Kakkostyypin diabeteksesta voi parantua

Kakkostyypin diabetes on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Reilussa kymmenessä vuodessa sairastuneiden määrä on kaksinkertaistunut. Miksi sairaus yleistyy näin valtavalla tahdilla?

– Suurin syy on, että suomalaiset lihovat ja liikkuvat vähemmän kuin ennen, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, diabetestutkija Heikki Koistinen Helsingin yliopistosta ja Hyksistä.

Me ihmiset emme ole sopeutuneet fyysisesti helppoon elämään, jossa ruokaa on aina käden ulottuvilla. Päinvastoin, elimistömme muistaa yhä kivikauden opin siitä, että nälkä voi uhata milloin vain. Vaistot saavat meidät himoitsemaan kaloripitoista ruokaa.

Yli 30-vuotiaista suomalaisista enää neljännes on normaalipainoisia.

Väestön ikääntyminen vaikuttaa myös. Sairaus puhkeaa usein kuusikymppisenä.

– Iän myötä kehon rasvan määrä kasvaa ja ­lihasten vähenee. Naisilla estrogeenin eritys hiipuu ja rasvaa ­kertyy herkemmin erityisesti keskivartaloon, sanoo yli­lääkäri Pirjo Ilanne-Parikka Diabetesliitosta.

Perimäkin vaikuttaa. Toisen vanhemman sairaus nostaa sairastumisriskin kaksinkertaiseksi. Jos molemmat sairastavat, riski on jo viisinkertainen.

Sekin tiedetään, että odottavan naisen ylipaino tai raskausdiabetes lisäävät lapsen ylipainon ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden vaaraa.

Yksinkertaisesti kyse on siis tästä: Jos on saanut vahvasti tyypin 2 diabetekselle altistavat geenit, normaalipainoinenkin voi sairastua. Jos on lihava, vaara kasvaa kaikilla geeneistä riippumatta.

Hyvää on se, että vaikka sairastumisriski olisi suuri, oman hyvinvointinsa eteen voi tehdä paljon.

Lue myös: "En sairasta diabetesta, hoidan sitä"

Aiemmin ajateltiin, että diabetesta on kahta lajia: toinen puhkeaa nuorena, toinen aikuisena. Käsitys elää yhä vahvana, vaikka se ei pidä paikkaansa.

Kakkostyypin diabetes on hyvin monimuotoinen aineenvaihduntasairaus. Viime vuonna julkaistun suomalais-ruotsalaistutkimuksen mukaan aikuisena diabetekseen sairastuneet voidaan jakaa viiteen alaryhmään.

Yksi on tyypin 1 diabetes, ja muita neljää voidaan pitää kakkostyyppinä. Ne ovat vaikea insuliinipuutosdiabetes, vaikea insuliiniresistenssidiabetes, lievä lihavuuteen liittyvä diabetes ja lievä ikään liittyvä diabetes.

– Tämä on silmiä avaava löydös. Sairastuneita ei voi käsitellä yhden hansikkaan periaatteella, Koistinen sanoo.

Verensokeri nousee kaikissa alaryhmissä, mutta siihen, miksi niin käy, vaikuttavat eri asiat.

Ylipaino liittyy etenkin kahteen: insuliiniresistenttiin ja lihavuuteen liittyvään diabetekseen. Insuliininpuutosdiabeteksessa tarvitaan aina insuliinihoitoa. Lievä ikään liittyvä diabetes alkaa vanhempana ja etenee melko rauhallisesti. Hoito kannattaakin räätälöidä yksilöllisesti.

Lue myös: Sairastatko diabetesta tietämättäsi?

Tyypin 2 diabetes kehittyy vaivihkaa vuosien aikana. Ongelma on, että moni ei tiedä olevansa vaarassa sairastua. Ketkä sitten ovat?

Ainakin he, joiden sokeriaineenvaihdunta on häiriintynyt, vaikka verensokeri ei ole vielä noussut varsinaisiin diabeteslukemiin. Tilasta käytetään nimeä esidiabetes. Se on arviolta jopa joka viidennellä suomalaisella.

Esidiabetes ei ole sairaus vaan varoitus: nyt kannattaa tehdä jotain. Elintavat ovat ainoa lääke.

– Hyvillä elintavoilla sairastumista voi ehkäistä tai ainakin lykätä, Pirjo Ilanne-Parikka sanoo.

Oma sairastumisriski kannattaa selvittää testillä osoitteessa diabetes.fi/riskitesti. Varsinaisesti esidiabetes ja diabetes todetaan verensokerimittauksella.

Myös ruumiinrakenne vaikuttaa. Omenavartalo, jossa rasva kertyy vyötärölle, lisää diabetesriskiä. Saksalaistutkimuksessa riski oli pienempi pidemmillä ihmisillä.

Naisilla vaaraa ennakoi myös raskausdiabetes. Se oli peräti joka viidennellä odottajalla vuonna 2018.

Tärkeää on hoitaa stressi, univaikeudet, masennus ja muut elämän kuormitustekijät. Ne tekevät painonhallinnasta vaikeaa ja ruokkivat elimistön matala-­asteista tulehdusta, joka myös edistää sairastumista.

Stressi lisää kortisolin ja adrenaliinin eritystä, mikä nostaa insuliinin tarvetta.

– Ei ole harvinaista, että stressaava elämäntilanne edesauttaa diabeteksen puhkeamista, Ilanne-Parikka sanoo.

Verensokerimittaus kannattaa tehdä 30-vuotiaasta eteenpäin viiden vuoden välein ja useammin, jos arvot ovat koholla. Mittaus kannattaa myös, jos vyötärön­ympärys on naisella yli 90 senttiä ja miehellä yli metrin.

Raskausdiabeteksen sairastaneiden naisten on erityisen tärkeää seurata sokeriarvoja vuosittain.

Paastosokerin voi mittauttaa terveysasemalla. Sen voi tehdä myös ilman lähetettä osassa julkisia laboratorioita ja yksityisellä puolella. Tällöin siitä pitää maksaa itse.

Heikki Koistinen suosittelee kahden tunnin sokerirasitustestiä, jossa verensokeri mitataan sekä paastossa että kaksi tuntia sokeriliuoksen nauttimisen jälkeen.

– Joillakin vasta kahden tunnin tulos paljastaa diabeteksen. Heitä ei löydetä, jos mitataan vain paastosokeri.

Lue myös: Diabetes todettiin 20-vuotiaana - "Sokeriarvojani mitattiin jo lapsena"

Tyypin 2 diabeteksen oireita ovat väsymys ja vetämättömyys varsinkin aterioiden jälkeen, ärtyisyys, jalkasärky ja näön heikkeneminen. Oireita ei aina ole eikä korkeaa verensokeria välttämättä huomaa. Elimistössä on silti voinut jo tapahtua perustavanlaatuisia muutoksia.

Usein sairaus alkaa kehittyä, kun ihminen lihoo. Rasvan kertyminen runsaasti vyötärölle on merkki siitä, että sitä on myös sisäelimissä, maksassa ja haimassa.

Insuliinihormoni laskee verensokeria. Rasvoittunut maksa lisää hormonin tarvetta, ja rasvoittunut haima heikentää sen eritystä. Elimistö ei pysty tuottamaan tarvitsemaansa määrää insuliinia. Verensokeri nousee ja vaurioittaa verisuonia sekä hermostoa.

Rasva-aineenvaihdunta häiriintyy: maksa tuottaa liikaa rasvaa verenkiertoon, jolloin veren rasva-­arvot eli triglyseridit kohoavat ja hyödyllinen HDL­-kolesteroli laskee. Lisäksi verenpaine nousee.

Ylimääräinen rasva aiheuttaa matala-asteista tulehdusta. Kun rasvasolut pullistuvat, niiden toiminta heikkenee ja ne rikkoutuvat. Rasvakudokseen, maksaan ja verisuonten seinämiin syntyy tulehdusreaktioita.

– Myös suoliston mikrobiston yhteyksiä diabetekseen ja lihavuuteen tutkitaan, Ilanne-Parikka sanoo.

Diabetes vaikuttaa kaikkialla kehossa. Se voi aiheuttaa monia hankalia lisäsairauksia, jotka haittaavat elämää selvästi enemmän kuin diabetes yksin.

Korkea verensokeri vahingoittaa silmänpohjan pieniä verisuonia. Näkö huononee. Pahimmillaan voi sokeutua.

Diabeettisessa munuaissairaudessa munuaiset vuotavat valkuaista virtsaan. Pikkuhiljaa niiden toiminta heikkenee. Voidaan tarvita dialyysihoitoa ja munuaisensiirto.

Hermovauriot näkyvät yleensä jaloissa. Jalkapohjien tuntoaisti huonontuu eikä huomaa, jos kenkä hankaa.

– Haavauma tulehtuu helposti, koska korkea veren­sokeri heikentää puolustussolujen toimintaa ja luo otollisen ympäristön haitallisille bakteereille, Koistinen kertoo.

Jalkahaavojen hoito on vaativaa eikä aina onnistu. Jalka saatetaan joutua amputoimaan. Vuosittain diabeetikoille tehdään arviolta runsaat 500 amputaatiota.

Diabetes vahingoittaa suurten verisuonten toimintaa ja nostaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Sydän- tai aivoinfarkti voi olla kakkostyypin diabeteksen ensioire.

Diabetes altistaa uniapnealle ja toisinpäin. Arviolta yli puolella tyypin 2 diabeetikoista on uniapnea. Univaje heikentää verensokerinsäätelyä.

Diabeteksella on yhteys myös masennukseen, mutta ei tiedetä, kumpi lopulta altistaa kummalle.

– Hoitamaton masennus hankaloittaa diabeteksen hoitoa, Heikki Koistinen sanoo.

Lue myös: Näin ehkäiset ja hoidat diabetesta!

Kakkostyypin diabeetikkoja on syyllistetty siitä, että sairaus on oma vika. Se on paitsi väärin myös huono asia hoidon kannalta.

– Sairastuminen on monen tekijän summa. Ihmisiä ei pidä piiskata, vaan tarjota myönteisiä keinoja voimaantua ja alkaa elää terveellisemmin, Koistinen sanoo.

Moni diagnoosin saanut tuntee pelkoa ja riittämättömyyttä – ja häpeää. Miksi en onnistunut torjumaan tätä?

Häpeä saattaa estää ihmistä välittämästä itsestään. Silloin hoidostakaan ei tule mitään.

Sairaus vaatii potilaalta paljon: voinnin seurantaa, elintapamuutoksia ja lääkkeiden ottamista.

– Jos on elänyt 50 vuotta tietyllä tavalla, ei ole helppoa yhtäkkiä muuttua ja hyväksyä, että elintapoja pitää rukata ja pillereitä ottaa. Hoitoon voi olla vaikea sitoutua, Pirjo Ilanne-Parikka sanoo.

Kaiken lisäksi potilas jää usein liian yksin. Moni hyötyisi eri ammattilaisten ja vertaisten tuesta.

– Potilaalla olisi hyvä olla diabeteslääkäri ja -hoitaja, ravitsemusterapeutti ja pienryhmä, jossa kannustetaan muutokseen, Heikki Koistinen sanoo.

Yli puolet kakkostyypin diabeetikoista tarvitsee jossakin vaiheessa insuliinia. Monen hoito ei toimi niin kuin pitäisi.

Jopa 30–40 prosentilla potilaista verensokeri ei ole toivotulla tasolla lääkehoidosta huolimatta. Tätä ei pidä hyväksyä, sillä uusia vaihtoehtoja on.

Peruslääke on metformiini. Se jarruttaa maksan sokerintuotantoa. Osalla potilaista lääke ja elämäntapamuutokset riittävät palauttamaan verensokerin normaaliksi.

Jos näin ei käy, hoitoon voidaan yhdistää insuliinin eritystä lisäävä lääke. Vanhemman polven lääkkeet tekevät tämän sokkona potilaan verensokeritasosta riippumatta, jolloin on vaara, että verensokeri laskee liian matalaksi.

– Tällöin potilas lihoo helposti, koska matalan verensokerin aistii nälkänä, Heikki Koistinen kertoo.

Lihominen taas pahentaa diabetesta. Kierre on valmis.

Uudet GLP1-lääkkeet lisäävät potilaan omaa insuliinin­eritystä verensokeritason mukaan. Ne myös parantavat kylläisyydentunnetta. Osa laihtuu merkittävästi. Lääkkeet vähentävät sydänsairauksia ja -kuolleisuutta.

Toinen uusi lääkeryhmä ovat SGLT2-estäjät. Ne estävät sokerin imeytymistä virtsasta takaisin verenkiertoon. Verensokeri laskee, energiaa kuluu ja paino voi pudota.

Nämä lääkkeet vähentävät sydänkuolleisuutta ja hidastavat diabeettisen munuaissairauden etenemistä.

– On tärkeää, että uudet lääkkeet toimivat eri mekanismeilla. Yksi toimii yhdellä, toinen toisella. Lääkäri voi yhdistellä eri lääkkeitä potilaalle, Koistinen sanoo.

Ongelma on, ettei näin aina tehdä.

– Vakiintuneella hoidolla saatetaan mennä vuosikausia, vaikka se ei toimisi. Jos aiempi hoito ei ole riittävän tehokasta, pitää uskaltaa kokeilla rohkeasti uusia hoitoja.

Uudet lääkkeet ovat kalliimpia kuin vanhat, vaikka niistä voi saada Kela-korvausta.

Potilas maksaa SGLT2-lääkkeistä noin 50 euroa ja GLP1-lääkkeistä noin 120–180 euroa kolmessa kuukaudessa. Metformiini maksaa alle 10 euroa samassa ajassa.

– Osalla on vaikeuksia ostaa lääkkeitä. Tämä voi vaikuttaa myös lääkevalintaan, Ilanne-Parikka kertoo.

Monilla on paljon muitakin lääkkeitä, jotka lisäävät kuluja. Jos verenpaine ja kolesteroli ovat koholla, niitäkin täytyy hoitaa. Myös lihavuusleikkaus on tutkitusti tehokas hoitokeino. Se on kuitenkin iso operaatio.

– Tutkijat osoittivat hiljattain, että sama tulos voidaan saavuttaa myös laihduttamalla, ilman leikkausta. Tämä on merkittävä tieto, Koistinen sanoo.

Ennen ajateltiin, että kakkostyypin diabetes on pysyvä sairaus. Nyt tiedetään, että jos potilas pudottaa painoaan pysyvästi, verensokeri voi laskea normaaliksi.

Brittitutkimuksessa 70 prosenttia kakkostyypin diabeetikoista, jotka laihduttivat yli 10 kiloa ja pysyivät uusissa mitoissa, pääsivät eroon taudista.

– 15 prosentin painonpudotuksella enemmistö pystyy lopettamaan lääkkeet. Satakiloisella se tarkoittaa 15 kiloa, Pirjo Ilanne-Parikka sanoo.

Täytyy silti muistaa, että diabetes tulee takaisin, jos paino nousee.

Miten päästä alkuun? Tutkimuksissa on havaittu, että terveellisesti elävät toistavat hyviä elintapoja arjessa automaattisesti eivätkä tietoisesti ponnistele niiden eteen. Tätä voi opetella. Tärkeintä on toisto. Se, että tekee asioita yhä uudelleen eikä luovuta.

Lähteet: Diabetes.fi, Diabetestalo, Diabetologia, Käypä hoito -suositus, Stop dia -tutkimushanke ja THL.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 14/2019.