Kauneus ja Terveys

Mitä hyötyisin anteeksiannosta?

Mitä hyötyisin anteeksiannosta?
Pitäisikö toinen poski kääntää silloinkin, kun toinen loukkaa jatkuvasti?
Julkaistu: 9.4.2015

Ajattelet ehkä, että an­taessasi anteeksi samalla hyväksyt ja sallit toisen loukkaavan käytöksen. Kannat kuitenkin mukanasi loukkauksista syntyneitä negatiivisia tunteita ja teet näin hallaa itsellesi.

– Anteeksiantoa kannattaa harjoittaa jo itsekkäistä syistä. Kun antaa anteeksi, pääsee irti häpeästä, syyllisyydestä, vihasta ja katkeruudesta, neuvoo eläkkeellä oleva psykoterapeutti Tuulikki Saaristo.

Negatiivisten tunteiden kantaminen vie voimia ja tuntuu kehossa jännityksinä. Aina fyysisiä oireita ei edes huomaa. Eron voi huomata vasta anteeksiantoprosessin edetessä.

– Anteeksiantoa harjoittavan ihmisen kyky sietää stressiä paranee aikaa myöten ja hän tulee tietoiseksi jaksamisensa rajoista.

Anteeksiantaminen ei tee itsestä heikompaa. Anteeksiantajan käytös saattaa jopa jämäköityä. Kun energiaa vapautuu hyödylliseen käyttöön, voi sanoa mielipiteensä vapaasti.

Jos toinen osapuoli ei ole halukas keskustelemaan, työ on tehtävä itse. Oman asenteen muuttamisella voi olla yllättävän voimakas vaikutus.

– Kenestäkään ei tarvitse tulla sydänystäviä, mutta jos saa muutettua oman asenteensa neutraaliksi, alkaa käyttäytyä rennommin. Sen an­siosta toinen voi vaistomaisesti tulla vastaan. Yhtä tärkeää on antaa anteeksi itselleen.

– Itse määrittelen anteeksiantamisen siten, että silloin hyväksyy itsensä ja toisen sellaisena kuin on.

Anteeksianto ei ole yksinkertaista, ja se voi kestää jopa koko elämän. Se myös etenee usein aaltomaisesti: juuri, kun luulee päässeensä perille, tunteet nousevat pintaan uudelleen. Mieleen voi tulla muitakin anteeksiannettavia.

– Anteeksiantaminen on kuin sipulin kuorimista. Ihminen, joka nostaa sinussa esiin tunteita juuri nyt, voi herättää mieleen muistoja aiemmin koetuista samankaltaisista tunteista ja tilanteista. Anteeksianto on mielenterveyden kuntojumppaa. 

Tuulikki Saaristo on kirjoittanut kirjat Taikasanat (Dialogia 2000) ja Tosissaan vaikkei tosikkona (Dialogia 2005).

Kommentoi »