Tiesitkö, että kuulovammaa ei voi yleensä parantaa?

Totta ja tarua. Herkkyys me­lulle on osin perinnöllistä, ja huonokuuloisuuden ­riski lisääntyy, jos oleskelee jatku­vasti melussa­. Myös raskausaikana ­tapahtuneet sikiön kehityshäiriöt voivat vaikuttaa kuuloon.

Yksi yleisimmistä kuulonalenemaa aiheuttavista syistä on kuitenkin vuosia kestänyt, päivittäinen altistuminen 75–85 desibelin melulle.

Melu ­on haitallista, sillä se tuhoaa sisäkorvan aistin­soluja. Liikenne aiheuttaa 70–85 desibelin ­melun, ja ravintoloissa on iltaisin 80–100 desibelin suuruista­ melua. Keskustelu avokonttorissa voi tuottaa 50–70 desibelin äänen.

Lue myös: Näin kuulosi kärsii - viisi merkittävää kuulon pilaajaa

Totta. Jos melutaso nousee hetkellisesti­ yli sadan desibelin, se voi aiheut­taa pysyvän kuulovaurion.

Yleisin meluvamma on tinnitus eli jatkuva korvien soiminen. Esimerkiksi konsertissa, oli sitten kyseessä klassisen­ tai rockmusiikin konsertista, melu nousee yli sadan ­desibelin. Niin kovassa melussa saisi suositusten ­mukaan oleskella vain 15 minuuttia kerrallaan.

Myös voimakas yksittäinen ääni voi aiheuttaa korvien­ soimista. Esimerkiksi louhintatyön aiheuttama­ räjähdys on liian kova korville.

Äkillinen kuulon menetys voi olla seurausta korvan painevammasta, kuten räjähdyksestä. Myös sukeltaminen voi aiheuttaa saman vaikutuksen.

Lue myös: Viekö meteli puheäänen?

Totta. Melun aiheuttamat kuulo­vauriot ovat usein pysyviä, sillä korvassa on kuuloon liittyviä ­soluja vähän, eivätkä ne uusiudu. Yksikin altistuminen voimakkaalle melulle voi tuhota satoja soluja kerrallaan.

Toisaalta­ oireet ovat hyvin yksilöllisiä, samoin hoito- ja kuntoutusmuodotkin.

Kuulokoje on usein paras vaihtoehto, jos kuulon huononeminen johtuu sisäkorvaperäisestä kuulon­alenemasta.

Lue myös: Nuorikin saa helposti kuulovaurion

Totta. Ikäkuuloisuus alkaa noin 55 vuoden iässä. Sen jälkeen kuulo heikkenee keskimäärin 0,5 desibeliä vuodessa.

Suomalaisista 75-vuotiaista joka toinen tarvitsee kuulokojeen, sitä vanhemmista jo enemmistö. Kuulokoje auttaa hyödyntämään jäljellä olevaa­ kuuloa. Se ei kuitenkaan paranna huonokuuloista­ normaalikuuloiseksi.

Kuulokojeen avulla kuuloelimet saavat ääni­aistimuksia, ja siten kuuloa voidaan ylläpitää.

Kuulo tulisi tutkituttaa noin 65–70 vuoden iässä,­ jotta­ voidaan suunnitella kuulon kuntouttamista. Jos kuulokojeen hankkii liian aikaisin, se saattaa jäädä­ käyttämättä. Toisaalta liian myöhään hankittu ­koje ­aiheuttaa usein sopeutumisongelmia ­kojeen käyttöön.

Lue myös: Ikäkriisi – mikä avuksi?

Totta. Kuulon heikkeneminen ­ilmenee usein ­lisääntyvänä väsymyksenä ja epä­mukavuuden tuntemuksina­ ­hälyisissä oloissa. Joillakin saattaa esiintyä päänsärkyä, ärtymystä­ ja keskittymisvaikeuksia.

Heikentynyt kuulo­ vaikeuttaa jokapäiväistä elämää niin työssä kuin vapaa-­aikana. Silloin­ huonosti­ kuuleva­ ei ­halua tai jaksa­ lähteä ulos muiden seuraan, esimerkiksi työpaikan juhliin. Se aiheuttaa myös muissa­ torjuntareaktion: kun kuulovammasta kärsivä­ vetäytyy ­itse seurasta,­ häntä ei enää kutsuta mukaan.

Myös lähipiiri saattaa eristää huonokuuloisen tiedostamatta ja vähentää hänelle puhumista tai asioiden toistamista.

Lue lisää: Nuorten kuulo huononee – tutkijoilla yllättävä selitys

Tarua. Kovassa, yli sadan­ ­desibelin melussa tavallisten, heppoisten korvatulppien­ ­teho ei riitä. Ne vaimentavat melua vain noin kymmenen desibeliä. Niiden käyttäminen konserteissa on kuitenkin parempi­ ­vaihtoehto kuin ilman tulppia oleminen.

Korvatulppia olisi hyvä pitää aina mukana, ja käyttää niitä konserttien lisäksi ravintola­melussa, työmaalla­ tai moottoriurheilukilpailuissa.

Laadukkaampia korvatulppia myydään esimerkiksi apteekeissa ja musiikkiliikkeissä.

Lue myös: Tinnitus on kiusallinen vaiva