole millään tapaa kivulias, mutta erittäin ärsyttävä. Keväällä yskäni jatkui flunssan jälkeen todella kauan, ja vaikka se lopulta loppuikin (lääkäri määräsi kaksi antibioottikuuriakin), olen siitä lähtien yskinyt silloin tällöin kurkustani erittäin kiinteitä (melkein kovia) ja melko pieniä limapalloja. Olen allerginen siitepölylle, mutta tämä ongelma on jatkunut nyt myös talvella, jolloin en ole ollut siitepölyn kanssa missään tekemisissä. Mistäköhän nämä hengitysvaikeudet johtuvat?
Olisin todella kiitollinen vastauksesta!
Hei! Aikaa on vierähtänyt, toivottavasti voit paremmin..
Kerrot ja kuvailet oireitasi kovin tarkkaan. Minulle tulee tunne, että pelkosi siitä, että sairastat jotain vakavaa tautia, aiheuttavat oireesi. Jos tastalla olisi jokin sairaus niin se olisi selvinnyt tutkimuksissa.
Päänsärkyä voi olla monestakin eri syystä. Aina syytä ei edes tarvitse löytyä. Säryn yllättäessä käytä särkylääkettä. Huolehdi siitä, että et istu tietokoneen ääressä liian kauan (lihasjännitys). Purentakiskon käyttäminen yöllä voisi olla tarpeen, koska narskuttelua on todettu. Ulkoile päivittäin.
Jokaiselle särylle ei aina löydy mitään selittävää syytä. Mielestäni tuo ‘epätodellinen tunne’ on yksi paniikkihäiriötyyppinen oire. Jos pystyt hyväksymään sen asian ja opettelet tulemaan asian kanssa toimeen, niin olosi varmasti helpottaa. Oireilu myös helpottaa, kun tiedät mikä sen taustalla on.
Toivon, että oireesi helpottavat ja voit taas nauttia elämästä sekä suunnitella tulevaisuutta luottavaisena!
