
Hi-viruksella on yhä ikävä leima
Hiv-testeihin meneminen hävettää monia edelleen. Testiin olisi tärkeä mennä ajoissa, sillä hoidolla voidaan ehkäistä taudin vaikein vaihe, aids.
Juhannusviikolla vuonna 1983 iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Sirkka-Liisa Vallen vastaanotolle Helsingin Töölöön tuli aiemmin kurkkukivusta kärsinyt 37-vuotias mies.
Miehen silmien ympärillä oli punaisia täpliä ja kitalaessa läikkä. Vallelle selvisi heti, että mies oli Suomen ensimmäinen aids-potilas.
– Ajanjakso on piirtynyt vahvana ihmisten mieliin. Tuolloin aidsiin sairastuneet potilaat kuolivat nopeasti seurannaistauteihin, kuten Kaposin sarkoomaan eli pahanlaatuiseen verisuonikasvaimeen tai keuhkokuumeeseen. Vuosi vuodelta uhrien määrä lisääntyi. Se oli traagista aikaa, ylilääkäri Matti Ristola HUS:n Auroran sairaalan infektiotautien poliklinikalta kertoo.
Asenteet muuttuneet
Tauti herätti aluksi hysteeristä pelkoa. Silloiseen Aids-tukikeskukseen tuli kyselyjä, voiko HIV tarttua yskiessä tai puhelimen luurista. Sairastuneita syrjittiin jopa niin rankasti, että jotkut pelkäsivät henkensä puolesta.
Nykyään moni asia on onneksi muuttunut. Ajoissa hoitoon tulleen potilaan ennuste on hyvä. Aidsiksi kutsuttu sairauden loppuvaihe on enää surullinen muisto taudin historiasta.
Nykyään suurin haaste on se, että tartunnan saanut hakeutuisi ajoissa testeihin ja hoitoon.
– Viruksen petollisuus piilee siinä, että se saattaa olla vuosia oireeton tai vähäoireinen. Alkuvaiheessa vain pieni osa saa kuumetaudin tai flunssan. HI-virus tuhoaa T-auttajasoluja ja nakertaa puolustuskykyä. Näin viruksen kantaja altistuu infektioille, jotka ovat terveille ihmisille vaarattomia, Ristola kertoo.
Joka kymmenes potilas menehtyi tautiinsa vielä 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1997 aidsiin kuolleiden ihmisten määrä väheni Auroran sairaalassa 80 prosentilla edellisvuoteen verrattuna.
Lue myös: Näin käytät kondomia
Pysäytä hi-viruksen leviäminen
Uusilla lääkkeillä HI-viruksen leviäminen pystyttiin pysäyttämään, eivätkä potilaat enää sairastuneet aidsiin. Useimpien vastustus- ja toimintakyky alkoi palautua ennalleen.
– Suomessa tartunnan saanut kuolee aidsiin vain, jos hän tulee hoitoon liian myöhään tai laiminlyö lääkityksensä, Matti Ristola toteaa.
HIV-potilaan elämä oli 1990-luvulla melkoista pillerinpyöritystä. Päivittäin piti ottaa jopa 20–30 lääkettä, ja sivuvaikutukset olivat rankkoja.
1990-luvun puolivälissä opittiin mittaamaan virusten määrää verestä, mikä mullisti lääkehoidon. Ymmärrettiin, että veren viruspitoisuus pitäisi saada mahdollisimman alas. Samalla huomattiin, että lääkeyhdistelmät purevat hyvin virukseen.
Hoidossa käytetään nykyään paljon kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmätabletteja. Parhaimmillaan sairastunut tarvitsee vain yhden pillerin päivässä.
– Potilaan on otettava vastuu hoidostaan ja päätettävä, ottaako lääkkeet vai ei. Toimiva lääkitys pysäyttää taudinkulun, pitää voinnin hyvänä ja estää tehokkaasti viruksen tarttumista. Jos lääkkeitä ottaa epäsäännöllisesti tai jättää ne omin päin pois, virus karkaa käsistä ja seuraukset saatta- vat olla peruuttamattomia.
Lue myös: Tunnista sukupuolitaudit
Puolet hiv-tartunnoista leviää heteroseksissä
HIV tuli tunnetuksi homoseksuaalien, prostituoitujen ja suonensisäisten huumeiden käyttäjien tautina. Sairaudella on yhä tietty leima, vaikka tartunnan voi saada kuka tahansa. Puolet tartunnoista leviää heteroseksissä.
Kynnys mennä testiin voi olla niin suuri, että ihminen torjuu tartunnan mahdollisuuden kokonaan. Myös testin pyytäminen lääkäriltä saattaa olla vaikeaa. Tartunnan taustalla voi olla uskottomuutta tai jotain muuta, esimerkiksi homoseksuaalisuus, jota potilas ei halua paljastaa.
– Kun Lappeenrannassa aloitettiin nimetön testaus, yksi mies ajoi 200 kilometriä päästäkseen siihen, Ristola sanoo.
Maailmanlaajuinen ongelma on, että tartunnastaan tietämättömät levittävät virusta.
Monet ottavat Ristolan mukaan tiedon tartunnasta rauhallisesti. Joillakin tartunnan saaneilla on HIV-positiivisia ystäviä ja tuttavia, ja sairaus on tullut tutuksi.
Jotkut kokevat diagnoosin yhä maailmanloppuna. Käsittelemätön kriisi saattaa johtaa epätoivoisiin tekoihin, kuten itsemurhaan. Sitäkin on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos sairastuneella on tunne, että taivas putoaa päälle, on tärkeää hakea nopeasti apua.