Kauneus ja Terveys

Kohti omaa unelmaa

Kohti omaa unelmaa
Minulla on unelma. Olen matkalla sitä kohti. En vielä tiedä milloin sen saavutan. Joskus. Olen siitä varma.
Julkaistu: 5.1.2015

Unelmointi on ihanaa

On vapauttavaa haaveilla. Ummistaa hetkeksi silmänsä ja antaa unelmien kuljettaa. Ne voivat viedä paukkupakkasten keskeltä palmujen alle laineiden loiskintaa kuulemaan. Ne saattavat johdattaa iloisiin illanistujaisiin omien rakkaiden seurassa. Tai autiolle metsäpolulle, jossa seurana on vain tuulen humina puiden lehdissä.

Unelmointi ei maksa mitään ja se antaa kummasti potkua jaksaa taas arkinen aherrus.

Unelma voi olla päämäärä

Vuoden alussa ihmiset aloittavat uusia asioita. On hyvä hetki tehdä välitilinpäätös. Tuosta haluan luopua, tuota haluan lisää. Voit hetkeksi istahtaa alas ja hiljentyä. Antaa alitajuntasi nostaa pintaan sinulle tärkeitä asioita. Jos kirjoittaminen on sinulle helppoa, kirjoita paperille ylös; tästä minä pidän, saan energiaa ja voimaa. Tai toisin päin; tämä ei ole minun juttuni, se vain kuluttaa minua, en halua enää käyttää siihen aikaani.

Aarrekartankin voit askarrella avuksesi. Taas hiljennyt. Leikkaat lehdestä kuvia, jotka sinua puhuttelevat. Liimaat kuvat kartongille. Huomaat ehkä, että tuotoksestasi tuli upea ja juuri sinun näköisesi. Sieltä löytyvät unelmasi ja aarteesi, joita kohti voit lähteä taivaltamaan.

Oma unelmani kantaa

Itselläni on paljon unelmia ja haaveita. Pienen pieniä ja suurempiakin. Sanotaan, että pitää uskaltaa toivoa isoja asioita. Silloin niitä voi saadakin. 

Viisi vuotta sitten opiskelin. Suoritin yhden työharjoitteluistani Espanjassa. Tiesin, että niin on tehtävä ja niin tein. Se kuukausi muutti minua paljon. Kolme vuotta sitten lähdin koko kevätlukukaudeksi samaiselle Aurinkorannikolle. Mikään ei voinut minua estää, vaikka moni työnsikin kapuloita rattaisiin. Minun oli mentävä. Otettava lapsi mukaan. Luovuttava paljosta vain siksi, että saan vielä runsaammin uutta tilalle.

Siitä asti olen haaveillut paluusta Espanjaan. Vieläkin pysyvämmin. Monen asian pitää loksahtaa kohdilleen, jotta niin voi tapahtua. Väkisin ei mikään onnistu. Pitää jaksaa odottaa. Kun on oikea aika, sen kyllä huomaa. Asiat alkavat edetä. Yksi toisensa jälkeen. Ja kun tiedän päämäärän, askeleet sitä kohti saavatkin olla arvoituksia. Pikku hiljaa. Vähän kerrallaan. Sydämen ääntä kuunnellen ja siihen luottaen. Miten jännittävää! 

Kirjoittaja on Shindo-rentoutusohjaaja ja LCF Life Coach®

Lue myös:

Kommentoi »