Nuoret liikkumaan
Vuosina 2001-2002 toteutetun liikuntatutkimuksen mukaan 3-18-vuotiaista lapsista ja nuorista peräti 92 % ilmoitti harrastavansa liikuntaa jossain muodossa. Vastaava liikunta-aktiivisuutta kuvaava luku oli 84 % vuosina 1997-1998. Vaikka liikunnan harrastaminen kyselytutkimuksen mukaan näyttää lisääntyneen, nuorten kestävyyskunto on useiden selvitysten mukaan heikentynyt.
Lisäksi nuorten ylipaino ja lihavuus on selvästi yleistynyt viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Onkin aiheellista pohtia, mikä selittäisi jossain määrin ristiriitaisia tutkimustuloksia. Ovatko teknoyhteiskuntamme nuoret liikunnan suhteen sittenkin passiivisempia kuin aikaisemmin?.
Onko liikunta kuormittavuudeltaan kevyempää kuin aikaisemmin?
Edellä mainitussa liikuntatutkimuksessa ei selvitetty liikunnan fyysistä kuormittavuutta tai harrastamisen laatua, joten on mahdollista, että liikunta on kuormittavuudeltaan kevyempää kuin aikaisemmin. Näin ollen liikunnan harrastajaksi itsensä ilmoittaminen voi tapahtua myös vähemmän fyysistä kuormittavuutta edellyttävän liikunnan perusteella. Todennäköisesti myös liikunnan imago on nuorten keskuudessa positiivinen, jolloin liikunnan suhteen hieman passiivisempikin nuori saattaa kyselyssä ilmoittaa itsensä todellisuutta aktiivisemmaksi.
Nuoruuden liikunta-aktiivisuus ennustaa liikunnan harrastamista aikuisena
Oululaisen tutkija Tuija Tammelinin väitöskirjan tutkimusaineistoon kuului 12 000 vuonna 1966 syntynyttä miestä ja naista Oulun ja Lapin lääneistä. Tutkittavien liikunta-aktiivisuus selvitettiin postikyselyin 14- ja 31-vuotiaana vuosina 1980 ja 1997-98. Fyysinen kunto mitattiin terveystutkimuksessa 31-vuotiaana. Tutkimustulokset osoittivat, että liikunnan harrastaminen kaksi kertaa viikossa tai useammin kouluajan ulkopuolella, kuuluminen urheiluseuraan, hyvä liikuntanumero ja hyvä koulumenestys 14-vuotiaana ennustivat aktiivista liikkumista myös 31-vuotiaana. Erityisesti kestävyyslajien ja monipuolisia taitoja vaativien tai kehittävien lajien harrastaminen nuorena ennusti aktiivista liikunnan harrastamista myös aikuisena.
Liikuntaa myös murrosiän jälkeen
Tammelinin tutkimus osoitti kiistatta nuoruuden aikaisen liikunnan harrastamisen olevan yhteydessä aktiiviseen liikunnan harrastamiseen myös aikuisena. Lasten harrasteliikuntatoimintaan osallistumisen on havaittu olevan yleistä 13 vuoden ikään saakka, mutta tämän jälkeen aktiivisuus laskee jyrkästi. Murrosikä onkin liikunnan harrastamisen jatkamisen suhteen kriittistä aikaa. Vanhempien kannustus ja liikuntamyönteisyys, liikuntaharrastuksesta saadut positiiviset kokemukset ja liikuntaa harrastavat kaverit vaikuttavat osaltaan positiiviseen ennusteeseen harrastuksen jatkamiselle.
Liikkuvasta nuoresta terveempi aikuinen
Säännöllisesti liikkuvilla ihmisillä on osoitettu olevan pienempi riski sairastua yli 20 sairauteen tai sairauden esiasteeseen kuin fyysisesti passiivisilla. Nuoruuden aikaisella liikunnan harrastamisella luodaan pohjaa fyysisesti aktiiviselle elämäntavalle minkä voidaan olettaa ilmenevän parempana terveytenä myös aikuisiässä. On arvioitu, että noin kolmasosa nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, ja viidenneksen 15-18-vuotiaista on arvioitu olevan liikunnan suhteen täysin passiivisia. Haasteita siis riittää nuorten liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi.
