Kylmäkiskoinen mummo
Miten selittää lapsille se, että isoäiti ei halua tavata heitä, lukijamme kysyy. Psykologi Ilona Rauhala vastaa.
"Olen 45-vuotias ja tulin juuri äidiksi. Yllätysraskaus, mutta onnellinen sellainen. Minulla on jo 10-vuotias tytär. Erosin hänen isästään raskausaikana, koska hän oli väkivaltainen ja joi paljon. Olin vuosia totaaliyksinhuoltaja. Nyt olen rakastavassa suhteessa.
Suren sitä, että äitini on etäinen. Kun odotin ensimmäistä lastani, äitini sanoi, että lapsenlapset olisivat jo riittäneet eikä hän aio osallistua lapseni hoitoon.
Minulla on sisko ja veli. Veljeni lapset ovat ainoita, joita äitini paapoo. Äitini on ikäisekseen hyväkuntoinen.
Mistä kylmäkiskoisuus johtuu? Miten selitän 10-vuotiaalle sen, ettei mummo halua tavata? Osoitan tyttärilleni rakkautta, sillä haluan katkaista välinpitämättömyyden ketjun. Oliko sinulla neuvoa muita keinoja?"
Lue myös: Vedä määräilevälle anopille rajat
ILONA RAUHALA VASTAA:
Välinpitämättömyyden kierteen voi katkaista, ja sen voi katkaista. Pystymme kuitenkin muuttamaan vain itsemme, emme muita. Moni ihminen käpertyy sen taakse, että ”en voi” ja ”en pysty, koska ei minuakaan…” Suosittelen lukemaan Annamari Heikkilän ja Saku Tuomisen kirjan Uskonko (Otava 2016). Se on raikas tuulahdus nykyaikaan, jossa monet melkein kaatuvat uskomustensa alle.
Olemme syntyneet vapaiksi, mutta kaikkialla olemme kahleissa, sanoo filosofi. Juju on siinä, että kuvittelemme olevamme kahleissa. Elämme sitkun ja mutkun -elämää.
Muistan omasta elämästäni ajan, jolloin lapseni olivat pieniä. Olin pahoillani siitä, että vanhempani asuivat niin kaukana. Tunsin, että jäimme yksin selviytymään ruuhkavuosista ja vaikeista tunteista.
Tajusin kuitenkin, että olen oman onneni seppä. Rakennan päivistäni juuri niin hyviä tai huonoja kuin itse päätän.
Sinäkin voit valita, kannatko kaunaa äidillesi. Vai ajatteletko, että äidilläsi on syynsä siihen, miksi hän ei kykene kohtaamaan sinua tavalla, joka tuottaa iloa?
Saat surra, olla vihainen ja pettynyt, kunhan olet sitä reilusti ja rohkeasti. Muuten tunnistamattomat tunteesi voivat pesiytyä mielesi syövereihin ja lisätä katkeruutta.
Sinun lapsesi eivät osaa kaivata sitä, mitä heillä ei ole. He eivät tiedä, mitä tiivis suhde isoäitiin voisi tuoda heidän elämäänsä.
Tärkeintä on, että sinä tiedät, miltä sinusta tuntuu kasvattaa lapsiasi nyt. Nauti lapsistasi nyt!
Lue myös: Mitä tehdä, kun äiti haukkuu ja juoruilee?
Suvussanne saattaa olla jokin puhumaton trauma. Sen selvittämiseen voisi auttaa elämänkaarityöskentely, joka ulottuu isovanhempien lapsuuteen saakka.
Joskus työskentelyn kautta voi päästä vuoropuheluun jo edesmenneiden esivanhempien kanssa. Teet eräänlaista salapoliisintyötä, jossa alat kutoa tiedonjyväsistä kokonaiskuvaa. Se ei ole mystiikkaa vaan tarkkaa itsensä kuuntelua. Olisiko sinulla joskus mahdollisuus, aikaa ja halua tällaiseen?
Nauti nyt siitä, että elät hyvässä suhteessa. Iloitse perheestäsi. Vaikeiden vuosien jälkeen löysit miehen ja tulit vielä äidiksi. Sinussa on voimaa! Sinulla on niin paljon!
Lue myös:
