Kauneus ja Terveys

Näin irrottaudut vanhemmistasi

Näin irrottaudut vanhemmistasi
Itsenäisen aikuisen elämää ei voi elää, jos on edelleen kiinni vanhemmissaan. Näin irrottaudut.

”Mitäköhän äiti tästä ajattelee? Isä ei kyllä ymmärrä tätä. En voi tehdä näin.”

Jos olet aikuinen mutta teet päätöksiä silti sen perusteella, mitä vanhempasi asioista ajattelettelevat, vanhemmista irrottautuminen on luultavasti kesken.

Vanhempi on kuin lapsi

Yleensä vanhemmista erkautuminen alkaa murkkuiässä ja etenee siitä hiljalleen kahden tasavertaisen aikuisen suhteeksi.

Pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta on huomannut, että tavattoman usein vanhemmat eivät anna lasten erkautua. Itsenäinen aikuisen ihmisen elämä ei silloin ala kunnolla.

– Vanhemmat voivat syyllistää lapsia ja puuttua aikuisten lasten elämään. Vanhemmat voivat olla itse lapsenomaisia. Lasten on vaikea vastustaa sellaista, Ranta sanoo.

Etenkin äiti voi hukata itsensä lapsiin. Tilanne vaatisi vanhemmalta havahtumista.

– Kasvatammeko lapsistamme elämästään vastuun ottavia aikuisia, joilla on riittävät tiedot ja taidot pärjätäkseen elämässään itsenäisesti, vai sidommeko lapsemme itseemme? Ranta kysyy.

Päätä itse, kannat vastuun

Aikuinen lapsi voi havahtua asiaan itsekin ja alkaa muuttaa suhdettaan vanhempiin pienin askelin. Vanhemmista kannattaa irrottautua, sillä aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta elämästään.

Koska vastuuta ei voi vierittää muille, päätöksetkin kannattaa tehdä itse.

– Olet siis itse valinnoistasi vastuussa. Myös siitä, kuinka aikuiseksi kasvat ja kuinka etäälle pääset vanhempien toiveiden toteuttajan roolista, kirjoittaa Marianna Stolbow Vanhempieni kaltainen –kirjassaan.

Jos ihminen elää parisuhteessa, vanhemmista itsenäistyminen etenee usein samaa tahtia kuin suhde omaan kumppaniin paranee.

– Tähän törmätään usein pariterapiassa, Teija-Liisa Ranta kertoo.

Itsenäistyminen tuo syyllisyyttä ja helpotusta

Vanhemmista kannattaa irrottautua sinkkunakin. Ensimmäinen askel voi olla se, että tekee jonkin pienehkön päätöksen välittämättä vanhempien mielipiteestä.

Asian voi kertoa vanhemmilleen vaikka etukäteen, jos se tuntuu hyvältä. Teosta voi tulla ensin syyllinen olo, mutta luultavasti se saa olon myös helpottuneeksi ja iloiseksi. Kun irrottautumista jatkaa askel askeleelta, se helpottuu.

Vanhemmille soittelemista tai viestittelyä voi vähentää myös tietoisesti.

– Voi kokeilla, mitä se itsessä herättää, Ranta vinkkaa.

Ulkomaille karkuun vanhempia?

Suurta irtiottoa, kuten muuttoa ulkomaille, ei tarvitse tehdä, ellei itse halua.

­– Luulen, että ulkomaille muuttaminen on toisinaan ihmisen tiedostamaton keino hakea etäisyyttä ja erillisyyttä vanhemmistaan. Se ei ole kuitenkaan tarpeellinen tai välttämätön keino oman itsensä kanssa kasvamiselle, Teija-Liisa Ranta sanoo.

Hänen mielestään missään ihmissuhteissa ei kannata arvailla tai yrittää lukea ajatuksia. Tytär voi ajatella, että hänen on soitettava joka päivä äidille ollakseen hyvä tytär. Samaan aikaan äiti voikin miettiä, eikö tytär vieläkään pärjää omillaan.

Julkaistu: 1.6.2017
Kommentoi »