”Mieheni on rakastunut toiseen naiseen – ei osaa päättää väliltämme”

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo puolisonsa rakastuneen toiseen, itseään parikymmentä vuotta nuorempaan, naiseen. Suhde on tuore ja miehen kertoman mukaan heillä on vain tunnetason yhteys. Mies myös elättää uutta seuralaistaan. Nainen kertoo välillä epäilevänsä suhteen laatua ja kokee olonsa neuvottomaksi. Pariskunnalla on pitkä yhteinen historia ja neljä lasta. Nainen rakastaa miestään eikä haluaisi erota ja kysyy, mikä auttaisi tilanteessa eteenpäin.

Tuntuu ymmärrettävästi epäreilulta, että toinen puoliso voi yksipuolisesti päättää koko perheen tulevaisuudesta. Tilanteelle kannattaa kuitenkin antaa aikaa, sillä se voi auttaa myös rakastunutta kumppania näkemään kokonaisuuden selkeämmin. Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama kehottaakin pohtimaan, millainen elämäntapa ja suhde olisi pidemmän päälle kestävä ja keskustelemaan siitä tarvittaessa myös ammattiauttajan kanssa.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

”Mieheni on rakastunut toiseen naiseen. Suhde on kestänyt 3–4 kuukautta. Meillä on takanamme 22 vuoden parisuhde ja meillä on neljä lasta, 12-, 14-, 18- ja 20-vuotiaat. Mies ei osaa päättää, kumman kanssa haluaisi olla. Toinen nainen on 22-vuotias ja mies 45 vuotta. Mies elättää myös uuden naisen, mikä hiertää välejämme. Itselläni on masennuslääkitys, koska ilman sitä arjesta ei tullut mitään. Pitääkö tässä vain kärsiä ja odotella löysässä hirressä vai onko apuja, miten asiassa voisi edetä? Itse en haluaisi erota, koska rakastan kuitenkin miestäni. He ovat sanoneet, että suhde on vain tunnetasolla. Välillä uskon ja välillä tietenkin epäilen.”

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:

Hei! Ymmärrän hyvin kokemuksesi löysässä hirressä roikkumisesta. Mies ei osaa päättää, mihin suuntaan hän haluaa kulkea eikä sinulla näin ollen ole tietoa siitä, mihin pitäisi sopeutua. Rakennetaanko tässä yhteistä tulevaisuutta kriisin jälkeen vai onko tulossa ero, joka ei ole sinun tahtosi? Näissä tilanteissa tuntuu aina epäreilulta, että toinen puoliso voi yksipuolisesti päättää monen muun tulevaisuudesta. Samalla toki ymmärrän, että rakastuneen itsensä näkökulmasta on kyse jostain ainutlaatuisesta, jota on vaikea päästää ohi.

Arvelen kuitenkin, että tällaisessa tilanteessa aika on sinun puolellasi. Ajan kuluessa tunnehuuma tasoittuu ja miehelläsi on aikaa miettiä, olisiko hän todella valmis luopumaan kaikesta siitä, mitä olette yhdessä saaneet aikaan: kodista, perheestä ja parisuhteestanne? Niin saattaisi käydä, vaikka ette kumpikaan sitä haluaisi.

Onko oma kokemuksesi se, että puolisosi on ollut sinulle uskoton, vai miten kuvailisit tapahtunutta? Oletteko keskustelleet siitä, mitä uskollisuus tai uskottomuus teille kummallekin merkitsevät? Keskustelu siitä, millä tavalla te kumpikin olette sitoutuneet liittoonne, voisi murentaa vastakkainasettelua.

Teillä on takana pitkä parisuhde. Lapsiakin on neljä, joista kaksi vielä alaikäisiä. Vaikka yhteiselämänne olisi ollut hyvää, uutuuden viehätys nostattaa helposti vahvoja tunteita. Miehesi alkaa lähestyä sitä ikävaihetta, jolloin ymmärrys auttamatta taakse jääneistä nuoruusvuosista, keski-ikäistymisestä ja lasten aikuistumisesta alkaa hiipiä tajuntaan. Olisiko siis keski-iän kriisi kolkuttelemassa ovelle? Rakastumisen huuma on usein lääkettä sen pehmentämiseen, vaikkei ihminen itse oikein tiedostaisikaan, mistä kaikesta on kysymys. Jos aiemmin onkin haaveiltu lasten omilleen muuttamisesta ja yhteisistä rennoista vuosista, toive alkaakin toteutuessaan pelottaa. Mitä me kaksi olemme toisillemme tässä tyhjenevän pesän vaiheessa?

Vaikka epävarmuudessa eläminen on kuluttavaa, ajattelen siis, että sinun kannattaisi välttää nopeita ratkaisuja. Aika voi tasoittaa rakastuneiden huumaa ja auttaa heitä näkemään tilannetta laajemmasta näkökulmasta.

Kerrot rakastavasi edelleen miestäsi. Mikä siis auttaisi sinua jaksamaan, jos et aio edetä eron suuntaan? Millainen elämäntapa olisi sinulle tulevaisuudessa mahdollinen? Tällä hetkellä miehesi elää kahdessa suhteessa ja sinä olet valinnut kestää tilannetta, mutta näkisitkö mahdolliseksi elää pitkäkestoisesti tällä tavalla? Siinä tapauksessa suhteiden pelisäännöistä pitäisi käydä perusteellista keskustelua.

Onko sinun ja miehesi välillä edelleen seksuaalista läheisyyttä? Jos toisessa suhteessa ei miehesi sanojen mukaan ole sellaista, voisi kuvitella, että teidän seksisuhteenne olisi miehelle hyvin tärkeä. Toisaalta sinun tilanteesta johtuva ahdistuksesi ja masennuksesi voi ymmärrettävästi nousta yhteisen läheisyytenne esteeksi. Myös miehesi voimakas tunnetason ihastuminen saattaa toimia hänelle yhteisen seksielämänne esteenä. Millainen läheisyys on tai voisi olla tällä erää teille mahdollista?

Mietin sitäkin, että miehen nuori naisystävä on jotakuinkin hänen tyttärensä ikäinen. Molemmat osapuolet ovat toki aikuisia, mutta millaisia tunteita ja ajatuksia tämä havainto mahtaa itse kussakin herättää? Entä, jos miehen omalla tyttärellä olisi isänsä ikäinen seurustelukumppani? Miltä tämä ajatus tuntuisi? Entä tietävätkö teidän lapsenne tilanteesta? Voisi olettaa, että ainakin vanhimmat heistä tietävät tai aavistavat jotakin.

Jos näin on, olisi varmasti tarpeen keskustella asiasta avoimesti. Tarvittaisiin ainakin keskusteluita sinun ja miehesi välillä, mutta luultavasti myös muissa kokoonpanoissa, esimerkiksi teidän vanhempien ja aikuisten lastenne kesken. Nuoremmatkin lapset ovat varmasti kuulleet, nähneet ja ymmärtäneet niin paljon, että heidän on yhtä lailla saatava osallistua tilanteen ja siihen liittyvien tunteiden käsittelemiseen, ehkä aluksi erillisessä keskustelussa ja sen jälkeen koko perheen kesken. Ulkopuolelle jääminen luo mieleen pelottavampia mörköjä kuin vaikeidenkin asioiden avoin puhuminen.

Keskusteleminen on tärkeää riippumatta siitä, kulkeeko sinun ja miehesi tilanne yhteyden löytämistä vai eroa kohti. Perhepalaverit tällaisten asioiden tiimoilta ovat toki haastavia. Jotta tunteet eivät purkautuisi hallitsemattomalla ja kaikkia traumatisoivalla tavalla, suosittelen, että olisitte yhteydessä ammattilaiseen. Terapeutti, psykologi tai sosiaalityöntekijä voisi toimia keskustelun vetäjänä ja tilanteen kannattelijana. Silloin olisi mahdollista luoda riittävän turvallinen tila, jossa jokainen tulisi kuulluksi. Avoin keskustelu voi auttaa välttämään isoja ratkaisuja, jotka myöhemmin kaduttaisivat.

Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna tyttöystävän elättäminen kuulostaa epäreilulta. Vaikka seurustelukumppani on nuori, on hän kuitenkin aikuinen ja hänen kuuluisi saada toimeentulonsa työstä, opintotuesta, työttömyyskorvauksesta tai toimeentulotuesta. Jos ihminen on riittävän kypsä seurustelemaan, on perusteltua olettaa hänen osaavan hoitaa myös omat raha-asiansa. Tasa-arvoiseen parisuhteeseen liittyy molempien ainakin osittainen vastuu toimeentulosta. Pitemmän päälle toisen elätettävänä oleminen kuormittaa suhdetta ja luo ristiriitoja. Ovatkohan miehesi ja hänen seurustelukumppaninsa pohtineet näitä asioita keskenään?

Nykyinen kelluva olotila ei voi jatkua loputtomiin. Luulen, että päätökset kypsyvät vähitellen sinun mielessäsi. Tukea perhe- ja parisuhdetilanteeseesi voit saada niin lähimmästä Perheasiain neuvottelukeskuksesta kuin oman kuntasi sosiaali- ja terveyspalveluista. Voisitko aloittaa olemalla yhteydessä lääkäriin, joka määräsi sinulle mielialalääkkeen? Hän tuntee tilannettanne jonkin verran ja voisi olla apuna pohdittaessa, mitä te parina ja perheenä tarvitsisitte ja millaisia palveluita sosiaali- ja terveyspuolella olisi tarjolla?

Voimia teille kaikille tähän raskaaseen aikaan!

Terveisin Päivi