Terve.fi

Persoonallisuushäiriöiden oireet

Persoonallisuushäiriöiden oireet
Persoonallisuushäiriöiden oireet ovat hyvin erilaisia. Lue eri häiriöiden oireista.

Persoonallisuushäiriöt ovat persoonallisuudessa ja käyttäytymistavoissa sekä henkilön vuorovaikutuksessa toisten kanssa esiintyviä vakavia häiriöitä. Niihin liittyy lähes aina huomattavaa ahdistusta ja sosiaalista haittaa. Persoonallisuushäiriöt vaikuttavat tavallisesti useisiin persoonallisuuden alueisiin. Persoonallisuushäiriön oireet riippuvat persoonallisuushäiriön tyypistä, mutta yhteistä oireille on pitkäaikaisuus ja se, että ne aiheuttavat joustamattomia käytöstapoja ja huonontavat toimintakykyä. Persoonallisuushäiriöiden tyypit lyhyine oirekuvauksineen on tässä tekstissä esitetty kohdassa diagnoosi.

Diagnoosi

Persoonallisuushäiriöt ovat selkeästi kulttuuriympäristöstä poikkeavia, syvälle juurtuneita, joustamattomia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka tulevat esiin useissa erilaisissa elämäntilanteissa. Ne ovat lapsuuden kehityksessä syntyneitä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa tai nuoruudessa ja jatkuvat läpi aikuisiän. Ne eivät ole yhtäkkisiä persoonallisuuden muutoksia eivätkä muun mielenterveyshäiriön, aivosairauden tai kemiallisen aineen seurausta, vaan joustamattomia, moniin tilanteisiin ulottuvia käyttäytymismalleja, jotka usein tuntuvat kuuluvan henkilön persoonallisuuteen. Persoonallisuushäiriöinen pitää itse oireitaan minänsä mukaisena (egosyntonisena), mikä johtaa sairaudentunnottomuuteen. Hän ei itse koe kärsivänsä mielenterveyden häiriöstä eikä hakeudu lääkäriin. Persoonallisuushäiriöissä on kulttuurisia ja alueellisia eroja.

Persoonallisuushäiriössä henkilön luonteenomaiset ja pysyvät kokemisen tavat ja käyttäytyminen poikkeavat merkittävästi kulttuurin sisäisistä normeista. Käyttäytyminen on pysyvää eikä vain tietyissä tilanteissa esiintyvää ja aiheuttaa henkilökohtaista kärsimystä tai vastoinkäymisiä sosiaalisessa ympäristössä tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

Persoonallisuuden ja persoonallisuushäiriön raja on häilyvä. Ei ole olemassa totuutta, jonka mukaan tietty käyttäytyminen on persoonallisuushäiriö ja toinen taas pelkkää persoonallisuutta. Diagnoosin asettaminen onkin vaativaa ja siksi diagnoosin tekoon tarvitaan yleensä useita tapaamisia lääkärin ja potilaan välillä. Strukturoitu haastattelutekniikka (SCID) auttaa diagnoosin teossa. Persoonallisuushäiriöksi ei lueta pitkäaikaisia persoonallisuuden muutoksia, jotka aiheutuvat tuhoisista kokemuksista, vakavista mielenterveyden häiriöistä tai muista määritellystä persoonallisuuden muutoksista.

Persoonallisuushäiriöiden kirjo on laaja ja vivahteikas. Selkeyden vuoksi on kuitenkin kehitetty tietyt diagnoosinimikkeet, joita Suomessa käytetään. Häiriöt eivät ole toisiaan poissulkevia ja niissä esiintyy päällekkäisyyttä.

Persoonallisuushäiriöt jaetaan seuraavasti:

  • Epäluuloinen eli paranoidinen persoonallisuus
  • Eristäytyvä eli skitsoidi persoonallisuus
  • Epäsosiaalinen persoonallisuus
  • Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
  • Huomionhakuinen persoonallisuus
  • Vaativa eli obsessiivis-kompulsiivinen persoonallisuus
  • Estynyt persoonallisuus
  • Riippuvainen persoonallisuus
  • Muut määritellyt persoonallisuushäiriöt
  • Sekamuotoiset ja muut persoonallisuushäiriöt
  • Pitkäaikaiset persoonallisuuden muutokset

Kaikilla näillä persoonallisuushäiriöillä on tarkat diagnoosivaatimukset, eikä niitä koskaan voida asettaa vähäisin perustein.

Epäluuloisessa persoonallisuushäiriössä on luonteenomaista epäluuloisuus, perusteeton epäily petetyksi tulemisesta, kyvyttömyys antaa anteeksi ja taipumus tulkita toisten ystävällisetkin teot vihamielisiksi tai halveksiviksi. Myös toistuvia perusteettomia uskottomuusepäilyksiä saattaa esiintyä, samoin liiallista itsekeskeisyyttä ja omahyväisyyttä. Epäluuloisesta persoonallisuudesta kärsivät kantavat kaunaa, ovat hanakoita suuttumaan ja tulkitsevat viattomat huomautukset tai tapahtumat uhkaaviksi.

Eristäytyvässä eli skitsoidissa persoonallisuudessa henkilö vetäytyy pois tunnepitoisista, sosiaalisista ja muista suhteista esimerkiksi mielikuvitukseen, yksinäisiin harrastuksiin ja itsetutkiskeluun. Henkilö ei nauti läheisistään, ei edes perheenjäsenistä. Myös kyky ilmaista tunteita ja kokea mielihyvää voi olla rajoittunutta. Henkilön tunne-elämä on usein kylmää ja etäistä. Hän haluaa olla yksin. Kyky ilmaista omia tunteitaan voi olla puutteellinen.

Epäsosiaalinen persoonallisuus. Tässä häiriössä ominaista on piittaamattomuus sosiaalisista ja normien mukaisista velvollisuuksista ja välinpitämättömyys toisten tunteita ja oikeuksia kohtaan. Vallitsevien sääntöjen ja käyttäytymisen välillä on karkea epäsuhta. Yleensä rangaistuksilla ei voi helposti muuttaa tällaista lainvastaista käyttäytymistä, sillä henkilö ei koe katumusta. Vilpillisyyttä, valehtelua, käyttäytymisen hallinnan puutetta ja väkivaltaa esiintyy näillä henkilöillä. Myös kestävien ihmissuhteiden pitäminen voi olla vaikeaa. Usein heillä on lapsuudessa ja nuoruusiässä jatkuvaa ärtyvyyttä ja käytöshäiriö. Diagnoosi DSM-5 mukaan edellyttää näyttöä epäsosiaalisesta käytöksestä ennen 15 vuoden ikää.

Tunne-elämältään epävakaalle persoonallisuudelle ominaista on oikukas ennalta arvaamaton mielialan vaihtelu ja taipumus toimia hetken mielijohteesta harkitsematta seurauksia. Käytös on äkkipikaista, purkauksellista, mustavalkoista ja itsetuhoista. Tällaiset henkilöt ovat usein taipuvaisia riitaisuuteen muiden ihmisten kanssa ja heidän ihmissuhteensa ovat epävakaita.

Huomionhakuinen persoonallisuus. Tälle persoonallisuushäiriölle on ominaista teatraalinen, provosoiva esiintyminen ja tunteiden liioitteleva ilmaiseminen. He ovat usein herkästi alttiita ympäristön vaikutteille. Ominaista on myös jatkuva huomion keskipisteeksi pyrkiminen. Henkilöt voivat olla epäasianmukaisesti vietteleviä ja heillä voi olla liiallinen huoli ulkonäöstään ja omasta viehätysvoimastaan. He ovat usein herkkiä loukkaantumaan ja etsivät jatkuvasti huomiota ja arvonantoa. Henkilö on helposti toisten ohjattavissa.

Vaativasta persoonallisuudesta kärsivä on täydellisyyttä tavoitteleva, perfektionisti, liian tunnollinen ja pikkutarkka. Tälle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä ajatella asioiden yksityiskohtia, sääntöjä, listoja, järjestystä, organisaatiota ja aikatauluja niin paljon, että toiminnan päätarkoitus kärsii. Asioista on jatkuva huoli ja epäily, joka johtaa jäykkyyteen ja itsepäisyyteen.

Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä usein pelkää ja jännittää jatkuvasti. Hänen itsetuntonsa on huono kelvollisuuttansa, viehättävyyttänsä ja arvostustansa kohtaan. Hän kaipaa jatkuvasti hyväksyntää ja kiintymystä eikä kestä hylkäämistä tai arvostelua. Hän saattaa välttää joitain toimintoja välttääkseen vaaroja tai uhkia. Hän pelkää kritiikkiä, paheksuntaa ja torjutuksi tulemista ja välttää elämäntilanteita, joissa voi joutua noloon tilanteeseen. Hän on varautunut ihmissuhteissa ja kokee itsensä muita huonommaksi.

Riippuvainen eli passiivinen persoonallisuus. Tällaiset henkilöt haluavat tukeutua muihin ihmisiin suurissa ja pienissä elämäänsä koskevissa ratkaisuissa. He myöntyvät kohtuuttomasti muiden ihmisten toiveisiin, jopa epämiellyttäviin, ja eivät itse esitä eriäviä mielipiteitä. Henkilöt tuntevat usein olevansa avuttomia yksin ollessaan ja pelkäävätkin yksin jäämistä ja jätetyksi tulemista kohtuuttomasti. Heillä on hoivatuksi tulemisen tarve sekä suuria vaikeuksia tehdä jokapäiväisiä päätöksiä itsenäisesti.

Lähteet:

Marttunen M, ym. Persoonallisuushäiriöt, Psykiatria. 12. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2017.

Epävakaa persoonallisuus. Käypä hoito – suositus, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 26.2.2018).

Julkaistu: 1.8.2019
Kommentoi »