Huimauksen tunne kuvastaa tasapainon epävarmuutta. Kuva kehon ulkopuolisesta ympäristöstä muuttuu. Aiheuttajasta riippuen se voi tuntua eri tavoin.
Huimaus voi olla esimerkiksi kiertävää, kaatavaa, leijuttavaa, keinuttavaa tai putoamisen tunnetta. Tämä johtaa herkästi pelkoon itsensä ja ympäristön hallinnan menettämisestä, jopa tajuttomuuden uhkan mahdollisuudesta.
Huimauksen taustalla on kuitenkaan harvoin mitään vakavaa.
Tasapainon aistiminen on monen tekijän summa, jonka lopputulos muotoutuu aivoissa. Aistimukseen tarvitaan tietoa kehon eri tahoilta päästä varpaisiin.
Jalkapohjista kulkee selkäytimen kautta aivoihin tieto siitä, miten seistään. Silmät antavat tietoa ympäristöstä. Sisäkorvassa sijaitseva tasapainoelin aistii pään liikkeet eri suuntiin.
Myös lihaksista ja jänteistä välittyy tietoa kehon asennoista aivoihin. Esimerkiksi niska-hartiaseudun lihaksien tehtävä on osaltaan informoida aivoja, missä asennossa ylävartalo on.
Aivojen riittävä verenkierto on keskeistä tasapainon ylläpitämisen kannalta. Sydämen moitteeton toiminta, terveet aivoverisuonet ja riittävän korkea verenpaine turvaavat aivojen verenkierron. Aivoissa keskeisimmässä roolissa tasapainon aistimisessa ja säätelyssä ovat aivojen takaosassa sijaitsevat pikkuaivot ja aivojen pohjalla sijaitseva aivorunko.
Mikäli jokin näistä tasapainon säätelyyn osallistuvista kehon osista sairastuu, voi seurauksena olla huimauksen tunne. Huimausta aiheuttavia sairauksia tunnetaan lukuisia, yli tuhat. Lisäksi eri lääkkeet voivat tuoda sivuoireena mukanaan tasapainovaikeuksia.
Huimaus on yleistä, sitä kokee noin 30 % ihmisistä ennen 65 vuoden ikää, jonka jälkeen yhä useampi. Luontaisen ikääntymisen myötä tasapainon säätelyjärjestelmä vanhenee myös, mikä johtaa epävarmuuden tunteeseen liikkuessa.
Äkillinen huimaus on tutkittava heti
Tasapainon menettämisen tunne saattaa ainakin pitkittyessään aiheuttaa huolta ja vaikeuksia arkiselviytymisessä. Tällöin huimauksen syy ja hoitomahdollisuudet on syytä pyrkiä selvittämään. Useimmiten käynti yleislääkärin vastaanotolla riittää.
Joskus tarvitaan lisäksi neurologian tai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin arvio. Jos huimaukseen liittyy pyörtymisiä, kannattaa sydänkin tutkia. Myöskään verenpaineen mittausta eri asennoissa ei pidä unohtaa, etenkään mikäli tasapaino horjuu pystyyn noustessa.
Aivotkin on joskus kuvattava, joskin yllättävän harvoin huimauksen syy löytyy pään sisältä, vaikka oire tuntuu nimenomaan päässä.
Mikäli huimaus alkaa äkillisesti ja on niin voimakasta, ettei pysty liikkumaan ilman tukea, on tilanne selvitettävä välittömästi lääkärin vastaanotolla. Kiire on myös, mikäli huimaukseen liittyy muita neurologisia oireita, esimerkiksi puhevaikeutta, halvauksia tai näköhäiriöitä.
Tärkein hoito on liikunta
Voimakasta kiertohuimausta, johon liittyy pahoinvointia ja oksentelua, voidaan helpottaa oireenmukaisella lääkityksellä. Muuten voi sanoa, että huimauksen tärkein hoito on liikkuminen. Se ei parane levolla ja makoilemalla. Hyvänlaatuisen asentohuimauksen korjaantumista voi nopeuttaa asentoharjoituksilla.
Etenkin ikäihmisillä aamuisin esiintyvä huimaus liittyy usein alhaiseen verenpaineeseen. Sitä voi itse ehkäistä nousemalla aamuisin vuoteesta hitaasti.
Ruokailun jälkeen esiintyvä väsymys ja huimauksen tunne liittyvät myös verenpaineen laskuun. Nopeasti imeytyvien hiilihydraattien ja sokeripitoisten jälkiruokien välttäminen aterialla auttaa.
Faktaa huimauksesta
- Huimauksen syy on useimmiten muualla kuin aivoissa, vaikka oire tuntuukin päässä
- Huimaus ei parane lepäämällä ja makaamalla, liikunta auttaa varmemmin
- Äkillisesti alkava huimaus, jonka vuoksi ei pysty kävelemään, on tutkittava heti
- Jos huimaukseen liittyy pyörtymisiä, kannattaa sydänkin tutkia
- Liian matala verenpaine voi aiheuttaa huimausta
- Lääkkeiden sivuvaikutuksena voi ilmetä huimauksen tunnetta
- Normaali ikääntyminen tuo mukanaan tasapainon tunnetta
Lue lisäksi:
