Tinnitukseen ei ole parannuskeinoa, mutta sitä voi hoitaa. Tärkeintä on, ettei ahdistu. Taru Tammikallion tinnitus alkoi 11 vuotta sitten.

"Yhtäkkiä korvani alkoivat soida. Mitään erikoista ei tapahtunut sinä päivänä, enkä ollut altistunut melulle. Olin 15-vuotias ja katsoin telkkaria kotona. Korvissani oli tinnittänyt ennenkin, mutta se oli aina mennyt ohi alle minuutissa. Kun ääni jatkui koko illan, aavistin, että se oli tullut jäädäkseen. Se oli tosi pelottavaa. Mietin, soiko korvissani lopun ikääni.

KUN ÄÄNI EI MENNYT OHI muutamassa päivässä, menin lääkäriin. Siellä tehtiin kuulotesti. Selvisi, ettei minulla ole kuulovauriota ja kuuloni on erittäin hyvä. Oli helpottavaa kuulla se, sillä stressasin, että olen itse pilannut kuuloni jotenkin. Kävin silloin lukiota. Ensimmäisinä viikkoina minun oli hyvin vaikea keskittyä kouluun. Minua saattoi alkaa harmittaa ja itkettää kesken päivän. Totuin kuitenkin vähitellen.

Onneksi tinnitus ei ole koskaan häirinnyt nukkumistani. Tiedän ihmisiä, joiden on pakko nukkua radio päällä vaivan vuoksi.

KUULEMANI ÄÄNI ON TASAINEN ja korkea. Se on soinut korvissani lähes 11 vuotta. Kukaan ei ole ihan varma, mistä se johtuu. Suurin osa lääkäreistä on arvellut, että syy on niskahartiaseutuni lihaksissa. Minulla ei kuitenkaan ole mitään muita oireita.

Kun tinnitus alkoi, luin netistä muiden kokemuksia. Toiset olivat tottuneet siihen. Toiset kirjoittivat, että elämä on pilalla. Pelkäsin, etten totu jatkuvaan ääneen, vaan se alkaa rajoittaa elämääni pahasti. Tinnitus on tehnyt minusta meluherkän. Korviini sattuu joskus, jos joku puhuu tai nauraa kovaäänisesti lähelläni. Jos menen festareille tai baariin, käytän korvatulppia.

Minulla on hyvät korvatulpat, jotka vaimentavat ääntä mutta eivät heikennä musiikin laatua. Pidän niitä muutenkin aina varmuuden vuoksi mukana. En käy enää elokuvissa. Äänet ovat liian kovat. Suljettu tila saa melun tuntumaan vielä kovemmalta.

KUN TINNITUS ALKOI 11 vuotta sitten, minulle sanottiin, ettei sille voi tehdä mitään. Nykyisin vaivasta tiedetään enemmän. Olen käynyt välillä lääkärissä kysymässä, olisiko jotain uusia hoitoja.

Tinnitustani on hoidettu fysioterapialla. Olen käynyt kylmä-kuuma-hoidossa. Siinä niskaa ja hartioita ensin jäähdytetään, sitten venytetään ja lopuksi lämmitetään lämpötyynyllä. Nykyisin poikaystäväni tekee minulle saman hoidon kotona kerran viikossa. Se auttaa hieman muttei merkittävästi. Parhaiten oloani helpottavat venyttely, hieronta, hartiajumppa ja se, etten kiinnitä ääneen huomiota.

Minulle on myös laitettu rentouttavia pistoksia lihaksiin. Mikään ei kuitenkaan ole poistanut vaivaa. Lääkärini on sanonut, että hoidot olisivat luultavasti auttaneet enemmän, jos ne olisi tehty heti, kun tinnitus alkoi.

OLEN NIIN TOTTUNUT ÄÄNEEN, etten juuri kiinnitä siihen huomiota. Tuntuu, että se kuuluu ympäristöön. Jos ympärillä on paljon meteliä, en edes kuule sitä. Eniten ääni häiritsee silloin, kun on muuten hiljaista: kun menen nukkumaan tai katson televisiota.

Tärkeintä minulle on ollut ymmärtää, että tinnitus on oire eikä sairaus. Se ei ole vaarallista, ja voin elää normaalia elämää siitä huolimatta."

Taru Tammikallio, 26, Stuff About -bloggaaja ja sisällöntuottaja