Kauneus ja Terveys

Toimiiko Tinder toisella kierroksella?

Toimiiko Tinder toisella kierroksella?
Onko se vain nuorten huvitteluapplikaatio vai voiko toisella kierroksella oleva löytää sieltä itselleen seuraa? Mitä nelikymppiselle tapahtuu Tinderissä?
Julkaistu: 4.3.2014

Olympialaisten aikaan Tinder sekoitti olympiakylän, kun urheilijat etsivät seura toisistaan. Yhdysvalloissa perustettu ja suosittu Tinder-applikaatio on nyt toden teolla rantautunut Suomeen; käyttäjiä on päivä päivältä enemmän ja enemmän.

Tinder on mobiiliapplikatio, joka yhdistää seuraa etsiviä läheltä toisiaan hyödyntäen paikkatietoja. Sinne kirjaudutaan Facebook-tietoja hyödyntäen, Tinder-profiiliin saa valita Facebookistaan haluamansa kuvat ja etunimensä. Lisäksi itsestään voi halutessaan kirjoittaa lyhyen kuvailun.

Tinder-profiileja selaillaan älypuhelimen applikaatiolla ja samalla annetaan profiileille joko ruksi (ei) tai sydän (kyllä). Profiileja saa itse määrittämältään alueelta (pari kilometriä–160 kilometriä) ja ikäryhmästä.

Ei vain nuorille ja rohkeille

Tinder ei ole ainoastaan nuorten huvitteluapplikaatio, vaan siellä on runsaasti myös toisella kierroksella olevia 35–45-vuotiaita.

– Välillä miehiä menee ohi 50, välillä 100, nope, nope, nope… Yritän aluksi laskea montako miehiä on, mutta se on toivotonta, vaikka katson heitä vain 50 kilometrin säteellä. Heidän läpikäymiseensä menee tunteja, kuvailee Tinderiä hiljattain käyttämään alkanut 4-kymppinen nainen.

Naisen mukaan seksin vonkaajia sovelluksessa ei liiemmin ole, koska suurin osa on siellä omalla nimellään ja naamallaan.

Suomessakin käyttäjissä on niin tavallisia ihmisiä kuin julkisuudesta tuttuja henkilöitä:

– Naisiakin Tinderissä riittää, joka lähtöön, ihan ihka aidoista misseistä tavallisiin monennäköisiin naisiin, kuvailee nelikymppinen Tinderiä käyttävä mies.

Näinkö tulevina vuosina kohdataan?

Kehittävytkö deittisaitit nykyään ylipäätään Tinderin suuntaan?

– Tavoitteenahan on tavata kiinnostava henkilö oikeassa elämässä, joten siinä mielessä tämä on luontevaa kehitystä. Mobiilisovellukset ovat tyypillisesti hyvin yksinkertaisia ja keskittyvät yhteen asiaan ja esimerkiksi liian monimutkainen rekisteröinti jää kesken. Jos tätä ei lähdetä rikkomaan, on vaara, että mobiilideittailu jää liian kepeäksi vaihtoehdoksi niille, jotka haluavat mukaan perinteisempää profiilitietoa kuten sitä, haluaako toinen lapsia vai ei, kuvailee suomalaisen nettideittipalvelu Audreyn perustajajäsen ja tuotepäällikkö Tuija Riekkinen.

Audrey on hiljattain avattu suomalaisten naisten suomalaisille kehittämä nettideittipalvelu. Audreyssä kaikki deittailevat omalla oikealla henkilöllisyydellään; muille käyttäjille näkyy kuitenkin vain etunimi.

Tinder sinkkujen huulilla

Riekkinen on myös itse kokeillut Tinderiä:

– Itse en koe sitä kovin interaktiivisena. Saan itsekin ihan kohtuullisesti pareja, mutta Suomessa miehet eivät lähetä viestejä. Kokeilin palvelua Lontoossa, jossa lähes jokainen mies, joka tärppäsi, kuvailee Riekkinen.

Tinderistä puhutaan tällä hetkellä paljon muun muassa sosiaalisessa mediassa.

– Nettideittailusta sen sijaan ei oikein haluta puhua, se saatetaan kokea vähän noloksi. Mobiilisovelluksen kanssa pelailua ei niinkään, uskoo Riekkinen.

Big data ja sovellukset tulevat

Riekkinen toivoo, että myös big data ajattelu tulisi mukaan netti ja mobiilideittailuun.

– Uskon, että sovelluksen käytöstä kerätyn big datan avulla voidaan tunnistaa nopeasti häiriköivät käyttäjät sekä luokitella ihmisiä sen mukaan ovatko he etsimässä parisuhdetta vai vaan klikkailemassa profiileja. Tämä voisi tuoda palveluihin todellista lisäarvoa ja ohjata samanmielisiä käyttäjiä yhteen luotettavammin kuin rekisteröintivaiheen lomakehelvetti.

Onko Audrey kehittämässä mobiiliapplikaatiota?

– Kyllä. Audreyn mobiilisovellus tulee nimenomaan keskittymään paikantamispalveluiden hyödyntämiseen. Toivomme, että Audreyn mobiilisovelluksen avulla sinkut voisivat piipahtaa nopeille pikatreffeille erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, ei välttämättä ollenkaan baarissa.

Audreyssa on jokaisen käyttäjän oikean henkilöllisyyden varmistava taustasovellus eli jokaisen käyttäjän oikea henkilöllisyys on palvelun ylläpidon tiedossa. Lisäksi käyttäjä itse päättää, milloin kertoo sen hetkisen paikkatietonsa ja on näin halukas tapaamaan muita sinkkuja.

Lue nelikymppisten Tinder-käyttäjien seikkailusta Tinderin ihmeellisessä maailmassa!

Nelikymppinen mies:

”Naisia riittää joka lähtöön, ihan ihka aidoista misseistä alkaen”

Muutamat Facebook-ystäväni höyrysivät parisen kuukautta sitten Tinderistä. Päätin kokeilla. Nopea asennus ja kuvieni tsekkaus. Tiedä millaista treffiseuraa tätä kautta saisi?

Määrittelin Tinderin kumppanihaun mahdollisimman laajalle alueelle, 160 kilometrin säteelle. Minullahan on auto, voin liikahtaa tarvittaessa treffeille kauemmaskin. Ikähaarukaksi laitoin 27–44 -vuotiaat naiset. En pidä itseäni ulkonäöllisesti kovinkaan ikäisenäni ja monien muidenkin on ollut jatkuvasti vaikea uskoa, että ikävuoteni kirjoitetaan jo nelosella alkavalla lukemalla. Ja onhan tuota tullut käytyä treffeilläkin itseään yli 10 vuotta nuorempien kanssa ja palaute on ollut samanlaista. 

Teitä ihania sinkkunaisia alkoi pian vilistä älypuhelimeni näytöllä ihan valtoimenaan. Peukkua vasemmalle, nope, nope, nope ja oikealle, yes, yes yes!

Ja sori kaikki naiset, jotka olette 40 vuotta tai yli. Valitettavasti olen joutunut teidän kohdalla tarjoamaan peukkua hyvin paljon vasemmalle, sillä en vaan löydä teistä sitä, mitä haluaisin. Poikkeuksiakin mukaan mahtuu, mutta harvakseltaan. Pian määrittelinkin yläikärajaksi 40 vuotta – nyt peukalon liike suuntautui enemmän oikealle!

Ja naisiahan Tinderissä riittää, joka lähtöön, ihan ihka aidoista misseistä tavallisiin monennäköisiin naisiin. Misseille tietysti yes, vaikka tiedän samantien, että ei mitään mahdollisuutta. En ole jääkiekkoilija, olen jo yli 40, enkä ole mikään kiiltokuvapoikakaan. Mutta kun ei koskaan tiedä heidänkään heikkoja hetkiään, niin tietysti yes!

Bang, ensimmäinen match! "Sinä ja Mari, 28, olette Tinder-pari!" Mari on kaunis, muutaman kilometrin päästä löytyvä nainen, joka on laittanut itsestään puolenkymmentä selfietä Tinderiin – kaiken kaikkiaan ihan kivan näköinen tapaus. No, ei jätetä tähän, jatketaan! Lisää vaihtoehtoja täytyy saada!

Ja naisia Tinderissä riittää, riittää ja riittää. Monenlaisia ja täytyy myöntää, että ulkonäkö edellä palvelussa mennään. Vaikka olenkin sporttinen ja ihan ok-näköinen mies, niin osumia ei hirvittävästi tule. Lisäksi muutamat aiemmat deittikumppanini, reilusti yli 30-vuotiaat, ovat minulle sanoneet, että 40 on vain jotenkin pelottava ikä. Ehkä niin, mutta otan sen enemmän kyllä heidän kriisinään. Itse olen ylpeä iästäni, olen kriisini ja kipupisteeni käynyt läpi ja sen lisäksi olen onnistunut säilymään nuorekkaana. Ja se elämänviisaus, mitä mukaan on tarttunut, on mielettömän suuri. Voin paremmin kuin koskaan elämässäni, olen fiksua ja keskustelevaa seuraa. Kuten eräs deittini, jolle en itse lämmennyt, sanoi minun olevan liian hyvä ollakseni totta. Mutta näitä asioitahan mobiililaitteen toisella puolella olevat sinkkunaiselle eivät valitettavasti tiedä. Ja kyllähän ulkonäkö merkkaa, ainakin alkuvaiheessa, kunnes tutustuu toisen sisimpään.

Nyt runsaan kuukauden Tinderin käyttö on tarjonnut minulle noin kymmenkunta osumaa. Ei siis juuri mitään. Naisia 28–35 -ikävuoden väliltä. Kaikille en ole vielä viestiä laittanut, sillä odotan ehkä vielä sitä täydellistä osumaa. Heistä vain yksi on ollut aloitteellinen ja hänen kanssaan muutamat viestit on nyt vaihdettu. Mukavan ja fiksun oloinen nainen, ja hänen kanssaan on treffit sovittuna jo. Parille mielenkiintoiselle olen laittanut viestiä, toinen ei vastannut ja toinen ei todennäköisesti vielä ole tämän tekstin kirjoitushetkellä lukenut viestiäni. Muille laitan viestiä ehkä vähän myöhemmin.

Mutta täytyy todeta, että Tinder ei sovi minulle niin hyvin kuin perinteinen nettideitti. Kuten sanottu, ulkonäkö edellä mennään ja minun vahvuuteni on se, että pystyn herättämään naisten mielenkiinnon toisella tavalla, eli kirjoittamalla heille, kertomalla enemmän itsestäni. Tinderissä aion kyllä pysyä, koska se ei vie aikaa. Ja Tinder koukuttaa. Kun koskaan ei tiedä, kuka siellä tulee vastaan…

Nelikymppinen nainen:

”En jaksa uskoa, että 29-vuotias olisi kiinnostunut 39-vuotiaasta, mutta…”

Olen tämä kirjoittaessani käyttänyt Tinderiä neljä päivää. Olin hiihtolomalla Yhdysvalloissa ja ystäväni siellä hehkuttivat Tinderiä. Asensin applikaation reissun aikana ja selaisin huvikseni amerikkalaismiestarjontaa.

Vasta päästyäni Suomeen otin Tinderin varsinaisesti käyttöön. Minulla oli huonoja kokemuksia nettideittisaitista – tosin vain yhdestä, koska olen ollut vasta puoli vuotta sinkkuna. Huonojen kokemuksien vuoksi suhtauduin todella varauksella ensin myös Tinderiin. Nettideittisaittiin tuskastuin heti, koska viestien ja muiden yhteydenottojen tulva ei ollut hauskaa. Viestejä tuli niin paljon, etten lopulta vastannut yhteenkään, vaan suljin koko profiilini.

Tinderissä tajuan jo ensimmäisenä päivän aikana, että täällä ”valta” on minulla. Pystyn kätevästi rajoittamaan, kuka minuun voi olla yhteyksissä. En huku viesteihin, yes!

Okei, myönnetään, Tinder on tosi ulkonäkökeskeinen eli sen ”valtani” on sitä, että voin antaa vain mielestäni parhaimman ja mielenkiintoisten miesten ottaa minuun yhteyttä.

Yhden päivän selailen Tinderistä skaalalla viisi vuotta nuoremmat ja viisi vuotta vanhemmat. Sitten kaverini herättää minut: Älä nyt viitsi, nyt rajoittimet pois päältä. Katsovathan miehetkin 10 vuotta nuorempia.

En jaksa uskoa, että 29-vuotias olisi kiinnostunut 39-vuotiaasta, mutta olen täysin väärässä, kun peukutan muutamaa alle 30-vuotiasta: Match! Olemme Tinder-pari.

Välillä miehiä menee ohi 50, välillä 100, nope, nope, nope… Yritän aluksi laskea montako miehiä on, mutta se on toivotonta, vaikka katson heitä vain 50 kilometrin säteellä. Heidän läpikäymiseensä menee tunteja: perjantai-ilta ja puolet lauantaista.

Pareja alkaa tippua useita, vaikka jatkan erittäin nirsolla linjalla. Käyttävätkö miehet enemmän yes-toimintoa kuin naiset? Kenties.

Osan tyypeistä poistan, jos käy ilmi, että he ovat etsimässä selvästi vain yhden yön -seksiseuraa. Ei kiinnosta! Itse olen etsimässä uusia tuttavuuksia. Ja KENTIES, jos sattuu natsaamaan, parisuhdetta – olenhan sinkku.

Tinder on pinnallinen, joo. Ei sitä käy kieltäminen. Toisaalta, kyllä entisaikaan baarissakin kohdatessa ulkonäöllä oli merkitystä.

Ketään Tinder-pariani en vielä ole tavannut, mutta aivan varmasti tapaan. Tiedän jo nyt saaneeni ainakin kourallisen uusia kavereita – joita minulla kyllä jo ennestään on runsaasti.

Pareja minulla on jo reilu 50. Vain muutaman kourallisen kanssa olen chatannut.

Tinder on vähän kuin matebook ja Facebook on friendbook. Ikinä en olisi näin monta miestä jututtanut livenä yhden viikonlopun aikana. Siihen, että tapaisin heistä jonkun, on vielä matkaa.

Jos ei muuta, tunnistan tämän Tinder-seikkailun jälkeen ainakin selvästi sen ulkonäöllisen miesmaun, josta selvästi olen kiinnostunut: klassinen skandi tai jotenkin muutoin mielenkiintoinen. Tinderöidessä tulee jotenkin mieleen Kumman kaa.

Minulle Tinder toimii pinnallisuudestaan huolimatta ehdottomasti paremmin kuin nettideittisaitti. Tai toimii ja toimii, enhän minä vielä tiedä johtaako tämä tinderöinti yhtään mihinkään. Se jää nähtäväksi tulevina viikkoina ja kuukausina.

Tinderissä aion ehdottomasti pysyä. Ja olen siellä tositarkoituksella – jos sattuu jonkun kanssa jutut natsaamaan. Mutta sen tietää vasta sitten, kun on tavannut livenä.

Kommentoi »