Kauneus ja Terveys

Elinluovutus: Jos et halua luovuttaa kuolemasi jälkeen, kerro se jo eläessäsi

Elinluovutus: Jos et halua luovuttaa kuolemasi jälkeen, kerro se jo eläessäsi
Elinluovutus aivokuolleelta ei vaadi enää luovuttajan eläessä antamaa lupaa. Yksi aivokuollut voi pelastaa kahdeksan ihmisen hengen. Jos ei halua antaa elimiään, se kannattaa ilmaista omaisille eläessään.
Kuvat
Julkaistu: 2.5.2017

Elinluovutus ja elinsiirrot nousivat uuteen keskusteluun, kun Pohjoismaiden ensimmäinen kasvojensiirto ­tehtiin Töölön ­sairaalassa vuonna 2016. Vaikka tapaus ­nosti elinsiirrot hetkeksi julkisuuteen ja kahvipöytä­keskusteluihin, se ei vaikuttanut Elinluovutuskortin kysyntään.

Vuonna 2010 lakia uudistettiin niin, ­että kuo­­leman jälkeen elimiä, kudoksia ja soluja saa ­irrottaa keneltä vain, jos ei ole syytä olettaa, ­et­tä henkilö olisi vastustanut ­elinluovutusta eläessään.

– Lain taustalla oli tarve lisätä ­elinluovuttajien ja elinsiirtojen määrää, Petri Inomaa ­toteaa. Hän on Munuais- ja maksaliiton viestintä­päällikkö ja ­kyllaelinluovutukselle.fi-­sivuston päätoimittaja.

Esimerkiksi vuonna 2009 tehtiin 254 elinsiirtoa ja viime vuonna 391. Omaiset voivat kieltää luovutuksen vain, jos kyseessä on alaikäinen tai vajaavaltainen henkilö. Kasvosiirrännäisistä kysytään ­läheisten mieli­pidettä.

Aivokuolleita on vähän

Luovutusten määrä on täysin kiinni ­luovuttajien määrästä. Suurin osa kuolee siihen, että sydän pysähtyy. Aivokuolemat ovat harvinaisempia, ja elimiä otetaan vain aivokuolleilta.

Aivovammapotilaiden hoito on kehittynyt, mikä osaltaan vaikuttaa luovutusten määrään.

– Osa heistä, jotka olisivat aikaisempina vuosina aivokuolleet, voidaan ­nykyisin pelastaa. ­Jopa 70 prosentilla luovuttajista aivo­kuoleman syy on spontaani aivoveren­vuoto. Seuraavaksi yleisin syy on traumaattinen aivovamma, johon voi johtaa muun muassa kaatuminen ­portaissa, harvemmin liikenneonnettomuus, elinsiirtokoordinaattori Heikki Norio kertoo.

Tutkimusten mukaan elinsiirtojen merkittävin yksittäinen ongelma on, ettei potentiaalista luovuttajaa tunnisteta.

– Kaikkein tärkeintä on, että päivystys- ja ensi­hoitohenkilökunta osaa tunnistaa mahdollisen luovuttajan, ja hänet saadaan viipymättä tehohoitoon, Norio toteaa.Luovutuksista kieltäytyminen ei siis ole syy siihen, miksi siirrettävistä elimistä on pulaa.

Elintä ei oteta sairaalta

Kun elinsiirtokeskukseen tulee tieto aivo­kuol­lees­ta, mahdollisesta luovuttajasta, selvitetään hänen soveltuvuutensa. Silloin otetaan muun muassa laboratoriotestejä ja kartoitetaan sairaudet ja lääkitykset.

– Sitten käymme läpi siirrettä odottavien rekisterin. Joidenkin elinten, kuten maksan, ­koolla on merkitystä, Norio kertoo.

Elinluovutuksessa ei ole ikärajoja, mutta luovuttajan ikä huomioidaan. Ehdottomia esteitä ovat esimerkiksi HIV-, kuppa- ja hepatiitti B- ja C-tartunnat sekä syöpä.

Elimiä irrotetaan vain toisen henkilön sairauden tai vamman hoitoon, ja saaja on aina ­tiedossa ennen irrotusleikkausta.

– Joskus käy niin, että kaikesta ­huolimatta elin ei sovellukaan siirtoon. Se voidaan silti käyttää kudossiirtoon. Jos kyseessä on sydän, ­siitä irrotetaan läpät ja verisuonia, joita voidaan käyttää lasten synnynnäisten sydänvikojen korjausleikkauksissa, Norio sanoo.

Otttaisitko munuaisen ystävältä?

Elinsiirtojen lainsäädäntö ja käytännöt vaihtelevat maittain. Esimerkiksi Aasiassa valtaosa maksa­siirteistä saadaan eläviltä luovuttajilta.

Suomessa munuainen on ainoa elin, ­jonka ­elävä voi luovuttaa. Muun muassa elinsiirto­kirurgit ja ­Munuais- ja maksaliitto ajavat laki­aloitetta, joka purkaisi eläviin luovuttajiin liittyviä rajoitteita.

– Näin munuaissiirtoleikkauksia saataisiin ­lisättyä ja laki samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa, elinsiirto- ja maksakirurgian ylilääkäri, professori Helena Isoniemi toivoo.

Esimerkiksi Tanskassa tehtiin viime ­vuonna 119 munuaisiirtoa elävältä luovuttajalta ja ­samankokoisessa Suomessa 15. Tällä hetkellä ­munuaisensa voi luovuttaa lähisukulaiselleen eli lapselleen, sisarukselleen tai läheiselleen eli käytännössä puolisolleen. Luovutus on sallittua myös aikuiselta lapselta vanhemmalle, mutta tällaisia siirtoja tehdään harvemmin.

– Lähiomaiseksi ei ole tulkittu esimerkiksi serkkua tai tätiä. Luovutus halutaan laajentaa koskemaan koko lähipiiriä. Oleellista on tunneside ja vapaaehtoisuus. Luovuttaja voisi ehkä tulevaisuudessa olla myös hyvä ystävä, ­Inomaa tarkentaa.

Elin voi päätyä Eurooppaan

Suomessa luovutetut elimet siirretään pää­asiassa kotimaassa, mutta yhteistyötä tehdään yhteispohjoismaisen elinluovuttajaorganisaatio Scandiatransplantin kanssa.

– Tällöin kyse on kiireellisistä ­tapauksista ja henkilöistä, joilla on immunologisia eli ­kehon puolustusjärjestelmään liittyviä ongelmia. Jos elimelle ei löydy vastaanottajaa kotimaasta, ­sitä tarjotaan muihin Pohjoismaihin, ­Isoniemi kertoo.

On äärimmäisen harvinaista, että sopivaa vastaanottajaa ei löydy Pohjoismaista. Silloin sitä voidaan tarjota Scandiatransplantin ­kautta toiseen viralliseen eurooppalaiseen elin­luovuttajaorganisaatioon.

Kaikki luovuttajat ja saajat rekisteröidään. Vastaanottajalle ei tosin kerrota luovuttajan tietoja.

– Elinsiirroissa ei ole silti mitään salamyhkäistä. Olen kuullut omaisten kanssa työskenteleviltä, että läheisen elinluovutus tuo lohtua. Ei välttämättä akuutissa surussa, mutta myöhemmin, Norio kertoo.

Moni miettii, miltä keho näyttää elinluovutuksen jälkeen. Norio vakuuttaa, että sitä ei tarvitse jännittää.

– Irrotusleikkauksen lopussa haavat ommellaan ja peitellään. Omaiset voivat hyvästellä läheisensä leikkauksen jälkeen, eikä elinluovutus rajoita tai viivästytä hautajaisjärjestelyjä.

Miten ilmaista luovutustahtonsa?

1. Kirjaa Omakantaan. Elinluovutustahdon voi kirjata Omakantaan eli kanta.fi-sivustolle, mutta tieto ei siirry terveydenhuoltoon automaattisesti. Tahdonilmaisu on tulostettava ja toimitettava terveydenhuoltoon.

2. Tulosta lomake. Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta voi printata valmiin Ei elinluovutukselle tai Kyllä elinluovutukselle -kortin. stm.fi/elinluovutustahto

3. Täytä keltainen elinluovutuskortti. Se on edelleen käytössä, ja sen saa myös mobiiliversiona. Kortin saa tilattua ja ladattua osoitteessa elinluovutuskortti.fi.

HUOM! Jokainen voi halutessaan täsmentää, mitkä elimet ja kudokset on valmis luovuttamaan. Elinten saajalle ei voi esittää ehtoja eli rajata esimerkiksi minkäikäiselle tai millaista elämää viettävälle haluaa elimensä luovuttaa. Luovutustahto on voimassa vain Suomessa.

Lue myös:

Kommentoi »