Potilas kieltäytyy hoidoista, jotka pelastaisivat hänen henkensä. Luuytimen luovuttajalta löydetään sivumennen tauti, joka tekee hänestä hedelmättömän: kerrotaanko potilaalle vai ei? Pitäisikö eettisistä kysymyksistä keskustella muutenkin kuin lääkärien kesken, suljettujen ovien sisällä? Pelkät asiantuntijat eivät voi määritellä sitä, mikä on eettistä ja mikä ei, todetaan uudessa suomalaispamfletissa.
YTM Salla Saxén ja hänen miehensä, FM Heikki Saxén ovat kirjoittaneet terveydenhuollon etiikasta pamfletin, joka on ilmestynyt Kaks Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusarjassa. Pamfletti on tarkoitettu herättämään avointa, moniäänistä keskustelua terveydenhuollon etiikasta.
Salla Saxén valmistelee väitöskirjaa terveydenhuollon ammattilaisten eettisestä päätöksenteosta ja Heikki Saxén viimeistelee väitöskirjaa bioetiikan historiasta ja kehityksestä.
Pamfletin teesit
• Etiikka ei ole asiantuntemuskysymys – yksinomaan asiantuntijat eivät voi määritellä sitä, mikä on eettistä.
• Terveydenhuollon etiikka koskettaa kaikkia.
• Kahvihuonekeskustelut eivät riitä. Eettisen keskustelun käymiselle tarvitaan muodollisia rakenteita.
• Eettisiä valintoja on kohdattava arjessa joustavasti, tilanteiden mukaan ja asianomaisten läsnä ollessa.
• Vaikeita eettisiä päätöksiä tulee hoitoyhteisöissä käsitellä avoimesti, erilaisia näkökulmia punniten.
• Aito ja läpinäkyvä asioiden käsitteleminen vahvistaa potilaan ja hoitotiimin välistä luottamusta. Se myös keventää terveydenhuollon ammattilaisen taakkaa.
• Avoin kansalaiskeskustelu valintojen arvosidonnaisuudesta tukee järjestelmien oikeudenmukaisuutta sekä vahvistaa kansalaisten ja päättäjien välistä luottamusta.
Edellä olevat ovat suoria lainauksia julkaisusta. Teesien järjestys ei ole sama kuin pamfletissa.
Linjauksia tarvitaan, mutta arki on monimutkaista
Saxénit näkevät, että terveydenhuollon ammattilaiset toki tarvitsevat joitakin selkeitä yhtenäisiä eettisiä suuntaviivoja ja niitä tukevaa lainsäädäntöä.
Arki on kuitenkin eettisesti niin moniulotteista, ettei sitä voi mitenkään tavoittaa lakikirjoilla tai huoneentauluilla, he kirjoittavat. He kuvaavat myös muutamia esimerkkejä tilanteista, joissa eettinen pohdinta ei ole yksinkertaista.
Tapaus 1: Kerrotaanko odottamattomista löydöksistä?
Lääkärien eettisen foorumin tapausarkistosta on löydetty tapaus, jossa mies luovutti luuydintä leukemiaa sairastavalle sisarelleen ja tutkimuksissa löytyi odottamatta Klinefelterin syndrooma. Syndrooma lisää diabeteksen ja osteoporoosin riskiä, ja useimmiten potilas on hedelmätön. Hämmentynyt henkilökunta pelkäsi, että löydöksestä kertominen voisi suistaa miehen elämän raiteiltaan. Päädyttiin siihen, ettei löydöksestä kerrota miehelle.
Miten olisi pitänyt toimia? Miten odottamattomiin löydöksiin voisi varautua ennalta?
Tapaus 2: Potilas kieltäytyy hoidosta
Diabetesta sairastava mies on sairaalassa, ja kuolioitunut jalka pitäisi amputoida. Mies kieltäytyy, vaikka ilman leikkausta hän todennäköisesti kuolee. Hän vaikuttaa rauhalliselta ja päätöskykyiseltä ja tuntuu ymmärtävän valintansa seuraukset. Henkilökunta käyttää suostutteluun aikaa ja pohtii myös, pitäisikö ottaa yhteyttä miehen äitiin ja sisareen, vaikka mies itse ei halua ottaa heitä keskusteluun mukaan.
Miten pitäisi toimia?
Eettisen keskustelun ryhmä OYS:ssa – lääkärin taakka keventyy
Monissa länsimaissa on kritisoitu lääkärin päätösvaltaa liian autoritääriseksi ja holhoavaksi, kirjoittava tutkijat. Potilaan itsemääräämisoikeutta korostetaan nykyään monin paikoin.
Kuitenkaan suomalaisessa terveydenhuollossa ei ole mitään riittävän systemaattista järjestelmää, joka tekisi näkyväksi ja puhutuksi hoidon pohjalla olevia arvovalintoja, huomauttavat kirjoittajat. Tarvitaan järjestelmää, jonka avulla ammattilaiset, potilaat ja omaiset voisivat keskustella hoitovalinnoista avoimesti ja joustavasti.
Saxénit pitävät lupaavana aloitteena eettisen keskustelun ryhmää, joka on pantu alulle Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpoliklinikalla. Kun eteen tulee valintatilanne, on mahdollisuus kokoontua saman pöydän ääreen eri ammattilaisten kesken. Ryhmä tuo esille erilaisia näkökulmia, mutta päätöksen tekee hoitava lääkäri.
Pamflettia varten haastateltiin ryhmän lääkäreitä. Haastatteluissa nousi korostetusti esille, että ryhmän koettiin keventävän lääkärien eettistä kuormitusta. Hoitava lääkäri ei jää yksin päätöksensä kanssa.
Pamfletin kirjoittajat pitävät arvokkaana aloitteena myös Lääkäriseura Duodecimin koordinoimaa, verkossa toimivaa Lääkärien eettistä foorumia. Heidän mielestään keskustelun olisi kuitenkin syytä olla avointa myös ulospäin eikä sitä tulisi käydä vain ammattilaisten kesken.
Foorumi ei heidän mukaansa myöskään pysty tukemaan akuuteissa valintatilanteissa. Lääkäri voi lähettää kysymyksen käytännön tilanteesta, ja vastaus tulee noin kuukauden päästä.
Lue myös:
