Elämme aikaa, jolloin parisuhteeseen kohdistuu monenlaisia tyytyväisyyden ja onnen odotuksia. Suhteet menestyvät tai kaatuvat sen mukaan, millaisina ne koetaan. Moni suhde kaatuu siihen, että sen osapuolet kokevat pettyneensä toisiinsa. Ja jos ei heti kaadukaan, niin tyytymättömyyden kokemuksesta alkaa helposti matka kohti erilleen kasvamista.
Siinä, että tavoittelee hyvää ja tyydyttävää elämää, ei ole mitään väärää. Päinvastoin. Joku viisas onkin sanonut, että jos ei pidä jalanjäljistä kasvoillaan, ei kannata maata lattialla. Ihmiselle on annettu vapaa tahto ja mahdollisuus valita.
Saman kodin ja yhteisen elämän jakamisessa on se kavala piirre, että asiat ja ilmiöt voivat mennä sekaisin, eikä aina tule huomanneeksi sitä, mikä aiheutuu mistäkin. Jos harmittaa ja turhauttaa, syyllinen löytyy yleensä siitä läheltä.
Ennen kuin alkaa nähdä kumppaninsa kaiken pahan alkuna ja juurena, kannattaa pysähtyä tutkailemaan itseään. Mitä minussa tapahtuu?
Lue myös: Hyvä itsetuntemus – hyvä parisuhde
Tutustu sukupuuhusi
Oman sukupuunsa tutkiminen auttaa ymmärtämään itseään ja nykyisiä toimintamallejaan paremmin. On usein yllättävääkin huomata, kuinka monella tapaa sisäistämme sukumme mallit.
Silloinkin kun toimimme täysin niitä vastaan, emme vielä valitse itse, vaan suvun mallit hallitsevat elämäämme. Jäämme myös helposti velkomaan elämältä ja kohtaamiltamme ihmisiltä sitä, mitä vaille olemme jääneet.
Tutustu tunteisiisi
Tunne on spontaani reaktio, joka syntyy jonkun asian, henkilön tai paikan ajattelemisesta tai kohtaamisesta kertoo tunteen kokijasta, ei sen kohteesta. Eli erilaisiin tunteisiinsa tutustumalla voi oppia paljon itsestään.
Tunteiden tunnistaminen ja varsinkin niiden jäljittäminen on toisinaan melko haastavaa: Mikä tämä tunne nyt on? Mistä se kertoo?
Tunteet ovat kaiken inhimillisen toiminnan keskipisteessä. Erilaiset sosiaaliset tilanteet ja tapahtumat saavat meissä aikaan reaktioita, joita kutsumme muun muassa iloksi, vihaksi tai hämmästykseksi tai yleisesti tunteiksi. Tunteet ohjaavat toimintaamme ja havaintojamme. Ne vaikuttavat tulkintoihimme. Ne myös vaikuttavat kaiken aikaan kehomme vireystilaan.
Ilo, suru, pelko, viha, häpeä, inho, syyllisyys, kateus… Väitetään, että suomalaisilla on noin 50 eri sanaa kuvaamaan erilaisia tunteita. Sen, että olemmeko tyytyväisiä vai ei, kykenemme erottamaan. Mutta mikä on tämä tyytymättömyys, huono fiilis? Onko kyseessä, kiukku, suru vain pelko? Liittyykö tähän häpeää, syyllisyyttä tai kateutta?
Tunnista tunteesi
Tunteidensa tunnistamista voi opetella.
Ja se kannattaa, sillä:
- Mitä enemmän tunnistaa tunteitaan sitä paremmin kykenee pitämään oman tunteensa erillään toisen tunteista. Tilanne, jossa kotona oli tyytyväinen ihminen, kunnes sinne tuli toinen, joka oli töistä väsynyt ja kiukkuinen, on monelle tuttu. Kohta kotona on kaksi kiukkuista ihmistä.
- Ihminen, joka ei tunnista omia tunteitaan, sijoittaa omat kielletyt tunteensa toisiin. Jos esimerkiksi suuttumus on itselle kielletty tai tunnistamaton tunne, näkee oman kiukkunsa helposti läheisissään.
- Se, ettei jotain tunnettaan tunnista, ei todellakaan tarkoita, ettei sitä ole. Tunnistamattomat tunteet ohjaavat toimintaamme jopa enemmän kuin tunnistetut. Esimerkiksi tärkeä ystävyyssuhde voi katketa siihen, että toisen seurassa on vain niin epämukava olla. Syynä saattaa olla tunnistamaton syyllisyys tai kateus. Jos tunteen tunnistaa, sitä voi käsitellä ajattelun kautta.
- Tunteet kertovat tarpeistamme ja arvoistamme. Omien tarpeiden tunnistaminen ei ole kovin yksinkertaista. Sille taidolle on käynyt useasta eri syystä kovin huonosti. Monien tarpeidemme kohdalla on niin, ettei niitä voi tyydyttää jollain korvaavalla asialla. Esimerkiksi tarvettamme tulla nähdyksi omana itsenämme ei voi tyydyttää syömällä.
Huolet voivat kummuta lapsuudesta
”Katso nyt mitä teit! Suututit minut taas.”
Näin me puhumme ja koemmekin. Toinen tulee myöhässä kotiin ja sillä teollaan suututtaa minut.
Suuttumuksen syy: toisen myöhäinen kotiinpaluu. Jos asianomainen omistaisi itse tunteensa ja ajattelisi sen antavan jotain infoa tunteen kokijasta, hän voisi tämäkin tilanteen avulla lisätä itsetuntemustaan.
Kokija on todella harmissaan siitä, että toinen tulee näin myöhään kotiin. Liittyykö tähän muita tunteita? Pelkoa? Jos tunnistaa taustalla pelkoa, syynä saattaa olla se, että on huolissaan siitä, mitä toiselle mahtaa tapahtua.
Tämä huoli voi tulla jostain lapsuudesta. Ehkä kokija on joskus odotellut peloissaan vanhempiaan illalla kotiin. Tämä ihminen tarvitsee lisää turvaa.
Voi myös olla, että kokija löytää taustalta surua ja pettymystä; taas joku muu oli minua tärkeämpi. Tämän ihmisen tarve on yhteisen ajan ja kenties huomion tarve.
Voisiko ajatella niin, ettei ötökkäkammomme kerro kovin paljoa ötököistä, vaan enemmänkin meistä? Tunteet ovat mitä informatiivisen matka kohti itseä.
Parisuhdetta voi hoitaa myös yksin
Tuo hiipivä kurjuus, salainen tyytymättömyys, ottaa valtaansa ihmisen, joka ei tunne itseään eikä tunnista omia tarpeitaan. Jotain puuttuu eikä mikään tunnu sujuvan niin kuin pitäisi. Ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä on itsellään vastuu omasta onnestaan ja tyytyväisyydestään ei ole aina miellyttävä. Jossain mielemme salaisessa sopukassa saattaa alkaa elää unelma siitä, että jossain toisessa paikassa, jonkun toisen ihmisen kanssa, elämä olisi helpompaa ja minä olisin tyytyväinen.
Itseensä tutustuminen on parisuhteen hoitamista, sillä monen nurinan valitusosoite muuttuu, kun ryhtyy kantamaan oman vastuunsa tyytyväisyydestään. Hämmästyttävän moni uskottomuuskin saa alkunsa siitä, ettei pettäjä ole tyytyväinen itseensä, eikä omaan elämäänsä. Ja petetty miettii lopun elämäänsä sitä, mikä hänessä oli vikana.
On toki myös totta, että se toinenkin voisi tehdä jotain ja olla tekemättä yhtä ja toista. Sen sijaan, että sallisi mielensä täyttyä jatkuvalla hiljaisella tyytymättömyydellä, kannattaa puhua niistä asioista, mitkä toisessa ärsyttävät.
Yritä puhua toisen tekemisistä, ei siitä, mitä hän on. Puhu omavastuisesti, eli aloita lauseet sillä, että olen nähnyt, olen pannut merkille, minua ärsyttää, olen kiusaantunut… Tämäkin on parisuhteen hoitamista.
Marina siitä, että me emme puhu, emme tee ja emme ole sitä ja tätä, kannattaa lopettaa. Ala itse puhua, tehdä ja olla. Toinen tulee perässä, jos haluaa olla yhdessä. Jos tyydyt tyytymättömyyteen, valitset sen itse.
Kirjoittaja on Kataja – Parisuhdekeskus ry:n parisuhdekouluttaja.
