Jokaisen aikuisen on tärkeää tietää kolesteroliarvonsa, koska se on niin keskeinen sepelvaltimotaudin ja muiden valtimotautien riskiin vaikuttava tekijä – ja kolesteroliinsa voi jokainen vaikuttaa.
Lapsena kolesteroliarvot ovat matalia, mutta aikuisiän ne pysyvät melko vakaina, hieman iän myötä nousten. Kolesterolin raja-arvot ovat yksilöllisiä, koska myös muut riskitekijät vaikuttavat valtimoahtautumien kehittymiseen. Kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin mittaaminen on keskeisintä, mutta myös HDL-kolesteroli ja triglyseridit vaikuttavat riskiin.
Kun kolesterolia mitataan, on yleensä ainakin kerran syytä mitata kokonaiskolesteroli, HDL-kolesteroli ja triglyseridit vähintään 8 tunnin, mutta mieluiten 12 tunnin paaston jälkeen eli käytännössä aamulla. Jos paastoa ei ole ollut, erityisesti triglyseridiarvo voi olla korkea.
LDL-kolesteroli lasketaan käytännössä laboratorion tai hoitavan lääkärin toimesta ns. Friedewaldin kaavalla:
LDL-kolesteroli = kokonaiskolesteroli – HDL-kolesteroli – triglyseridit/2,2.
Jos triglyseridiarvo on yli 4 mmol/l, Friedewaldin kaava ei ole luotettava, ja LDL-kolesteroli on määritettävä laboratoriossa toisentyyppisellä, suoralla menetelmällä.
Aikuisella yleensä riittää, että kolesteroli- ja triglyseridiarvot mitataan terveystarkastusten yhteydessä noin kerran kolmessa – viidessä vuodessa. Jos arvot ovat epäsuotuisia ja harkitaan hoitoa tai esimerkiksi hormonitoiminnassa tapahtuu muutoksia, voidaan arvoja mitata tiheämminkin. Jos arvot ovat suotuisat ja valtimotaudin riski on pieni, mittauksia voidaan tehdä harvemmin. Tärkeintä on siis arvioida sepelvaltimotaudin kokonaisriski. Jos hyperkolesterolemiaan aloitetaan lääkitys, lipidiarvot mitataan yleensä 1-2 kk hoidon aloittamisesta. Kun hoito on vakiintunut, riittää yleensä mittaus kerran vuodessa.
