Miten lapsi liikkuu?
Muutaman kuukauden ikäinen pienokainen kääntää päätään kuulemansa äänen suuntaan ja ihmettelee raajojaan. Voidaankin todeta, että lapsella on luontainen tarve liikkua. Myöhemmin leikki liikuttaa lasta.
Liikunta on lapselle itseilmaisun väline, joka tukee lapsen minäkuvan kehitystä ja itseluottamuksen rakentamista. Liikunnan perustaidot luovat pohjan toimintakyvylle ja uusien taitojen oppimiselle. Lisäksi liikunta on lapselle keskeinen väline yhteistyötaitojen ja tunteiden hallinnan harjoitteluun.
Hermosto kehittyy lapsella varhain
Alle 4-vuotiaan lapsen liikunta keskittyy perusliikkeiden harjoittelemiseen. Perusliikkeitä ovat esimerkiksi käveleminen, kuperkeikka, kiipeäminen ja hyppääminen. Vaikka pienen lapsen liikkeiden ja liikkumisen opettelu tapahtuu usein erehdyksen ja oppimisen kautta, on kehitys erittäin nopeaa. Motoristen taitojen nopea oppiminen selittyy sillä, että lapsen hermosto on kehittynyt lähes valmiiksi jo 5-6 ikävuoden paikkeilla. Näin ollen 4-6-vuotias tähtisilmä osaa jo juosta, heilua, riippua ja keinua. Myös hyppääminen, kieriminen ja kuperkeikat onnistuvat lapsen tekemisen riemulla. Pienen lapsen liikunnallista kehitystä tukee parhaiten se, että hänelle annetaan mahdollisuus monipuoliseen kokeilemiseen ja yrittämiseen. Virikkeellinen toimintaympäristö, liikuntaan aktivoivat lelut sekä vanhempien ja lapsen yhteiset liikuntatuokiot ovat tärkeä osa lapsen päivärytmiä.
Liikunta luonteva osa koulupäivää
Tämän hetken tietämyksen mukaan liikunnalla uskotaan olevan paljon positiivisia vaikutuksia oppimiseen. Liikuntatuokiot voivat esimerkiksi auttaa lasta saavuttamaan korkeamman aktivaatiotason ja paremman keskittymiskyvyn. LIKES-tutkimuskeskuksessa tehdyn tutkimuksen mukaan Jyväskyläläiset 9-12-vuotiaat koululaiset liikkuivat keskimäärin 2,5 tuntia päivittäin. Koululaisten päivittäinen liikuntamäärä koostui koulumatkoista, välituntiliikunnasta, koululiikunnasta, omatoimisesta vapaa-ajan liikunnasta ja urheiluseurojen harjoituksiin osallistumisesta. Huolestuttavana piirteenä havaittiin, että lähes viidennes ei harrastanut liikuntaa ollenkaan vapaa-ajallaan. Samat lapset, jotka eivät harrastaneet omatoimista eivätkä ohjattua liikuntaa, kulkivat kouluun autokyydillä ja välttivät liikuntaa myös välituntisin. Tutkimuksen mukaan suurin osa koululaisista sai kuitenkin terveyden kannalta riittävästi liikuntaa koulumatkoista, harrastuksista sekä peleihin ja leikkeihin osallistumalla.
Liikunnan pitää olla mukavaa
Terveysvalistuneina ymmärrämme hyvin lapsuuden aikaisen liikunnan merkityksen. Suositusten mukaan lasten tulisi liikkua päivittäin, mielellään useita tunteja päivässä. Meidän vanhempien suhtautuminen liikuntaan, ja liikunnan harrastamisemme vaikuttavat lapsiemme liikunta-aktiivisuuteen. Tärkeintä on kannustaa lapsen omatoimista liikunnan harrastamista, esimerkiksi välttämällä lapsen kuljettamista autolla kouluun. Myönteiset liikuntakokemukset lapsuusiällä tukevat todennäköisesti pysyvää liikunnan harrastamista ja fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista. Liikunnan ei tarvitse olla uusien “muotilajien” opettelua, vaan loistavia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi pallopelit, retket metsään ja vaikkapa pihan haravointi. Tärkeintä on, että liikunnan riemu säilyy ja tekeminen on kivaa.
