Psoriasiksen tyypillisin iho-oire on läiskäinen, hilseilevä ihottuma vartalolla. Tyypillisimmillään ihottumaa esiintyy kyynärpäissä, polvissa, ristiselässä ja päänahassa. Psoriaasi voi kuitenkin esiintyä lähes kaikilla ihoalueilla, myös taipeissa ja sukuelinten alueella.

Oireet

Psoriaasin pääasiallinen iho-oire on hilseilevä ihottuma raajoissa tai vartalon iholla. Psorin mielipaikkoja ovat kyynärpäät, polvien ojentajapinnat sekä hiuspohja. Psoriaasia voi esiintyä lähes koko kehon alueella, harvemmin kuitenkaan kasvoissa, kaulalla, kämmenissä tai jalkapohjissa.

Kämmenissä ja jalkapohjissa ilmenevä rakkulainen tautimuoto, Pustulosis palmoplantaris (PPP) on mahdollisesti oma, itsenäinen tautinsa. PPP on lähes aina tupakoitsijoiden tauti.

Tyypillinen psoriasismuutos on ihosta koholla oleva vaaleapintainen, karstainen ja hilseilevä läiskä. Jos läiskästä rapsuttaa hilsettä pois, sen alta paljastuu punoittava, herkästi verta pistemäisesti vuotava iho.

Psoriaasi aiheuttaa myös kynsimuutoksia, tyypillisimmillään ns. öljyläiskiä sekä kynnen pistemäistä kuoppaisuutta. Öljyläiskät ovat pieniä, tummia läiskiä kynnessä ja muistuttavat öljytahraa. Psoriaasi voi tulehduttaa myös niveliä, jolloin niveloireet ovat samankaltaisia kuin artroosissa tai nivelreumassa.

Aiheuttaja

Tarkkaa aiheuttajaa psoriaasille ei tunneta. Sairauden taustalla uskotaan olevan kuitenkin geneettisten tekijöiden ja immuniteetin häiriön. Psoriaasiläiskä muodostuu, kun ihon uusiutumisen säätely häiriintyy paikallisesti ja solutuotanto kiihtyy. Samalla ihon solujen sarveistuminen häiriintyy.

Tilaa pahentaviksi tekijöiksi on tunnistettu mm. hormonaaliset muutokset (esim. murrosikä, raskaus, vaihdevuodet) hampaiston infektiot, streptokokkibakteeritulehdukset, tupakointi, alkoholin liiallinen käyttö, tietyt lääkkeet; kuten litium ja beetasalpaajat, ja psyykkinen stressi.

Diagnostiikka

Tyypillisessä tapauksessa diagnoosi tehdään vain tarkastelemalla ihoa. Jos ihottuma ei ole aivan tyypillinen, ihosta otettava koepala voi helpottaa diagnoosin tekoa. Joskus diagnostiikassa tarvitaan ihotauteihin erikoistuneen lääkärin apua. Verikokeista tai muista vastaavista testeistä ei nykytietämyksen mukaan ole apua.

Hoito

Psoriasis on sairaus, johon ei ainakaan toistaiseksi ole parantavaa hoitoa. Psoriaasia voidaan hoitaa useilla eri tavoilla, ja hoitomuodon valinta riippuu paljolti taudin sijainnista, laajuudesta ja ärhäkkyydestä.

Perusterveydenhoidossa käytetään useimmiten perinteisiä hoitoja kuten perusvoiteita, kortisonipohjaisia voiteita, sekä salisyylihappoa sisältäviä voiteita irrottamaan hilsettä ihottuma-alueilta.

Hiuspohjan hoitoon on kehitetty liuosmaisia valmisteita.

Uudempia ja tehokkaita paikallishoitoja ovat D-vitamiinijohdokset kalsipotrioli ja kalsitrioli, joita löytyy voiteina, geeleinä ja liuoksina. Uusin valmiste on yhdistelmävoide, jossa on kalsipotriolia ja beetametasonia.

Jos psori on laaja-alainen, paikallishoidot ovat hankalia tai mahdottomia jo pelkästään siitä syystä, että voiteen levittäminen useita kertoja vuorokaudessa koko vartalon alueelle on työlästä. Tällöin turvaudutaan useimmiten hoitoihin, joita on tarjolla lähinnä ihotautiklinikoissa.

Edellä mainittujen paikallishoitojen lisäksi ihotautiklinikoissa voidaan tarjota psoriaasin hoitoon mm. ditranoli-paikallishoitoja, valohoitoja ja suun kautta otettavia lääkkeitä. Tyypillisesti erilaisia hoitomuotoja yhdistelemällä saadaan paras mahdollinen hoitovaste.

Hoitoja annetaan useimmiten kolmisen kertaa viikossa ja joissakin tapauksissa psoripotilas voidaan ottaa osastohoitoon parhaan hoitotuloksen takaamiseksi.

Psoriaasiin käytettäviä suun kautta otettavia lääkkeitä ovat mm. asitretiini, metotreksaatti ja siklosporiini.

A-vitamiinijohdannainen asitretiini tehoaa psoriaasiin monella eri mekanismilla. Sitä voidaan yhdistää myös valohoitoihin, ja joillakin potilailla se tehoaa myös niveloireisiin. Hoidon käyttöä vaikeuttavat silloin tällöin tavattavat maksasivuvaikutukset ja veren rasva-arvojen nousut. Lääke on sikiöepämuodostumia aiheuttava eikä se sovellu naisille, jotka voivat tulla raskaaksi.

Metotreksaatti on tehokas myös psoriaasin aiheuttamiin nivelongelmiin, mutta käyttöä rajoittavat sen kohtalaisen yleiset haittavaikutukset sekä ajoittain ilmenevä maksaärsytys. Metotreksaattiin voidaan yhdistää usean tyyppisiä paikallishoitoja. Myöskään metotreksaatti ei sovellu naisille, jotka saattavat tulla raskaaksi hoidon aikana.

Siklosporiini on nopeavaikutteinen ja tehokas lääke, mutta sen käyttö on rajattu vain erittäin vaikean psoriaasin hoitoon, lähinnä vaihtoehtona edellä mainituille sisäisille lääkkeille. Sen ongelmia ovat maksa- ja etenkin munuaissivuvaikutusten vaara, ja se saattaa nostaa myös verenpainetta.

Uusimpia vaikeaan psoriaasiin käytettyjä hoitomuotoja ovat biologiset lääkkeet, kuten infliksimabi ja etanersepti. Niitä annostellaan vain erikoislääkärin valvonnassa. Hoidot ovat toistaiseksi erittäin kalliita ja niihin liittyy mm. yliherkkyysreaktion- ja vakavien sivuvaikutusten riski.

Eräs erityispiirre, joka ihotauteihin yleensäkin, mutta etenkin psoriaasin hoitoon liittyy, on hoitojen vaihtelu. On todettu, että hoidon teho pysyy parempana, kun hoitoa vaihdetaan säännöllisesti niin, että kahta tai kolmea eri hoitomenetelmää käytetään peräkkäin, minkä jälkeen kierros alkaa taas alusta.

Atooppisen ihottuman tavoin psoriaasi reagoi usein suotuisasti UV-valohoitoon ja myös auringonvaloon. Useat psoriaasipotilaat hyötyvät ns. ilmastohoidosta eli pimeään vuodenaikaan tehdyistä aurinkomatkoista. Matkan tulisi kuitenkin kestää mielellään ainakin kolme viikkoa, jotta teho olisi selvästi todettavissa. Tietoa ilmastokuntoutuksesta saa Psoriasisliitosta.

Seuranta

Psoriaasi on sairaus, joka voidaan joskus hyvällä hoidolla saada rauhoittumaan pitkäksikin aikaa. Sairaus ei kuitenkaan täysin parane koskaan.

Psoriasis ei ole pelkästään ihosairaus vaan se on myös koko elimistöön kohdistuva tulehduksellinen tauti. Psoria sairastavan henkilön elimistössä jyllää jatkuvasti rasittava tulehdus.

Psori lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen. Myös joidenkin syöpätyyppien ja psoriasiksen välillä on havaittu yhteys

Mitä vaikeampi psoriasis on, sitä suurempi riski on olemassa myös liitännäissairauksille. Iho – ja niveltulehduksen tehokas ja riittävä hoito vähentää vastaavasti liitännäissairauksien todennäköisyyttä

Vaikean psorin liitännäistautina on usein metabolinen oireyhtymä (keskivartalolihavuus, verenpainetauti, diabetes ja valtimonkovettumatauti).

Psoria sairastavan henkilön painoa ja vyötärönympärystä tulisikin seurata säännöllisesti iho- ja nivelseurannan ohella. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös verenpaineeseen ja veren rasva- ja maksa-arvoihin. Varhain todettujen liitännäistautien hoito on helpompaa kuin pysyvien vaurioiden kanssa eläminen.

Periytyvyys

Noin 40 prosentilla psoriaatikoista on ns. sukutaustaa eli joku lähisukulainen sairastaa samaa tautia. Psoriaasin taustalta on löydetty useita eri kudostyyppejä, jotka altistavat sairaudelle.

Yleisyys

Maailmanlaajuinen yleisyys on noin 1-3 prosenttia. Suomessa arvioidaan olevan noin 150 000 psoriaatikkoa.

Ennuste

Psoriaasi ei parane, mutta toisaalta se ei myöskään suoranaisesti lyhennä elinikää, muutoin kuin mahdollisten liitännäissairauksien kautta. Se on kuitenkin sairaus, joka rajoittaa elämää jatkuvien hoitojen ja epäesteettisen ulkonäön vuoksi. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat ovat psoriasispotilailla melko yleisiä.

Nivelpsoriaasi voi aiheuttaa niveltuhoa, ja riittävän hankalaksi päästyään leikkaushoidotkin voivat olla tarpeen.

Viitteet: Noble: Textbook of Primary Care Medicine, 3rd ed., Copyright 2001 Mosby, Inc.; Ihotautien taskukonsultti, Coronaria Oy

Lähteet:

Psoriaasi

Lääkärikirja Duodecim

16.4.2010

Matti Hannuksela, ihotautien erikoislääkäri

Psoriasisliiton tiedote 29.10.2008