Arjen pyörittäminen, työn paineet ja etenkin tämä pitkään jatkuva poikkeustila aiheuttaa monelle jaksamisen ongelmia. Tämä on huomattu niin työpaikoilla kuin perhe-elämässäkin. Etätyö tai yhteiskunnan osittainen sulkeminen lisää varmasti monen paineita juuri nyt.
Kun oma jaksaminen on vähissä, on parisuhdekin koetuksella. Toisesta on vaikea huolehtia, jos ei jaksa huolehtia itsestään. Perheneuvoja Pekka Puukko sanoo, että tällaisessa tilanteessa on hyvä pysähtyä ja arvioida elämää uudelleen.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
”Minulla on huono olla eikä energiaa riitä enää parisuhteen kiemuroihin – miten tästä pääsee eteenpäin?”
Miten päästä irti oravanpyörästä? Itselläni on huono olla – syitä on useita, joista yksi on parisuhde ja siihen liittyvä miehen puhumattomuus, siitä seuraava yksinäisyys ja lisäksi erityisesti molempien jaksaminen ruuhkavuosina. Emme oikein saa muutosta aikaan mihinkään suuntaan.
Kun oma jaksaminen on muutenkin kortilla, niin pienet lisärasitteet purkautuvat äksyilynä, tiuskimisena ja muuna miestä kohtaan. Osoitan olevani pettynyt häneen, vaikka todellisuudessa olen vain pettynyt kaikkeen mikä ei toimi.
Argh... en edes tiedä mitä kysyä, muuta kuin, että miten tästä eteenpäin, kun aikaa, energiaa ja kärsivällisyyttä ei riitä parisuhteen kiemuroihin?
Perheneuvoja Pekka Puukko vastaa:
Kysymystäsi lukiessa tuli mieleen vanha tarina alkuasukaskantajista, jotka pysähtyivät yllättäen, kesken matkanteon. Kun heiltä tivattiin syytä pysähdykseen, vastasi joukon vanhin, että heidän pitää odottaa, että sielu ehtii mukaan. Kun tekemistä on liikaa ja aika kortilla, on helppo hukata itsensä.
Uskon, että moni tunnistaa kuvaamasi elämänvaiheen. Voimat kuluvat pakollisten asioiden hoitamiseen, eikä niitä riitä mihinkään ylimääräiseen. Työ, arjen askareet ja lasten tarpeet vievät voiton kaikesta muusta. Tilanne tuntuu jatkuvan samanlaisena päivästä ja viikosta toiseen.
Jotkut ovat kuvanneet tällaisessa elämänvaiheessa olemista vankilassa oloksi, niin pieniltä tuntuvat mahdollisuudet omiin valintoihin. Jotkut päättävät erota tässä elämänvaiheessa, koska ero kumppanista tuntuu ainoalta asialta, jonka itse voi valita.
Ihminen jaksaa jonkin aikaa laittaa omat tarpeensa sivuun ja tehdä työtä muiden hyväksi. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee pysähdys. Elämän karu tosiasia on, että jokainen on viime kädessä vastuussa omasta jaksamisestaan. Toisen jaksamisen rajaa ei voi kukaan ulkopuolinen tietää, eikä siis suojella. Vaihtoehtoja on yleensä kaksi, tietoinen pysähtyminen ja elämän uudelleenarviointi tai äkillinen romahdus. Ei ole vaikea arvata, kumpi tavoista on kivuliaampi.
Voisitko sinä pysähtyä, ihan nyt? Miettiä, minkä pitäisi muuttua, että työ ja lepo, yhteinen aika ja oma aika, lasten tarpeet ja omat tarpeet asettuisivat paremmin tasapainoon, ja tilanne olisi kestävämpi? Voisitko kertoa puolisollesi, että haluat päästä irti tiuskimisen kehästä aitoon ja reiluun asioiden selvittelyyn ja kohtaamiseen? Voisitko, uskaltaisitko, haluaisitko kertoa puolisollesi, että tosiasiassa ehkä kaipaat häntä rinnallesi riitelyn sijasta?
Ruuhkavuosien kiireet ovat harvoin tyhjästä keksittyjä, niissä on paljon asioita, jotka todellakin pitää hoitaa. Usein kuormitus tulee kuitenkin laadusta, ei määrästä. Kuinka kova vaatimustaso sinulla on itseäsi kohtaan, ja ylipäänsä perhe-elämää kohtaan? Missä asioissa voisit päästää itsesi helpommalla? Missä puolisosi voisi päästä helpommalla? Entä lapset?
Rajojen asettaminen vaatii ei-sanan käyttöä. Joillekin se on hyvin vaikeaa. Osaatko sinä sanoa ”ei” oikeissa kohdissa? Jos se tuntuu vieraalta, voisitko opetella? Osaatko ja osaatteko yhdessä pyytää apua? Jos ystävät ja sukulaiset ovat kaukana, voi kodinhoito- ja lastenhoitoapua saada sekä yksityisiltä että kunnallisilta toimijoilta. Kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin.
En tiedä mitä tarinan alkuasukkaat tarkoittivat sielulla, mutta kuvittelen että se on jotakin, joka on meidän ominta itseämme, syvin osa minuuttamme. Voisitko sinä pysähtyä, että kaikkein omin ja syvin osa sinua saisi sinut kiinni ja voisi jälleen alkaa ohjata elämääsi?
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
