Perinnöllisen Menieren taudin yleisyyttä tutkittiin Kainuun keskussairaalassa ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2005–2010 hoidettujen potilaiden (640) keskuudessa. Potilaista 32,7 prosenttia ilmoitti heillä olevan sukulaisia, joilla on tinnitus-, kuulo- tai huimausoireita. Tarkempien haastatteluiden ja sukujen tutkimisen jälkeen todettiin, että 23,4 prosentilla potilaista Menieren taudin sukuhistoria on todennäköinen. Vain 9,3 prosenttia tapauksista pystyttiin vahvistamaan, sillä täysin varmaa tietoa edesmenneiltä sukupolvilta ei ollut mahdollista saada.
Tutkimuksessa analysoitiin 38 sukua, joissa Menieren tautia esiintyi perinnöllisenä. Suurimmassa osassa tapauksista periytyminen tapahtui vallitsevasti. Suvun jäsenillä esiintyi paljon Meniere-tyypistä oirehdintaa, kuten tinnitusta ja huimausta, ilman Menieren taudin koko taudinkuvaa. Meniere-suvuissa potilaat sairastuivat keskimääräistä aikaisemmin, kärsivät pidemmistä huimauskohtauksista ja sairastivat enemmän autoimmuunitauteja.
Kuuden Menieren tautiin aikaisemmin yhdistetyn geenin merkitystä tutkittiin suomalaisessa aineistossa mutaatio- ja ehdokasgeenianalyysillä. KCNE1-geenistä löydettiin kaksi mahdollisesti proteiinia vaurioittavaa sekvenssinvaihtelua, joita ei havaittu kontrollihenkilöillä. Muutosten merkitys Menieren taudin synnyssä jäi kuitenkin epävarmaksi ja vaatii jatkotutkimuksia. Muiden geenien yhteyttä sairauteen ei pystytty vahvistamaan. Suomalaisissa Meniere-suvuissa tauti ei myöskään kytkeytynyt aikaisemmin ehdotettuun geenialueeseen eli lokukseen kromosomissa 12. Lääketieteen lisensiaatti Elina Hietikko väittelee Oulun yliopistossa 7.6.2013.
Lähde: Oulun yliopiston tiedote 3.6.2013
Lue myös:
Artikkeli: Yleisin huimaustyyppi
Lääkärikirja: Hyvänlaatuinen asentohuimaus
Asiantuntija vastaa: Menieriä vai jotain muuta?
