”Mieheni haluaisi mennä naimisiin – en luota häneen täysin ja ajatus erosta pelottaa jo etukäteen”

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo olevansa kolmatta vuotta etäsuhteessa miehen kanssa, johon ei kuitenkaan luota täysin. Suhteen alussa mies valehteli olevansa eronnut, tapasi silloista vaimoaan salaa ja nöyryytti naista julkisesti. Mies yritti jopa lavastaa naisen uskottomaksi ja syytti tätä pettämisestä. Pari erosi, mutta jatkoivat pari kuukauden tauon jälkeen seurustelua. He ovat sittemmin osallistuneet parisuhdekurssille ja harkitsevat nyt naimisiinmenoa. Nainen kertoo viihtyvänsä miehen kanssa hyvin, mutta tämän empatian puute saa naisen epävarmaksi. Nainen kokee, ettei hän saa mieheltään tarvittaessa tukea. Mies saattaa jopa suuttua, jos nainen puhuu omista epävarmuuksistaan. Nainen kertoo eronneensa aiemmasta liitostaan ja ajatus mahdollisesta uudesta erosta pelottaa ja hävettää häntä jo etukäteen. Nainen pyytää Rakkausklinikalta neuvoa suuren päätöksen edessä.

Hyvän parisuhteen tulisi rakentua luottamukselle, empaattisuudelle ja rehellisyydelle. Sen sijaan valehteleminen, nöyryyttäminen ja petoksen lavastaminen ovat hälytysmerkkejä, jotka on syytä ottaa vakavasti. Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä kehottaakin pohtimaan, mikä naimisiinmenon ajatuksessa tuntuu ihanalta: häät ja naimisiinmeno vai avioliitossa eläminen juuri tämän kyseisen ihmisen kanssa?

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

"Hei. Olen 36-vuotias nainen ja seurustelen eri kaupungissa asuvan miehen kanssa kolmatta vuotta. Meillä molemmilla on lapsia entisistä liitoistamme. Keskinäinen kemiamme toimii hyvin ja puhumme paljon eri asioista. Olemme myös osallistuneet verkon kautta parisuhdekurssille, joka oli oikein suhdetta vireyttävä ja avasi silmiämme.

Ongelma on, että olen itse vahvasti empaattinen, yltiörehellinen, tunnollinen ja vastuullinen kun taas mieheni on mielestäni kaiken tämän vastakohta. Suhteemme alussa hän muun muassa valehteli olevansa eronnut, vaikka oli naimisissa ja vieraili silloisen vaimonsa luona salaa. Hän valehteli paljon muistakin asioista ja nöyryytti minua julkisesti, kun reagoin hänen vääriin tekoihinsa suuttumalla niistä. Hän osti jopa prepaid-liittymän, jonka avulla yritti lavastaa petoksen ja syytti minua uskottomuudesta, vaikka en koskaan pettäisi ketään.

Erosimme hetkeksi, kunnes hän parin kuukauden piirityksen jälkeen sai minut heltymään ja jatkoimme seurustelua. Viime vuosi meni hyvin, mutta nyt hänen empatian puutteensa saa minut todella epävarmaksi. Jos kerron hänelle epävarmuuksistani tai muista minulle tärkeistä asioista, tai jos minulla on vaikeaa ja tarvitsen tukea, hän usein suuttuu eikä tue minua. Hänellä on tapana myös katsella avoimesti muita naisia, ja se tuntuu minusta pahalta. Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän suuttuu, jos joutuu menemään vähänkin syvemmälle aiheeseen. En luota häneen täysin enkä tunne itseäni hänen seurassaan niin varmaksi, kauniiksi ja riittäväksi kuin pitäisi. Hänen seurassaan näen virheet ulkonäössäni ja yritän peitellä niitä muun muassa käsillä tai vaatteilla.

Hän puhuu nyt naimisiinmenosta, ja se kuulostaa ihanalta. Itse olen valmis sitoutumaan häneen täysin loppuelämäkseni, mutta en tiedä, olenko hänelle riittävä loppuelämän kumppani. Hän on läheinen perheeni ja lapseni kanssa, minkä vuoksi ajatus erosta pelottaa ja hävettää jo etukäteen. Olen ollut aiemmin naimisissa aivan väärän ihmisen kanssa, enkä haluaisi koskaan enää erota. Ehkä kiltteydelläni vedän puoleeni vääriä miehiä? On ironista, että samanaikaisesti pohdin eroa ja naimisiinmenoa. Vaikka tekstini perusteella neuvoisin itse itseäni eroamaan, rakkaus häneen on niin suurta, että se sekoittaa kaiken. Minulla ei ole ollut mieheni kanssa koskaan tylsää. Nautimme toistemme seurasta aina, vaikka emme tekisi mitään. Riitoja tuppaa kuitenkin olemaan usein. Miehen kyvyttömyys empatiaan sekä se, etten saa häneltä tarvitsemaani tukea, repii minua poispäin hänestä. Tuntuu epäreilulta tehdä ja antaa kaikkensa hänelle saamatta itse takaisin puoliakaan siitä. Mikä olisi oikea polku? Kiitos."

Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä vastaa:

Hei! Kiitos viestistäsi, se herätti monenlaisia ajatuksia. Jotkut niistä ovat samoja kuin sinulla, jotkut toivottavasti uusia ja sellaisia, joista on sinulle apua.

Kerrot ongelman olevan, että olet itse vahvasti empaattinen, yltiörehellinen, tunnollinen ja vastuullinen, kun taas miehesi on näiden vastakohta. Se, keneen vertaamme, vaikuttaa siihen, miltä itse näytämme. Esimerkiksi joku melko järjestelmällinen ihminen voi näyttää äärimmäisen pedantin ihmisen rinnalla hutiloivalta. Jonkun hyvin kaoottisen henkilön rinnalla sama ihminen voi taas näyttää suorastaan nipottajalta. Millainen mahtaa miesystäväsi olla, jos sinun piirteesi näyttävät hänen rinnallaan ongelmallisilta? Vai onko ongelma sittenkin miesystäväsi luonteessa?

Erilaisuus on jokaisen parisuhteen perusasetus, mutta siitä huolimatta on tiettyjä tekijöitä, jotka kuuluvat hyvään parisuhteeseen. Empaattisuus, rehellisyys ja vastuullisuus ovat sellaisia. Vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että suostuu näkemään oman toimintansa seuraukset toiselle. Toisen asemaan asettuminen ei ole kaikille helppoa. Se on kuitenkin taito, jota voi opetella. Olennaista on halu kuunnella, mitä toinen kertoo. Kirjoituksessasi en näe kuvausta siitä, että miesystäväsi olisi kiinnostunut kuulemaan, miten hänen toimintansa vaikuttaa sinuun. Päinvastoin, kerrot hänen suuttuvan, kun yrität kertoa tunteistasi.

Luottamus ja luotettavuus ovat parisuhteessa, ja kaikissa muissakin ihmissuhteissa, pohja, jolle kaikki rakentuu. Kaikkein tärkeintä on suhteessa koettu turvallisuus. Se, että voi tuntea olevansa turvassa toisen sylissä, kirjaimellisesti ja symbolisesti. Luottamus siihen, että toinen on minua varten, kun tarvitsen. Tätä toivoisin myös sinulle.

Miesystäväsi on puhunut naimisiinmenosta ja se kuulostaa sinusta ihanalta. Haluaisitko pohtia, mikä erityisesti tuntuu ihanalta: häät ja naimisiinmeno vai avioliitossa oleminen juuri tämän ihmisen kanssa? Häihin liittyy ajatuksia rakkaudesta, romantiikasta, onnesta ja ikuisesta yhdessä olemisesta. On ymmärrettävää, jos ne ovat asioita, joita kaipaat. Tunnepuoli sinussa puhuu varmaankin tämän vaihtoehdon puolesta. Järki kehottaa sinua sen sijaan eroamaan.

On hyvä, että pohdit naimisiinmenoa tarkasti. Jo se on tilanteellesi kuvaavaa, että olet valitsemassa ihan ääripään ratkaisuista: avioliitto vai ero. Jos valitsisit naimisiinmenon, mikä muuttuisi paremmaksi ja mikä huonommaksi? Mikä sellainen lisääntyisi, jota kaipaat ja tarvitset? Entä mitä sellaista seuraisi, jota et halua ollenkaan? Mitä sellaista saattaisi tapahtua, jota et ole tullut ajatelleeksikaan? Entä mitä seuraisi eron myötä?

Kerrot, että miesystäväsi on läheinen perheesi ja lapsesi kanssa. Sen vuoksi ajatus eroamisesta pelottaa ja hävettää. Tekee mieleni kysyä, ovatko he tietoisia miehen huonosta käyttäytymisestä sinua kohtaan. Ovatko he kuulleet tai nähneet sellaisia tilanteita? Oletko kertonut heille niistä? Joskus häpeä estää ihmisiä kertomasta läheisilleen suhteen pimeistä puolista. On mukavampaa, kun läheisetkin ihastelevat omaa kumppania. Mitähän läheisesi sanoisivat, jos tietäisivät syyt eropohdintoihisi? Tukisivatko vai syyllistäisivätkö?

Teillä molemmilla on lapsia aiemmista suhteistanne. Yhteenmuuttonne tarkoittaisi siis uusperheen perustamista. Jonkun verran elätte ehkä sellaisessa jo nyt seurusteluaikana. Uusperhe on aina haastava kokonaisuus. Parhaimmillaan se tuo kaikille uutta ja hyvää, mutta se myös vaatii paljon joustoa ja sopeutumista kaikilta. Uusperheen muodostuminen kaikkien kannalta toimivaksi vaatii vuosia. Keskiössä on aikuisen uusparin suhde. Sen mukana koko systeemi pysyy, horjuu tai kaatuu. Sujuva ja avoin kommunikointi on aina parisuhteessa tärkeää, mutta uusperheessä se on erityisen tärkeää. Kaikenlaisia tunteita täytyy voida käsitellä avoimesti ja hyvässä hengessä.

Olette eläneet nyt etäsuhteessa kolme vuotta. Joskus etäisyys ja se, ettei arki kaikkine vaatimuksineen ole aina läsnä, toimii polttoaineena intohimolle. Yhdessäolo on nautittavaa, kun se on harvinaista herkkua. Mitä luulet, miten yhteenmuutto ja jokapäiväinen uusperhearki vaikuttaisivat suhteeseenne?

Katsotaanpa yhdessä mitä kirjoitat miesystävästäsi. Kerrot seuraavista asioista: valehteleminen, kostaminen, julkinen nöyryyttäminen, petoksen lavastaminen, loukkaaminen, kyvyttömyys lohduttaa ja suuttuminen, kun yrität kertoa itsellesi tärkeistä asioista. Aikamoinen lista hälytysmerkkejä.

Ymmärsinkö oikein, että mies itse ei näe toimissaan mitään vikaa, pahoiteltavaa tai anteeksipyydettävää? Jos näin on, se on hälytysmerkeistä suurin. Jos ihminen ei koe itsessään ja käytöksessään muutoksen tarvetta, hän ei muutu. Sinun kannattaa nyt tässä vaiheessa miettiä, oletko valmis elämään sinua toistuvasti tällä tavoin haavoittavan ihmisen lähellä.

Oletkin jo huomannut, mitä miehen käytös sinulle tekee. Et voi luottaa häneen etkä tunne itseäsi riittäväksi, kauniiksi ja varmaksi. Miten arvelet näiden vaikutusten laajenevan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä tiiviissä yhteiselossa?

Me perheneuvojat tapaamme työssämme henkisesti väkivaltaisen kumppanin kanssa eläviä ja eläneitä. Heille on yhteistä se, että he yleensä syyttävät itseään kaikesta: toisen käyttäytymisestä, omasta reagoinnistaan siihen, lasten oireilusta, suhteeseen jäämisestä ja joskus myös siitä, miten irtautuivat suhteesta. Moni heistä ajattelee ansaitsevansa kaiken huonon kohtelun, koska ovat itse vääränlaisia. Jotkut murehtivat sitä, miten väkivallan tekijälle käy, jos he eroavat. Oma hyvinvointi on unohtunut ja he ovat alkaneet uskoa, ettei se ole edes tärkeää.

Mietit, että vedätkö kiltteydelläsi puoleesi vääriä miehiä. Kun ajatus on tullut mieleesi, niin sitä kannattaa kyllä pohtia. Mikä tässä nykyisessä tilanteessa on tuttua, aiemmin toistunutta esimekiksi edellisessä suhteessa tai lapsuudessa? Millaiseen kohteluun olet tottunut? Mihin sinussa tällainen kohtelu vetoaa? Onko omien tarpeiden ja tunteiden sivuun laittaminen sinulle tuttua?

Voimakas henkilö saattaa herättää turvallisuuden tunnetta itsevarmuudellaan: hän tuntuu tietävän, miten asiat ovat. Parisuhdekuviossa tällaisen ihmisen kumppani asettuu asemaan, jossa hän pyrkii pitämään toisen tyytyväisenä. Se, että onnistuu välillä tyydyttämään toisen tarpeet, olemaan hetken verran riittävä, voi tuntua huumaavan ihanalta. Mitä harvemmin siinä onnistuu, sitä palkitsevammalta se tuntuu. Se voi olla niin ihanaa, että siitä tulee riippuvaiseksi. Tällaisen huuman tai riippuvuuden voi tulkita myös rakkaudeksi.

Lukiessani tekstiäsi huomasin tietynlaisen kuvion. Erositte kertaalleen hänen ikävän käytöksensä takia, kunnes hän piirittämällä sai sinut takaisin. Nyt kun olet epävarma suhteestanne ja mietit taas eroa, hän puhuu naimisiinmenosta. Kuulostaa siltä, että vaikka hän on kohdellut sinua huonosti, ei tue eikä ole empaattinen, hän ei myöskään salli sinun lähtevän. Joillekin ajatus jätetyksi tulemisesta on niin suuri loukkaus, että sitä ei voi sietää. Siinä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Joskus näemme perheneuvonnassa myös sen, miten vakiintuminen sammuttaa toisen kiinnostuksen. Saalis on jo valloitettu.

Silloin kun tärkeän päätöksen tekeminen on vaikeaa, ei kannata hätiköidä. Elämän suurille ratkaisuille kannattaa antaa aikaa. Kun itse suosittelisit itsellesi eroa, niin sitä ääntä kannattaa rauhassa kuunnella. Kukaan ei muutu paremmaksi avioliiton myötä. Se muuttuu, että eroamisen kynnys kasvaa paljon korkeammaksi. Mietit, että eropäätöksen tekeminen olisi vaikeaa nyt. Todellisuudessa eroaminen seurusteluvaiheessa on paljon helpompaa kuin avioliiton ja yhteen muuton jälkeen.

Seurustelu on vaihe, jolloin tutustutaan toiseen, hänen tapaansa olla, kohdata vastoinkäymisiä, olla eri mieltä, kestää tilanteita, jotka eivät mene oman mielen mukaan, olla kipeä, pitää huolta läheisistään ja niin edelleen. Eli nähdä toisen kaikki puolet, ihanat ja ikävät, ja näyttää omansa toiselle. Seurustelu voi olla onnistunut, vaikka pari ei päätyisikään lopulta yhteen. Joskus seurusteluaikana tulee näkyviin sellaisia asioita, joihin sitoutuminen ei lupaa hyvää.

Yksi asia, jonka olet seurusteluaikana havainnut, on se, että koet epäreiluutta tehdessäsi ja antaessasi kaikkesi saamatta takaisin puoliakaan siitä. Se ei kuulosta tasaveroiselta suhteelta, jossa molemmat haluavat kantaa vastuuta yhteisestä hyvästä. Toivon, että jatkossa voit priorisoida omaan hyvinvointiisi. Saat olla terveesti itsekäs. Sanon usein asiakkailleni, että parisuhteessa molemmilla osapuolilla on 51 % vastuu. Sinulle haluan sanoa, että 51 % riittää. Kaikkesi on liikaa.

Kerroit lukeneesi omia kirjoituksiasi – sitä kannattaisi jatkaa. Voisit alkaa kirjoittaa päiväkirjaa yksityiseen käyttöösi. Konkreettisten tapahtumien, ajatustesi, tunteittesi, toiveittesi ja muun tärkeän kirjoittaminen antaisi sinulle kokonaisemman kuvan parisuhteestanne. Asioiden siirtäminen sanoiksi auttaa jäsentämään tilannetta. Usein on myös terveellistä lukea omia kirjoituksiaan jälkikäteen. Niistä voi saada myös apua tulevaisuuteen liittyvien ratkaisujen tekemisessä.

Suhteenne hyvistä puolista kerrot, että teillä on aina hauskaa yhdessä. Toisaalta kerrot empatian ja tuen puutteesta. Molemmat ovat tärkeitä. Toimivassa suhteessa asetelma olisi sekä–että, ei joko–tai.

Toivon sydämestäni sinulle sellaista rakkautta, joka perustuu turvallisuuteen, luottamukseen, arvostukseen ja vastavuoroisuuteen. Sellaista, jossa voisit tuntea olevasi tärkeä, kaunis ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Koska olet suloinen ja hieno ihminen. Tekee mieleni sanoa: älä tuhlaa ihanuuttasi sellaiseen suhteeseen, jossa sitä ei arvosteta.

Valitse polku, joka on itsesi näköinen ja johtaa sellaiseen tulevaisuuteen, joka on sinulle hyvä. Paras on polku, jota kohti sekä sydän että järki osoittavat.

Lämmöllä, Paula