Kauneus & Terveys

Kumppanin erilaisuus on rikkaus, vai?

Pariterapeutin mukaan erilaisuus voisi olla parisuhteen voimavara. Ärsytyksen takaa löytyy ymmärrys.
Kuvat Kari Kaipainen

Vaikka ihmiset parinmuodostusvaiheessa etsivät usein itsensä kaltaista puolisoa, voi myös vastakohta sytyttää. Itsestä puuttuvat ominaisuudet toisessa kiinnostavat ja saavat aikaan ihailua. Arka saattaa hullaantua rohkean ihmisen vauhdikkaasta elämästä, ujo turvautua puheliaan sosiaalisiin taitoihin. Puheliaan seurassa ujon voikin olla aluksi hyvä olla, mutta arjessa ominaisuus alkaa helposti hiertää suhdetta.

– Ajan myötä puolisot vahvistuvat ja tulevat enemmän itsekseen. Silloin toisen erilaisuus voi alkaa ärsyttää. Enää toista ei tarvita omaksi tueksi, vaan toivotaan, että puoliso olisi enemmän samanlainen kuin itse on, parisuhdeterapeutti Sinikka Savander kuvailee.

Tässä vaiheessa monessa suhteessa alkaa toisen muuttamisprojekti.

– Samoja asioita aletaan ensin jauhaa päivästä toiseen, ja kun puhuminenkaan ei auta, huudetaan ja riidellään. Kun muutosta ei silti tapahdu, kyllästytään, ollaan tyytymättömiä, tullaan välinpitämättömiksi ja etäännytään. Ihanat alkuhuuman tunteet ja rakkauskin alkavat väistyä. Piirteestä, joka alussa kiehtoi, tuleekin jääkimpale kumppanien väliin.

Aluksi erilaisuus lakaistaan maton alle

Savander pitäisi nyrkkisääntönä tätä: mikä tulee esiin yhteisen elämän alkutaipaleella, on yleensä pysyvää.

– Suhteen alkuhuumassa järjestyksen ihminen voi lakaista toisen boheemit piirteet maton alle ajattelemalla, että tapa vielä korjaantuu. Sellaiseen olettamukseen suhdetta ei kuitenkaan kannata perustaa, sillä muutosta ei useinkaan tapahdu. Jos joku ei osaa laittaa sukkiaan likapyykkiin puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen, ei hän todennäköisesti osaa sitä kymmenenkään vuoden jälkeen.

Sivistynyt ihminen tietysti tajuaa, ettei kylpyhuoneen lattialle jäävistä likaisista sukista kannata tehdä elämää suurempaa numeroa. Astetta vaikeampaa on kuitenkin hyväksyä, että tämä piirre pysyy toisessa, ja jos suhdetta haluaa jatkaa, sen kanssa on yksinkertaisesti opittava elämään.

– Tietysti itseä häiritsevistä asioista voi ja pitääkin puhua. Kannattaa tulla myös puolitiehen vastaan kysymällä itseltään, onko kumppanin erilaisuus niin vaikea asia, ettei sitä voi hyväksyä. Hyväksyähän voi, vaikkei ymmärtäisikään.

Älä tuijota toisen vikoja, katso peiliin

Ymmärrystä voi sitä paitsi Savanderin mukaan opetella, esimerkiksi peiliin katsomalla. Asioita voi panna tärkeysjärjestykseen kysymällä itseltään, mikä merkitys erilaisilla tavoilla on suhteessa, mistä on itse valmis luopumaan ja kenen vuoksi.

– Jotkut asiat todella ovat itselle niin tärkeitä, ettei eri tavalla ajattelevan kanssa kerta kaikkiaan voi tulla toimeen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi taito puhua tunteistaan tai suhtautuminen fyysiseen koskemattomuuteen.

Savander kannustaa myös käyttämään erilaisuutta parisuhteen voimavarana, rikkautena. Kukaan ei joka tapauksessa ole kopio toisesta.

– Suhteessa ei olla symbioosissa, vaan kaksi erilaista ihmistä muodostaa tiimin, jossa kummankin erilaisia ominaisuuksia tarvitaan. Harmonia löytyy molempien joustaessa ja pyrkiessä ymmärtämään, miksi toinen toimii tietyllä tavalla. Omasta itsekkyydestään on opittava luopumaan – tiettyyn rajaan asti.

Kerro meille omista kokemuksistasi. Osaatko nähdä erilaisuuden suhteenne voimavarana?

Lue myös:

Julkaistu: 6.4.2009
Kommentoi »