Yhdysvalloissa hospitalistijoukko on kasvanut tasaisesti yli 20 vuotta. Ammattikunta on erikoistunut sairaalahoitoon, ja sen piirissä on esimerkiksi sisätautilääkäreitä. Tärkeä tehtävä on yhteydenpito perustason yleislääkäriin, potilaiden ruohonjuuritason omiin lääkäreihin.
– Sairaalassakin tarvitaan lääkäriä, joka ottaa kokonaisvastuun potilaan hoidosta sinä aikana, kun hän on sairaalassa ja joutuu erilaisten hoitojen ja toimenpiteiden kohteeksi.
– Oma kokemukseni kahdesta (suomalaisesta) yliopistosairaalasta ja kolmesta keskussairaalasta on, etteivät kollegat ole oikein kiinnostuneita sairaalan vuodeosastotyöstä. On ollut vaikea löytää ihmisiä, jotka keskittyisivät siihen, sanoo Kettunen. Puutetta vastuunkantajista on hänen mukaansa myös muualla päin maailmaa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on kuitenkin systemaattista koulutusta hoitaviksi lääkäreiksi.
Miten sitten turvata Suomessa se, että hoitavan lääkärin rooliin löytyy halukkaita – että joku ottaa vastuun? Uudella erikoisalallako? Miksipä ei, sanoo Kettunen. Hospitalistityyppinen toiminta voisi sopia hyvin meille aloittaen esimerkiksi sisätautien erikoisalasta tai jostakin muusta suuresta erikoisalasta. Kannattaisi ainakin kokeilla.
Akuuttilääkärien joukosta voi nousta vastuun ottajia
Hospitalistien sijaan voisi suomeksi puhua esimerkiksi ”sairaalalääketieteestä”, johon lääkäri voisi erikoistua – joskin on huomattava, ettei meillä ole tällaista erikoistumisalaa.
Akuuttilääketieteen erikoisala meillä sen sijaan on, melko tuore tulokas. Kettunen mainitsee, että akuuttilääketieteen osaajista saattaa nousta kokonaisvastuun ottajia, jotka koppaavat koordinoivan roolin.
Kettusen mielestä sairaaloissa olisi hyvä olla myös yleislääketieteen poliklinikat.
Lääkäri on tärkeä rahapussinnyörien pitelijä
Terveydenhuollon resurssien pienentyessä hoitavan lääkärin rooli korostuu, ajattelee Kettunen. Hoitavista lääkäreistä tulee terveydenhuollon johtavia toimijoita: vastuullisin mutta antoisin mahdollinen ura potilastyötä tekevälle lääkärille.
– Sellaiset lääkärit, jotka eivät tee hoitopäätöksiä, jäävät tukemaan hoitavia lääkäreitä ja ovat toki tärkeitä.
Pelkkä eettisen vastuun kantaminen ei enää riitä. Hoitavat lääkärit ovat avainroolissa myös päättämässä resurssien käytöstä, katsoo Kettunen.
– Hoitavan lääkärin on pakko sopeutua siihen, että meidän täytyy ajatella myös rahaa, kun teemme hoitopäätöksiä. Tämä on yksityissektorilla erittäin suuri haaste, kun ansaintalogiikka siellä kannustaa tekemään tutkimuksia ja antamaan hoitoja kaiken varalta ja joskus silloinkin, kun ne ovat tarpeettomia. Mutta varsinkin julkisella puolella, verorahoitteisessa toiminnassa, tulevaisuutta on se, että jos toimintamme ei ole näyttöön perustuvaa ja vaikuttavaa, niin kustannustietoisen julkisen järjestäjän tuki ja rahoitus loppuu ennen pitkää.
– Kun sote-uudistus tuo muutoksia, tarvitsemme kollegiaalista yhteistyötä, jotta emme ryhdy kilpailemaan omista reviireistämme emmekä pidä omia hoitojamme tärkeämpinä kuin muita.
Kuka uskaltaa rajata hoitoa?
Kettunen nostaa esille myös polttavan kysymyksen siitä, kuka uskaltaa tehdä hoidon rajauksia.
– Valitettavasti näitä joutuvat tekemään kiireesti ja vähäisin tiedoin nuoret päivystävät kollegat. Meillä ei ole oikein sellaista kulttuuria, että potilaan kanssa etukäteen suunniteltaisiin asioita. Olisi kuitenkin helppo tehdä kroonisesti sairaille potilaille hoitosuunnitelmia. Tämä olisi yksi hoitavan lääkärin tärkeä tehtävä.
Lähteet:
Kettusen luento Tampereen Lääkäripäivillä 2016
Lue myös:
Pitääkö lääkärin hoitaa halvalla?
Maailman Lääkäriliiton presidentillä on meille kolme ohjetta
