Persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan henkilön luonteessa sellaista poikkeavien luonteenpiirteiden olemassaoloa, jotka saavat aikaan sen, että henkilö on joustamaton ja epävakaa ihmissuhteissa ja sosiaalisissa tilanteissa niin työssä kuin kotona.
Hänen tunteidensa ilmaisu ja käytös on ylilyövää, arvaamatonta tai liiallisen välinpitämätöntä ja siksi se aiheuttaa vakavaa kärsimystä ja haittaa sekä itselle että läheisille. Se on pysyvä osa henkilön luonnetta, persoonallisuutta, ja siten se ei johdu mistään ulkoisesta syystä, kuten esim. toisesta sairaudesta, huumeesta tai muusta kemiallisesta aineesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Milloin kyseessä on sairaus
Persoonallisuushäiriö on osattava erottaa normaaleista erilaisista luonteista tarkoittaen sitä, että ylipäätään ihmisten erilaisuus on elämänrikkaus, eikä persoonallisuuksien erilaisuutta ja joskus yhteensopimattomuutta tule diagnostisoida sairaudeksi, ellei erilaisuus aiheuta vakavia vastoinkäymisiä henkilölle ja hänen ympäristölleen.
Myöskään satunnainen persoonallisuushäiriöön sopiva käytös yksittäisissä stressi- tai ristiriitatilanteessa ei riitä diagnoosin tekemiseksi.
Erilaisia persoonallisuushäiriöitä ja niiden yleisimpiä ominaisuuksia ovat:
- Eristäytyvä persoonallisuus: Vetäytynyt sosiaalisista suhteista, emotionaalisesti kylmä, haluaa olla yksin.
- Epäluuloinen persoonallisuus: Laaja epäluulo ja epäily, että muut ovat pahoja. Kantaa kaunaa, ei anna anteeksi eikä uskoudu muille.
- Epäsosiaalinen persoonallisuus: Vilppiä ja lainvastaista toimintaa jo alle 15-vuotiaana. Vastuuton, tappeleva, ei omaatuntoa eikä katumusta.
- Epävakaa persoonallisuus: Mustavalkoisuus, impulsiivisuus, lyhyet vaihtuvat ihmissuhteet, itsensä vahingoittamista, tyhjyyden tunnetta ja tunteiden ailahtelua.
- Huomionhakuinen persoonallisuus: Haluaa olla keskipiste, dramaattinen, teatraalinen ja liioitteleva. Helposti muiden ohjattavissa.
- Vaativa persoonallisuus: Täydellisyyden tavoittelija. Keskittyy yksityiskohtiin niin, että toiminta kärsii. Ylitunnollinen, pikkutarkka, joustamaton, saita ja itsepäinen.
- Estynyt persoonallisuus: Sosiaalisesti ujo ja estoinen, riittämätön olo ja yliherkkä arvostelulle. Huonommuudentunnetta, varautunut ja välttelevä ihmissuhteissa.
- Riippuvainen persoonallisuus: Alistuva, takertuva, haluaa tulla hoivatuksi. Avuton yksin ollessaan eikä osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä.
- Sekamuotoinen persoonallisuus: Piirteitä useasta eri persoonallisuushäiriöstä.
Persoonallisuushäiriöt kehittyvät hitaasti
Persoonallisuushäiriö kehittyy hitaasti, on pitkäaikainen ja alkaa varhaisaikuisuudessa. Sitä esiintyy 10-13 prosentilla väestöstä.
Epäsosiaalista ja narsistista persoonallisuutta esiintyy enemmän miehillä ja naisilla taas useammin on huomionhakuista ja epävakaata persoonallisuutta.
Persoonallisuushäiriöitä on enemmän alimmissa sosiaaliryhmissä, naimattomilla ja eronneilla. Alkoholisteista yli 60 prosentilla on persoonallisuushäiriö.
Persoonallisuushäiriön hoito on pitkäaikaista
Persoonallisuushäiriön olemassaoloa on usein hankala itse epäillä, ja hoitoon hakeudutaankin yleensä samanaikaisen muun psyykkisen ongelman vuoksi, joita persoonallisuushäiriöisillä on tavallista enemmän, kuten masennusta, ahdistusta tai päihdeongelmia.
Samanaikainen persoonallisuushäiriö voi myös vaikeuttaa muiden psyykkisten vaivojen parantumista ja hoitoa. Terveyskeskuksessa tai psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla hoito aloitetaankin aina ensisijaisesti siitä vaivasta, jonka vuoksi potilas on hoitoon hakeutunut. Jos hoidossa syntyy epäily persoonallisuushäiriöstä, sen olemassaolo varmistetaan huolella vasta sitten, kun henkilön muut mielenterveyden oireet tai elämänkriisit ovat pääosin korjautuneet.
Persoonallisuushäiriön hoito on pitkäaikaista, tapahtuu psykoterapian avulla ja sen aloitus on tarpeellinen silloin, kun häiriö aiheuttaa henkilölle huomattavaa haittaa työssä, opiskelussa tai arkipäivän toimintakyvyssä. Parhaiten psykoterapiasta hyötyvät nuoret potilaat ja ne, joiden oma hoitomotivaatio on hyvä.
Lue lisäksi:
