Liikahikoilu

Vältät värikkäiden paitojen käyttöä, koska läikät kainaloissa ovat tuskallisen häiritseviä. Vaihdat sukat monta kertaa päivässä ja silti kenkien riisumisen jälkeen leviävä haju hävettää. Kättelytilanteissa hankaat vaivihkaa kämmeniäsi vaatteisiisi, jottei kätesi valuisi hikeä. Hävettäviä ja ikäviä tilanteita hyvin monille ihmisille, jotka kärsivät liiallisesta hikoilusta. Miksi iho pukkaa hikeä lävitseen? Mitä vaivan helpottamiseksi on tehtävissä?

Iho on suurin elimemme. Eräs sen monista tehtävistä on osallistua lämmönsäätelyyn verenkierron muutoksin ja hikoilemalla. Hikirauhasia on ihossa kahdenlaisia: pieniä, lämmönsäätelyyn osallistuvia sekä suuria, lämmönsäätelyyn osallistumattomia. Pieniä hikirauhasia on erityisesti kämmenissä ja jalkapohjissa. Ne osallistuvat lämmönsäätelyyn haihduttamalla lähinnä vettä ja pieniä määriä keittosuolaa. Eritys voi olla kuumissa olosuhteissa ja voimakkaassa rasituksessa jopa 12 litraa vuorokaudessa.

Suurten hikirauhasten merkitys on epäselvempi, ilmeisesti niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut ihmisen ominaishajun kehittäminen. Niitä on vain muutamilla ihoalueilla kuten kainaloissa, peräaukon ympärillä sekä sukuelinten alueella. Lapsuudessa niiden toiminta on vähäistä ja vasta murrosiässä suuret hikirauhaset alkavat toimia koko tehollaan tuottaen voimakashajuista, emäksistä eritettä.

Hikoiluun vaikuttavat fyysisen rasituksen ja kuumuuden lisäksi erilaiset tunneperäiset syyt. Tunneperäinen hikoilu on voimakkainta käsissä, jaloissa ja kainaloissa.

Rajaa normaalin ja liikahikoilun välillä on usein vaikea vetää. Tavallisimpia syitä liikahikoilulle ovat lämpö ja rasitus, kuume, aineenvaihdunnan muutokset, tahdosta riippumattomaan hermostoon kohdistuvat tekijät ja tunneperäiset syyt. Liikahikoilun taustalla voivat olla myös lääkkeet. Tätä voi epäillä erityisesti silloin, kun jonkin lääkityksen aloittamisen jälkeen hikoilu oleellisesti lisääntyy. Lääkehoidoista liikahikoilun aiheuttajana kannattaa muistaa uudemmat masennuksen hoitoon käytettävät valmisteet.

Lämmön ja fyysisen rasituksen aiheuttamaan liikahikoiluun voi ainakin jossain määrin vaikuttaa vaatetuksen ja jalkineiden valinnalla. Ympäristön lämpötilaan nähden liian runsas vaatetus lisää erityisesti kainalohikoilua ja hengittämättömät, raskaat jalkineet jalkojen hikoilua.

Aineenvaihdunnan muutoksia voivat aiheuttaa monet sairaudet, vaihdevuodet sekä lihavuus. Tahdosta riippumattoman hermoston aktivoitumista ja liikahikoilua voivat aiheuttaa kipu, alkoholi sekä erilaiset vieroitusoireet. Tavallisimmat tunneperäiset syyt, jotka tuottavat liiallista hikoilua ovat pelko ja jännitys. Isoimmaksi ongelmaksi usein kuitenkin koetaan kainaloiden ja raajojen häiritsevän voimakas tunneperäisten syiden aiheuttama liikahikoilu. Onneksi monesti tunneperäinen hikoilu iän myötä monilla vähenee, ei kuitenkaan aina eikä kaikilla.

Käsien ja jalkojen liikahikoilu on usein perinnöllistä ja voi alkaa jo lapsuudessa. Usein kädet ja jalat ovat kylmät ja kylmänarat ja niiden väri voi olla sinertävä ja sinipunertava. Kolmanneksella näistä henkilöistä on ongelmana myös kainaloiden liikahikoilu. Käsien liikahikoilu liittyy usein tunneperäisiin ärsykkeisiin, kuten jännittämiseen. Vuodenajoilla on yleensä aika vähän merkitystä käsien ja jalkojen hikoiluongelmassa, ongelma on yleensä ympärivuotinen.

Kainaloiden liikahikoilussa vuodenajoilla on suuri merkitys. Kesä on huomattavasti hankalampaa aikaa kuin talvi. Kainaloiden hikirauhaset ovat isoja ja herkästi lämmölle reagoivia. Kainalot reagoivat myös tunneperäisille syille varsin herkästi.

Liikahikoilun rauhoittamiseksi on käytetty aikojen kuluessa hyvin monenlaisia hoitoja. Näitä hoitoja ovat mm. paikallishoidot, suun kautta otettavat lääkehoidot, iontoforeesi eli liikahikoilun sähköhoito, kainaloiden ihon osapoisto, tahdosta riippumattomaan hermostoon kohdistuvat leikkaushoidot sekä uusimpiin kuuluvana paikallinen botuliinihoito.

Paikallisesti käytettävistä valmisteista tavallisimpia ovat päivittäistavarakaupoista saatavat deodorantit ja antiperspirantit, joiden tehoaineet vaihtelevat. Monissa tehoaineena on hikoilua vähentävää alumiinikloridia sekä hien hajua peittämässä erilaisia hajusteita. Voimakkaassa hikoilussa teho voi olla kuitenkin vaatimaton. Tehokkain paikallishoitoon käytettävä aine on apteekista saatava alumiinikloridiheksahydraatin 20–25 % vedetön alkoholiliuos eli alumiinisprii. Valmistetta käytetään alkuun useita kertoja viikossa, juuri ennen nukkumaanmenoa, kuivalle iholle. Vähitellen alumiinikloridi alkaa ilmeisesti tukkia hikirauhasia. Useimmiten siinä vaiheessa liuoksen käyttö 1-2 kertaa viikossa riittää. Alumiinisprii-liuos vaatii reseptin ja sen onkin syrjäyttänyt kaupallinen vedetön alumiinisuola-antiperspiranttivalmiste, jota voi ostaa apteekeista Absolut Torr -nimisenä. Alkoholiliuoksen ongelma on kuitenkin ihoärsytys. Etenkin herkkäihoisille voi kokeilemisen arvoinen vaihtoehto olla alumiinikloridin 20–25% vesiliuos. Liikahikoilussa sen teho ei kuitenkaan yllä vedettömien valmisteiden tasolle.

Kämmenien ja jalkapohjien hikoilussa alumiinisuolavalmisteiden teho on vaatimaton ihon paksuuden vuoksi. Kokeilemista ei kuitenkaan kukaan kiellä.

Suun kautta otettavat ns. antikolinergiset valmisteet, sopivat parhaiten nuorille, terveille aikuisille, jotka kärsivät vartalon liikahikoilusta.

Vartalohikoilu voi liittyä eräisiin sairauksiin ja esim. ruokailutilanne voi tällöin laukaista kasvojen liikahikoilun. Kainaloiden ja raajojen hikoiluun on olemassa tehokkaampia ja vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia hoitoja: erilaiset tässäkin artikkelissa kuvaillut paikallishoidot, iontoforeesi sekä botuliini. Antikolinergiseen lääkitykseen näissä tilanteissa turvaudutaan hyvin harvoin. Antikolinergisten lääkkeiden käyttöön liittyy runsaasti sivuvaikutuksia. Usein valmisteiden kanssa tasapainoillaankin pyrkien löytämään annos, joka helpottaa hikoiluongelmaa, mutta ei aiheuta häiritsevää määrää sivuvaikutuksia. Annosta nostetaan varovasti ja useimmiten sen käyttö rajataan lähinnä etukäteen otettavaksi tilanteissa, jotka aiheuttavat vartalohikoilun.

Ongelmasta kannattaa neuvotella lääkärin kanssa.

Käsien ja jalkojen liikahikoilun hoidossa iontoforeesi on ollut eräs käytetyimpiä hoitomuotoja.

Nykyisin hoidossa käytetään useimmiten vesijohtovettä, jonka avulla sähkövirta johdetaan hikirauhasiin. Rauhaset tukkeutuvat ja niiden toiminta häiriintyy, jonka seurauksena hikoilu vähenee. Hoidossa käytetään matalia altaita, joihin johdetaan sähkövirtaa tai kainaloiden hikoilun hoidossa palloelektrodeja, jotka laitetaan kainaloihin.

Hoidon ongelmaksi muodostuu osalle sen aikaavievyys ja osalla potilaista ihoärsytysoireet.

Hoitoa annetaan ensimmäisten 2-3 viikon aikana viikoittain 3-5 käsittelyä, vaikutuksen alkaessa 1-3 viikon kuluessa. Tämän jälkeen hoidot ovat 1-2 viikon välein.

Hoitoa annetaan osalla ihotautipoliklinikoista sekä yksityisillä lääkäriasemilla.

Hankalimmin oireilevat potilaat voivat hankkia kotihoitolaitteen. Kämmenten ja jalkojen liikahikoilussa hoito on tehokas ja myönteisenä sivuvaikutuksena se parantaa osalla potilaista kylmäkätisyyden.

Hikoilun kirurgisena hoitona on käytetty kainaloiden ihon osapoistoa sekä rintaontelon tähystysleikkauksessa tehtäviä, tahdosta riippumattomaan hermostoon kohdistuvia toimenpiteitä.

Kainaloiden hikirauhaset voidaan tuhota poistamalla ihoa ja ihonalaista rasvakudosta. Menetelmä on tehokas. Avun saa noin neljä viidestä potilaasta.

Toimenpide ei ole kuitenkaan aivan pieni eikä riskitön.

Osalla hikoiluongelma palautuu toimenpiteen jälkeen.

Arvet voivat aiheuttaa myös myöhemmin ongelmia, jopa rajoittaa käsien liikkuvuutta olkapäistä.

Käsien liikahikoilun hoidossa on käytetty rintaontelossa olevien, tahdosta riippumattomaan hermostoon kuuluvien, sympaattisten rakenteiden tuhoamista tai toimimattomaksi tekemistä.

Nykyisin toimenpide tehdään tähystimen kautta ja on sikäli pieniriskisempi kuin aikaisemmat avoleikkaukset. Hoidon ongelmaksi on usein muodostunut kallis hinta sekä toimenpiteen jälkeen varsin monille kehittyvä korvaava vartalohikoilu. Toimenpide ei myöskään ole riskitön ja viime vuosina onkin alettu kiinnittää huomiota toimenpiteen komplikaatioriskeihin.

Tyypin A botulinumtoksiini eli botuliini on ollut lääketieteellisessä käytössä jo parikymmentä vuotta. Perinteisesti sillä on hoidettu lihaskouristustiloja kuten kenokaulaa eli tortikollista, silmäluomien kouristushäiriötä sekä aivoperäisistä häiriöistä, kuten CP-vammasta tai aivoverenkiertohäiriöiden jälkitiloista aiheutuvia lihaskouristustiloja.

Viime vuosina on havaittu että ruiskuttamalla pieniä määriä botuliinitoksiinia liikaa hikoilevien ihoalueiden ihoon, hikoilu on saatu loppumaan tai oleellisesti vähenemään. Hoito näyttää soveltuvan sekä kainalohikoiluun, käsien ja jalkojen hikoiluun sekä myös vartalohikoilun hoitoon.

Botuliini johtaa hikirauhasten hermotuksen vähintäänkin useita kuukausia kestävään tuhoutumiseen ja siten hikoilun dramaattiseen vähenemiseen.

Hoito tapahtuu ruiskuttamalla neulalla pieniä määriä botuliinia ihon sisään parin sentin välein. Kainaloiden hoidossa on käytetty pidempiäkin välimatkoja ja ihon alle tulevia pistoksia.

Hoito alkaa vaikuttaa alle viikossa ja sen kestoksi on kuvattu kasvojen hikoilussa puolesta puoleentoista vuoteen, kainaloissa ja raajoissa muutamasta kuukaudesta vajaaseen vuoteen.

Hoito voidaan toistaa tarvittaessa muutaman kuukauden välein. Teho on vakuuttavin kainaloiden ja vartalon liikahikoilun hoidossa. Suurin osa potilaista reagoi hoitoon myönteisesti. Raajojen liikahikoilussa tulokset ovat olleet osassa tutkimuksista vaatimattomammat.

Kainaloiden hoito onnistuu hyvin ohuella neulalla ilman puudutusta, tarvittaessa voidaan käyttää puudutusvoidetta. Vartalon alueella puudutusvoide aiheuttaa riittävän tunnottomuuden hoidon suorittamista varten. Käsien ja jalkojen hoito on kivuliaampaa ja iho paksumpaa ja huonosti puudutusvoiteella puutuvaa. Siksi onkin suositeltavaa tehdä toimenpide puuduttamalla kämmen ranteen alueen johtopuudutuksella ja jalan alueen hoidoissa nilkan alueen johtopuudutuksella.

Botuliinihoitoihin on liittynyt varsin vähän sivuvaikutuksia. Tavallisin sivuvaikutus on ollut pieni, nopeasti häipyvä pistosalueen mustelma. Myös pistoalueen lihasheikkoutta on kuvattu, käytännössä tämä voi muodostua ongelmaksi kasvojen alueella tai kämmenen alueen hoidoissa. Lihasheikkous voi kestää kuukauden, toistakin.

Botuliini on tällä hetkellä ehkä lupaavin valmiste hikoilun tehokkaassa hoidossa. Se on tehokas, turvallinen ja sen käyttöön liittyvät riskit ja sivuvaikutukset ovat varsin vähäiset. Suurimmaksi ongelmaksi lääkkeen laajemmalle käytölle onkin botuliinin kallis hinta ja valmistetta liikahikoiluun käyttävien lääkäreiden löytäminen. Useimmat liikahikoilua hoitavista lääkäreistä ovat joko ihotautilääkäreitä tai lääkettä muutenkin työssään käyttäviä neurologeja.

Botuliinihoitoa annetaan harkinnan mukaan osassa keskussairaaloita sekä yliopistosairaaloissa. Myös yksityisillä lääkäriasemilla eri puolilla Suomea on käytetty valmistetta liikahikoilun hoidossa sekä muissa tilanteissa joihin valmiste soveltuu. Hoitomahdollisuuksista ja kustannuksista kannattaakin tiedustella joko omalta lääkäriltä taikka yksityiseltä lääkäriasemalta.

Kainalohikoilusta kärsivä on yleensä ehtinyt kokeilla monenlaisia kaupoista saatavia deodorantteja ja antiperspirantteja. Valmisteiden välillä on tehoeroja ja voikin olla, että näistä valmisteista löytyy se sopivin ja riittävän tehokas. Jos näin ei kuitenkaan ole käynyt, etenkin herkkäihoisen seuraava valinta on useimmiten alumiinikloridin 20–25 % vesiliuos, jota löytyy apteekista. Tämän iho sietää yleensä paremmin kuin vedettömät valmisteet. Mikäli teho jää tässäkin riittämättömäksi, seuraava vaihe on siirtyä vedettömään 20–25 % alumiinikloridivalmisteeseen.

Oleellista on käyttää kumpaakin näistä valmisteista illalla, nukkumaan mennessä kuivalle, puhtaalle iholle aluksi päivittäin, myöhemmin 1-2 kertaa viikossa. Päivällä voi käyttää jotain hajustettua deodoranttia halutessaan.

Runsaankin, normaalin ylärajoilla olevan hikoiluongelman saa yleensä kohtalaisen hyvin kuriin näillä keinoin. Aikaa ja vaivaa hoito kuitenkin vaatii.

Etenkin kesällä kainalohikoilijan kannattaa lisäksi valita lämpötilaan nähden sopiva vaatetus. Sairaalloisen runsas ja ongelmallinen kainalohikoilu voi kuitenkin vaatia kovempia otteita.

Kuitenkin nykytietämyksen mukaan etenkin nuoren potilaan on turvallisinta välttää erilaisia kirurgisia hikoilun hoitokeinoja kuten kainaloiden ihon poistamista.

Tehokas ja turvallinen valinta on tässä tilanteessa botuliini. Botuliinihoitoon voi hakeutua yksityiselle lääkäriasemalle tai lähetteellä sellaiseen sairaalaan, jossa kyseistä valmistetta käytetään liikahikoilun hoitoon. Käytännössä hoidon suurin ongelma on lääkkeen kallis hinta. Kainalohikoilun hoitoon tarvittava annos maksaa potilaalle noin 300 €, jonka lisäksi tulevat pistämisestä aiheutuvat kulut. Hoidon vaikutus on yleensä muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen saakka ja hoidon voi tarvittaessa myöhemmin uusia.

Sairaalloisen runsaan kainalohikoilun hoito sairaalan kautta tuleekin halvemmaksi, mutta yleensä sairaaloissa ei hoideta kuin vaikeimmat tapaukset. Hoidon saaminen yksityiseltä lääkäriasemalta käykin yleensä helpommin. Hintoja kannattaa tiedustella etukäteen esim. puhelimitse.

Käsien ja jalkojen liikahikoilun hoitaminen on monesti ongelmallisempaa kuin kainalohikoilun. Hikoilua vähentävät deodorantit ja antiperspirantit eivät useinkaan tehoa paksuihin ihoalueisiin, kuten kämmeniin ja jalkapohjiin. Kokeilla kuitenkin voi, koska esimerkiksi alumiinispriin vesiliuoksen hankkiminen muihin raajahikoilun hoitoihin nähden, on varsin vaivatonta. Jalkojen hikoilussa voi saada helpotusta vaihtamalla usein sukat ja huolehtimalla siitä että kengät ovat lämpötilaan nähden sopivat sekä puhtaat. Näin voi helpottaa etenkin hajuhaittoja.

Tehokas hoito useille käsien ja jalkojen hikoilusta kärsiville on iontoforeesihoito. Hoidosta on tarkempi kuvaus toisaalla tässä artikkelissa. Tämä allashoito vaatii potilaalta sitoutumista hoitosarjaan sekä kohtalaisesti aikaa. Hoidon teho on raajahikoilussa hyvä ja hoidolla on hyvin vähän sivuvaikutuksia eli hoito on varsin vähäriskinen. Lisäksi myönteisenä vaikutuksena on kylmäraajaisella käsien ja jalkojen lämpeneminen. Hoitoa voi kysyä sekä yksityisiltä lääkäriasemilta, terveyskeskuksista sekä sairaaloista.

Jos iontoforeesista ei ole apua, seuraavaksi hoitovaihtoehdoksi tulee käytännössä botuliinihoito.

Erilaiset kirurgiset hoitokeinot raajahikoilun hoidossa ovat etenkin nuoressa iässä olevalle riskit ja sivuvaikutukset huomioon ottaen liian rankkoja hoitoja.

Botuliini on kämmenten ja jalkojen hikoilun hoidossa osoittautunut sekä tehokkaaksi että turvalliseksi. Hoidon hikoilua poistava vaikutus kestää kuukausista jopa vuoteen ja hoidon voi uusia tarvittaessa. Hoitoon tarvitaan kättä tai jalkaa kohden puolesta yhteen annosta botuliinia ja haittapuolena tällä hoidolla onkin lääkkeen hinta. Potilaalle botuliinin hinnaksi tulee noin 250 eurosta 450 euroon.  Tämän lisäksi tulevat pistämisestä ja puuduttamisesta koituvat kulut. Hoitoa annetaan sekä yksityisillä lääkäriasemilla että sairaaloissa lähetteen perusteella ongelmallisimmissa tapauksissa. Julkisella sektorilla eli sairaaloissa hoito tulee yksityistä lääkäriasemahoitoa halvemmaksi. Hoitoa, sen aiheuttamia kustannuksia sekä hoidon saatavuutta kannattaakin tiedustella etukäteen joko yksityisiltä lääkäriasemilta, omalta lääkäriltä terveyskeskuksesta tai oman alueen sairaalasta.

Liikahikoilu voi olla ongelmana tuskallinen ja saattaa muodostua jopa sosiaalista kanssakäymistä rajoittavaksi. Sekä kainaloiden, käsien ja jalkojen että vartalon liikahikoilua voidaan kuitenkin nykyisin tehokkaasti hoitaa ja siksi ongelman kanssa ei kannata jäädä yksin murehtimaan. Osan hoidoista ja tarvittavista valmisteista voi hankkia itse, osassa tarvitaan lääkärin apua.