Jatkuva palvelusten teettäminen toisella ja tämän kodin ulkopuolisen elämän rajoittaminen on vääränlaista vallankäyttöä ja toisen alistamista parisuhteessa.
– Se saattaa alkaa vähitellen, eikä alistettu osapuoli huomaa sitä – eikä välttämättä alistajakaan. Molemmat voivat olla jumittuneita rooleihinsa, joissa toinen käskee ja toinen tottelee, parisuhdekouluttaja Sari Liljeström Kataja ry:stä sanoo.
Alistunut voi ajatella, että toisen pillin mukaan tanssiminen on pienempi paha kuin vastarinta. Häntä pelottaa se, mitä muutos nykyisestä tilanteesta toisenlaiseen tekisi itselle, kumppanille ja suhteelle. Alistuneen omassa lapsuudenkodissa on kenties riidelty haavoittavasti. Hän haluaa välttää riitoja ja tyytyy asemaansa.
Alistajan mielestä hänen omassa käytöksessään ei välttämättä ole mitään kummallista. Alistajan käytös voi olla vastareaktio läheltä seurattuun suhteeseen: esimerkiksi jos hänen äitinsä oli tossun alla, omassa kodissa alistaja päättää ottaa ohjakset käsiinsä.
– Kaikissa ihmissuhteissa käytetään valtaa, mutta parisuhteessa se pitäisi jakaa tasan. Jos toisella on koko ajan henkinen yliote, toinen kokee itsensä kiusatuksi. Muutosta tarvitaan aina, jos jommallakummalla on paha olla.
Hälytyskellojen pitäisi soida, jos kumppanin pyynnöt muuttuvat käskyiksi. Ja erityisesti silloin, kun jompikumpi tai molemmat olettavat, että toisen komentoja on aina noudatettava.
– Tällainen alistaja–alistettu-asetelma on vääristynyt ja heikentää alisteisessa asemassa olevan itsetuntoa. Se on henkistä väkivaltaa ja voi pahimmillaan sairastuttaa ihmisen mielen. Koska matka pompottamisesta toisen hallitsemiseen on lyhyt, pompottaminen kannattaisi lopettaa alkumetreillä.
Ryhdy kunnon kumppaniksi
1. Tunnista. Kun seuraavan kerran aiot pyytää kumppaniltasi palvelusta, pysähdy. Mieti, voisitko tehdä asian itse. Ellet osaa, voisitko opetella tai kenties pyytää kumppania opettamaan?
Kuuntele, kuinka puhuttelet kumppaniasi. Nimitteletkö, arvosteletko tai syyllistätkö häntä? Paneudu ajankäyttöönne rehellisesti: käyttääkö kumppani liki kaiken vapaa-aikansa sinun määräämälläsi tavalla, vai onko hänellä myös omia ystäviä ja harrastuksia?
2. Tunnusta. Tiedät, että olet kohdellut kumppaniasi huonosti. Kerro hänelle, kuinka pettynyt olet käytökseesi. Kysy, miltä käytöksesi on hänestä tuntunut. Pyydä tekojasi anteeksi. Lupaa, että yrität muuttaa tapojasi. Huolehdi, ettei muutos jää pelkäksi sanahelinäksi ja voivotteluksi. Kysy kumppanilta, millaisia tekoja hän sinulta odottaa.
3. Toimi. Valitse uusia tapoja toimia. Vanhan käytösmallin muuttaminen vaatii aikaa, lukuisia toistoja ja kärsivällisyyttä molemmilta osapuolilta. Asettaudu ajatuksissasi kumppanisi asemaan: olisitko itse siinä onnellinen?
Teot kertovat rakkaudesta. Jos kumppani käy puolestasi kioskilla, laita sinä sillä välin kummallekin iltapalaa. Tai lämmitä sauna, pese kumppanin selkä ja hiero tämän niskaa. Ota tavoitteeksi tehdä joka päivä jotain hyvää toiselle. Huomaa kumppanin hyvät teot ja kiitä häntä niistä.
Nainen kertoo: “Puhuttelin miestä ystävien kuullen jamesiksi”
”Hoidin lapsia kotona, mutta ajatuskin kauppareissusta kahden kiljuvan lapsen kanssa sai tuskanhien otsalleni. Annoin ostokset töistä palaavalle miehelle tehtäviksi. Vähitellen miehen asiointimatkat laajenivat eläkkeellä olevan äitini auttamiseen. Toisinaan lupasin mieheni puolesta, että tämä voisi samoilla reissuilla kipaista myös sisareni luona – viedä ja tuoda jotain. Ja mies totteli.
Kun mies oli kotona, lähdin jumppaan, juoksulenkille, omille ostoksille tai ystäviäni tapaamaan. Pidin itsestään selvänä omia vapaailtojani, olinhan ollut koko päivän lasten kanssa. Kiukuttelin, jos kotiin palatessani pyykkikone oli tyhjentämättä tai pöytä täynnä likaisia astioita. Kun ystävät istuivat luonamme iltaa, puhuttelin miestä jamesiksi. James huolehti taustamusiikista sekä viinilasien – ja vieraiden lähdettyä myös tiskikoneen – täytöstä. Naispuoliset ystäväni ihmettelivät, kuinka olin onnistunut kouluttamaan miehen niin hyvin.
Palasin työelämään, kiireeseen. Annoin entistä enemmän asioita miehen hoidettaviksi. Hän kantoi vastuun raha-asioista sekä talon ja autojen hoidosta. Istui kiltisti lasten vanhempainillat, vaikka hänelläkin oli ylitöitä. Tai niin kuvittelin: mies oli herättänyt henkiin nuoruuden harrastuksensa ja liittynyt kuntoklubiin. Ilman nyrkkeilysäkkiä kiusaus tarttua minuun olisi kuulemma kasvanut liian suureksi. Nyt mies kuntoilee monta kertaa viikossa. Minä kuskaan lapsia harrastuksissa. Emme vietä miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, ja minä olen siihen syypää: kukapa natsia naisi.”
Nainen, 38
