Terve.fi

Voiko ukkonen vaikuttaa terveyteen?


Ukkosmyrskyt voivat olla jännittäviä, mutta niillä on myös terveysvaikutuksia, joista et välttämättä tiedä.
Teksti Toimitus

Ukkosmyrskyt ovat luonnon omaa teatteria, joissa salamat ovat kuin vihaisten jumalten heittämiä. Lähelle osuessaan salama synnyttää myös terävän räsähdyksen, joka saa katsojan säpsähtämään ja lemmikit piiloutumaan. Kauempaa kuuluu tuttu ja syvä jyrinä. Tuulet lyövät lujaa ja sadekuuro iskee kaatamalla. Kun ukkonen viimein menee ohi, saamme usein nauttia hyvin miellyttävistä säistä.

Edellä kuvattiin ukkosesta nauttimista sisätiloista. Ulkoilmassa oleskelu ukkosen sattuessa voi olla vaarallista. Myös sisätiloissa ukkonen voi aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia. Klassinen esimerkki on ukkos- ja myrskysäähän reagoiva artriitin vaivaama nivel (joka voi tosin olla psykologinen ilmiö). Tutkijat ovat havainneet ukkosesta johtuvia astmakohtauksia sekä merkkejä yhteyksistä keuhko-ongelmiin ja uniapneaan.

Todellisuudessa yleisin salamaniskusta johtuva kuolinsyy on sydänkohtaus, joka syntyy sähköshokin sekoittaessa sydämen sähköisen järjestelmän.

Tässä joitakin ukkosmyrskyihin liittyviä vaaroja, alkaen salamoista. Nauti toki yhä näytöksestä, mutta muista varovaisuus, kun myrsky nousee seuraavan kerran.

Salamat

Maahan iskevä salama syntyy, kun ukkospilven alaosaan syntyy riittävän suuri negatiivinen jännite verrattuna maahan. Normaalisti eristeenä toimivaan ilmaan syntyy ionisoituneita käytäviä, joiden ulottuessa riittävän lähelle maanpintaa kasvanut jännite ylittää ilman läpilyöntilujuuden ja sähkö virtaa äkillisesti suurena määränä maahan jännitteen purkautuessa.

Salamaniskut ovat yleisiä

Yhdysvalloissa niitä arvioidaan tapahtuvan 20 miljoonaa vuosittain, kun taas Suomessa niitä esiintyy keskimäärin 130 000 vuodessa. Salamointi on viimeisen noin 20 vuoden aikana painottunut Suomessa maan länsiosiin, etenkin Keski- ja Etelä-Pohjanmaalle. Salamaniskuja tapahtuu luonnollisesti tiheimmin kesäkuukausina. Otollisin ajankohta salaman synnylle on kello 15:n ja 17:n välillä, kun aurinko on ehtinyt lämmittää ilmaa ja luoda usein myrskypilviä muodostavia, ylöspäin suuntautuvia virtauksia.

Yksi yleisistä väärinkäsityksistä on, että salamanisku on väistämättä tappava. Useimmat uhrit nimittäin selviävät niistä hengissä. Yhdysvalloissa keskimäärin 60 henkeä menehtyy vuosittain salamaniskuihin, mutta 4–5 kertaa suurempi joukko selviää hengissä, vaikka vammat voivat olla vakaviakin. Suomessa 1-2 henkilöä kuolee vuosittain salamaniskuun.

Toinen myytti on, että ihminen syttyy palamaan tai ainakin saa pahoja palovammoja salaman iskiessä. Tosiasiassa leimahdustyyppinen ilmiö pitää suuren osan sähkövirrasta kehon ulkopuolella. Iholla oleva kosteus voi höyrystyä silmänräpäyksessä ja aiheuttaa 1. ja 2. asteen palovammoja, ja kengät ja vaatteet voivat lentää uhrin päältä, jolloin iskun saanut voi olla jopa alaston. Leimahdusilmiö on silti hengenpelastaja, sillä syvälle kudoksiin ulottuvien palovammojen synty estyy. Todellisuudessa yleisin salamaniskusta johtuva kuolinsyy on sydänkohtaus, joka syntyy sähköshokin sekoittaessa sydämen sähköisen järjestelmän.

Yksi ohjenuora on etsiä suojapaikka, kun aikaväli nähdyn salaman ja sen tuottaman äänen välillä on alle 30 sekuntia.

Yleinen harhaluulo on sekin, että vain suora isku salamasta voi aiheuttaa vahinkoa. Salaman sisältämä massiivinen määrä sähkövirtaa voi kulkea maan läpi ja etsiessään pienimmän vastuksen reittiä kulkea lähistöllä seisovan henkilön läpi. Ihmiset voivat myös loukkaantua salaman räiskeistä. Salama voi kimmota henkilöstä toiseen tai puusta lähistöllä seisovaan ihmiseen. Jopa sisätiloissa oleskelevat ihmiset voivat saada räiskevahinkoja metallisista vesiputkista tai salaman sähköistämistä puhelinjohdoista.

Salamaonnettomuuksista selvinneet voivat jälkeenpäin kärsiä silmävaivoista ja neurologisista ongelmista. Useat uhrit kokevat voimakkaita, pitkäkestoisia päänsärkyjä useiden kuukausien ajan. Salaman aivoja täräyttävä voima voi aiheuttaa samanlaisia tylpän iskun vammoja kuin putoaminen, nyrkillä lyöminen tai auto-onnettomuus.

Salamaniskun välttäminen

Salaman iskusta loukkaantumisen uhriksi joutumisen todennäköisyys on häviävän pieni. Mutta jos olet ulkona myrskyn noustessa, kannattaa todennäköisyyttä pyrkiä pienentämään mahdollisimman paljon. Kahden Harvardin yliopiston tutkijan useita vuosia sitten kirjoittamissa ohjeissa listataan viisi tutkimuksiin perustuvaa keinoa, joilla salaman uhriksi joutumista voi välttää.

1. Etsi suojaa autosta tai bussista

Jos autoon tai bussiin osuu salama, pysyy sähkövirta kulkuneuvon metallikuoren ulkopuolella (nk. Faradayn häkki). Kumiset renkaat eivät lisää suojaa.

2. Etsi suojaa suuresta rakennelmasta

Pienet rakennelmat, kuten bussipysäkit tai pienet mökit voivat jopa kohottaa salamasta loukkaantumisen riskiä, jos ne ovat ympäristöään korkeampia. Teltta voi olla myös riskialtis, koska mahdollisesti metalliset tangot voivat toimia ukkosenjohtimina.

3. Pysyttele kaukana aukioilta ja yksittäisistä puista

Jos olet metsässä, älä kävele aukiolle: olet nimittäin sen korkein kohta. Suojaudu alueelle, jolla on pieniä puita ja pusikoita. Jos olet avoimella alueella, älä suojaudu yksittäisen puun tai puurykelmän lähelle. Pyri pikemminkin löytämään alava kohta ja käy suojautumisasentoon: kyykisty jalat yhdessä ja peitä korvasi. Myös polvillaan tai risti-istunnassa olo käy, jos kyykistyminen on epämukavaa.

4. Älä odota siihen asti, että ukkospilvet ovat yläpuolellasi

Salama voi iskeä maahan jopa noin 16 kilometriä myrskypilvien edellä, joten salama voi kirjaimellisesti iskeä kirkkaalta taivaalta. Yksi nyrkkisääntö on etsiä suojapaikka, kun aikaväli nähdyn salaman ja sen tuottaman äänen välillä on alle 30 sekuntia. Toinen toimiva ohjenuora on pysytellä sisätiloissa, kunnes viimeisestä nähdystä salamasta tai kuullusta jyrinästä on kulunut puoli tuntia.

5. Vältä vesihanojen ja lankapuhelinten käyttämistä myrskyn aikana

Putket ja puhelinlinjat voivat välittää salaman sähkövirran sisätiloihin. Jos tahdot olla erityisen varovainen, kannattaa sähkölaitteet kytkeä pois päältä ennen myrskyn alkamista.

Salamaniskun oireet ja löydökset

Mikäli salama kuitenkin iskee, on seuraavaksi listattu yleisimmät oireet:

  • Luunmurtumat sinkoutumisen yhteydessä
  • Tärykalvojen puhkeaminen
  • Verisuonten tahdoton supistuminen (spasmi)
  • Erilaiset halvaukset ja neurologiset oireet (esimerkiksi pääkipu ja hengityslama)

Seuraavissa kappaleissa on esitetty muita mahdollisia oireita.

Astma

Tutkimustuloksia ukkosmyrskyn aiheuttamasta astmasta esiintyivät ensimmäisen kerran The Lancet -lehdessä 25 vuotta sitten. Tuolloin Englannin Birminghamissa havaittiin yhtäkkinen piikki astmapotilaiden määrässä heinäkuisen ukkosmyrskyn jälkeen. Sittemmin samanlaisia tuloksia on saatu muun muassa Australiasta ja Kanadasta. Tiedemiehet Georgian osavaltiossa tutkivat suhdetta Atlantan lentokentällä havaittujen 564 ukkosmyrskyn sekä alueen sairaaloihin tehtyjen yli 200 000 astmaan liittyvän ensiapukäynnin välillä. Tutkimuksessa havaittiin todellinen – joskin pienehkö – 3 prosentin nousu astmaan liittyvissä ensiapukäynneissä ukkosmyrskyä seuraavina päivinä.

Ukkosmyrskyastmasta kärsivillä ihmisillä on lähes poikkeuksetta jokin kausiallergia – tunnetaan myös heinänuhana – eli he saavat allergisen reaktion siitepölystä, sienten itiöistä tai molemmista. Ukkosmyrskyastmaan puolestaan liittyvät juuri korkeat siiitepöly- ja sieni-itiömäärät, joten on luontevaa kysyä, kuinka ukkosmyrsky kasvattaa siitepöly- ja itiömäärää.

Ukkosmyrskyt syntyvät lämpimän ja kostean ilman virratessa ylöspäin. Kun nouseva ilma jäähtyy korkealla ja kosteus tiivistyy sateeksi tai raekuuroksi, syntyy alaspäin suuntautuneita virtauksia, joissa kylmä, kuiva ilma virtaa myrskyn edelle. Lämpötilan putoaminen ja puuskittainen tuuli on useille tuttu merkki lähestyvästä ukkosmyrskystä. Erään teorian mukaan nämä syntyvät tuulenpuuskat irrottavat siitepölyä ruohosta ja puista. Toinen, hieman monimutkaisempi selitys on, että siitepöly (ja mahdollisesti itiöt) nousevat lämpimän virtauksen mukana ylös myrskypilviin, joissa kosteus rikkoo siitepölyn pienempiin osasiin, jotka sitten putoavat takaisin maan pinnalle kylmien ilmavirtausten mukana. Myös ukkoseen liittyvä sähköinen aktiivisuus voi olla osasyy siitepölyn rikkoutumiseen pienemmiksi osiksi. Siitepölyn rikkoutumiseen perustuva teoria huomioi sen tärkeän seikan, että kokonaiset siitepölyhiukkaset ovat liian suuria mahtuakseen keuhkojen kapeimpiin tiehyisiin. Se selittää myös, miksi jotkut väittävät kykenevänsä ennustamaan ukkosmyrskyn astmaoireidensa pahenemisella.

Artriitti

Useat niveltulehduksesta kärsivät ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että heidän vaivansa pahenee ja aiheuttaa enemmän kipua, kun sää on huono. Useimmilta osin tutkijat ovat todistaneet tämän uskomuksen vääräksi. Psykologien mukaan kyse on valikoivasta yhteensovittamisesta: taipumuksesta nähdä ja muistaa sopivia yhteensattumia ja unohtaa muut tapaukset, jotka todistaisivat ilmiön yhteensattumaksi. Niveltulehduksen ja myrskysään tapauksessa ihmiset saattavat huomata muutoksia säässä, kun nivelet ovat kipeämpiä, koska heillä on aiempi uskomus niiden väliseen yhteyteen, mutta eivät muista niitä tapauksia, jolloin nivelet eivät kipuile.

Useita vuosia sitten Tufts-New England Medical Centerin tutkijat raportoivat havainnoista, jotka monimutkaistavat kuvaa kahdella tavalla. Tutkijat löysivät yhteyden sään ja niveltulehduskipuilmoitusten välillä glukosamiinia koskeneeseen tutkimukseen osallistuneen 200 koehenkilön joukosta. Toinen hämmentävä seikka oli se, että kipu ei kohonnut myrskyihin kuuluvan matalapaineen aikana, vaan ilmanpaineen kohotessa, jolloin taivas on kirkas. Tutkijoiden mukaan selitykseksi kivuille käy myrskyjen aikana tapahtuva ilmanpaineen vaihtelu.

Ilmarinta

Ilmarinta syntyy, kun ilmaa pääsee keuhkojen ja rintaontelon seinän väliseen tilaan, jolloin keuhko painuu kasaan ja menettää muotonsa. Ilmiö tunnetaan myös latinankielisellä nimellä pneumothorax. Ilmarinta voi syntyä esimerkiksi kylkiluiden murtuman yhteydessä: aina, kun keuhko on vaarassa revetä tai puhjeta, on ilmarinta mahdollinen. Usein ilmarinnalle ei kuitenkaan ole näkyvää syytä. Nämä spontaanit ilmarinnat syntyvät, kun keuhkojen seinämässä olevat heikot kohdat antavat syystä tai toisesta periksi, jolloin ilmaa pääsee karkaamaan keuhkoista.

Tutkijat ovat havainneet, että sairaalahoitoa vaativat spontaanit ilmarintatapaukset ilmestyvät joukoittain. Spontaani ilmarintatapaus voi syntyä suuren painemuutoksen yhteydessä, kuten laitesukelluksessa tai lentokoneen nousussa, joten tutkijat ovat pyrkineet selvittämään, voiko myös säämuutoksen aiheuttama ilmanpaineen lasku aiheuttaa ilmarintaa. Jos ilmanpaine laskee riittävästi, keuhkorakkuloiden sisällä oleva ilma voi laajentua, jolloin keuhkojen seinämiin kohdistuva paine kasvaa.

Tutkimustulokset sääolojen vaikutuksesta ovat olleet sekalaisia. Vuosikymmenen takaisessa tutkimuksessa joukko hollantilaisia tutkijoita ei havainnut yhteyttä ilmanpaineen laskun ja spontaanin ilmarinnan välillä amsterdamilaisissa. Samanlaisessa tutkimuksessa Italian Bolognassa puolestaan yhteys havaittiin. Näistä tuloksista riippumatta molemmat tutkijajoukot tunnistivat, että ukkosmyrskyjä on usein ilmarintatapauksia edeltävinä päivinä. Eräs selitys tälle on, että ukkosmyrskyjen aiheuttamat astmakohtaukset voivat aiheuttaa ilmarintaa. Ukkosmyrskyjen kosteus ja tuulet voivat myös väliaikaisesti muuttaa keuhkojen toimintaa (liman kerääntyminen, yskiminen, keuhkoputkien supistuminen).

Uniapnea

Uniapneasta kärsivät ihmiset lakkaavat toistuvasti hengittämästä nukkuessaan. Vakavat apneatapaukset rasittavat verenkiertoelimistöä ja kohottavat sydänkohtauksen ja aivoinfarktin riskiä. Tutkijat Washingtonin yliopiston Medicine Sleep-instituutista, Seattlessa, julkistivat tutkimuksen, jossa tutkittiin 537 uniapneapotilasta. Tutkijat vertasivat koehenkilöiden apneaoireita heidän oleskellessaan instituutissa samojen päivien barometrilukemiin ja havaitsivat, että uniapneasta johtuvaa hengityksen estymistä tapahtui enemmän, kun ilmanpaine oli matala. Ukkosmyrskyjen vaikutusta uniapneaan ei tutkittu, mutta putoava matalapaine on osa tavallisia myrskyjä.

Obstruktiivinen uniapnea johtuu yleensä ilman kulun estymisestä ylempien hengitysteiden lihasten rentoutuessa ja sulkiessa hengitystiet. Korkea ilmanpaine voi tukea ja pitää kudoksia hieman avoinna, joten ilmanpaineen laskiessa kudokset pääsevät tukkimaan hengitystiet.

Lähteet:

Harvard Medical School.

Sähkövammat, Lääkärin Käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Tom Silfvast, Salamanisku, Akuuttihoito-opas, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Suomen ukkosilmasto, Ilmatieteen laitos, 2016.

Julkaistu: 20.1.2019