Aivan kuten hiukset harmaantuvat ja iho muuttuu ryppyiseksi, myös silmissä tapahtuu muutoksia ikääntymisen myötä. Monet näistä muutoksista kuuluvat normaaliin vanhenemiseen, mutta jotkut niistä voivat johtaa vakavampiin näköongelmiin.
Silmien ikääntyessä silmäluomet heikkenevät ja niiden iho ohenee ja veltostuu. Tästä syystä yläluomi voi riippua ja alaluomi roikkua. Myös silmäripset ja kulmakarvat saattavat menettää ryhtinsä ja oheta merkittävästi.
Silmän sisäosat
Valo kulkee sarveiskalvon ja etukammion läpi mykiöön, joka kohdistaa kuvan verkkokalvolle. Mykiö saa ravintonsa kammionesteestä. Tämä on kirkasta, vetistä liuosta, joka kiertää takakammiosta etukammioon ylläpitäen normaalia silmänpainetta. Valo saapuu verkkokalvolle kuljettuaan mykiöstä lasiaisen läpi.
Lasiainen on kirkasta, hyytelömäistä ainetta, joka täyttää suuren osan silmämunan tilavuudesta.
Verkkokalvolla on valoherkkiä soluja, jotka vangitsevat valoinformaatiota lähettääkseen sen näköhermoa pitkin aivoihin. Keskellä verkkokalvoa on makula. Tämä pieni alue mahdollistaa tarkan keskeisen näön.
Tärkeimmät sokeutumista aiheuttavat syyt ovat eri etnistä alkuperää olevilla ihmisillä erilaiset, kuten kuvasta käy ilmi.
Lähde: The Eye Diseases Prevalence Research Group. ”Causes and Prevalence of Visual Impairment Among Adults in the United States,” Archives of Ophthalmology, huhtikuu 2004. Archives of Ophthalmology -lehden luvalla.
Myös kyyneleritys vähenee, ja kyynelten aikaansaama suojaava, rasvainen kalvo heikkenee sidekalvon ja silmäluomien voitelevien rauhasten toiminnan hiipuessa. Nämä muutokset saattavat johtaa liman kertymiseen, mikä tekee silmästä tahmaisen tuntuisen tai kuivattaa sarveiskalvoa. Tämä puolestaan aiheuttaa ärsytystä tai epämukavaa roskan tunnetta silmässä.
Sidekalvo ohenee ja haurastuu iän myötä. Elastiinisäikeiden lisääntyminen muuttaa sen kellertäväksi. Myös silmävalkuainen (kovakalvo) muuttuu kellertäväksi, kun siihen kertyy rasvakerrostumia. Kovakalvoon saattaa kertyä myös kalsiumia, mikä ilmenee harmahtavina, läpinäkyvinä läikkinä. Silmäluomien välistä paljastunut kovakalvo alkaa rappeutua ja sarveiskalvon reunaan saattaa kehittyä läpinäkymätön valkoinen rengas.
Ajan myötä mykiö kovettuu ja menettää kimmoisuutensa, mikä vaikeuttaa katseen kohdistamista lähellä oleviin kohteisiin. Tätä ilmiötä kutsutaan ikänäöksi eli presbyopiaksi. Myös näkeminen vähäisessä valaistuksessa saattaa tässä vaiheessa heikentyä. Nämä muutokset tapahtuvat yleensä samanaikaisesti molemmissa silmissä.
Ikääntyminen voi myös saada mykiön tummumaan, muuttumaan entistä läpinäkymättömämmäksi ja joissakin tapauksissa myös paksuuntumaan, mikä aiheuttaa likinäön. Mykiön samentuminen, jota kutsutaan harmaakaihiksi, kehittyy yleensä hitaasti vuosien aikana. Se jää helposti havaitsematta, kunnes samentuma haittaa keskeistä näköä heikentäen siten näkökykyä.
Iän myötä molempien silmien etukammiot saattavat joillakin herkillä henkilöillä, kuten pienisilmäisillä ja kaukotaittoisilla, madaltua, mikä altistaa kammionestejärjestelmän tukkeutumiselle lähellä värikalvoa. Kammionesteen patoutuminen voi johtaa silmänsisäisen paineen nousuun, joka vaurioittaa näköhermoa. Tätä tilaa kutsutaan ahdaskulmaglaukoomaksi, joka voi hoitamattomana johtaa sokeutumiseen. Toisen glaukooman eli silmänpainetaudin muodon, avokulmaglaukooman, syynä on silmänsisäisen paineen nousu kammionesteen virtauksen vähentyessä ansasverkon eli trabekkeliverkon ja kovakalvon nesteviemärin eli Schlemmin kanavan kautta. Glaukooma voi salakavalasti heikentää näköä jo ennen oireiden ilmaantumista, joten rutiininomaiset silmätutkimukset ovat tärkeitä.
Ikääntyessään verkkokalvo ohenee ja sen herkkyys voi vähentyä solukadon, vähentyneen verenkierron tai rappeutumisen takia. Makula on erityisen herkkä rappeutumaan. Silmänpohjan ikärappeuma on vakava sairaus, jonka takia potilas voi menettää keskeisen verkkokalvon näön.
Kaikilla ihmisillä todetaan ikään liittyviä silmämuutoksia, mutta Yhdysvaltain eri etnisillä ryhmillä erityyppisten silmäongelmien jakauma on erilainen. Yli 40-vuotiailla eurooppalaisperäisillä tavallisin sokeutumisen syy on silmänpohjan ikärappeuma, mutta afroamerikkalaisilla puolestaan harmaakaihi. Hispaanoilla yleisin syy on glaukooma eli silmänpainetauti. Nämä erot johtuvat luultavasti monen eri tekijän, kuten perintötekijöiden, ruokavalion ja terveydenhuollon kattavuuden yhteisvaikutuksista.
Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
