Terve.fi

Glaukoomalääkkeet

Glaukoomalääkkeet

Lääkkeiden ottaminen täsmällisen aikataulun mukaisesti, jättämättä yhtään annosta ottamatta, on välttämätöntä glaukooman pitämiseksi kurissa koko vuorokauden ajan.
Teksti Harvard Medical School
Mainos

Glaukooman hoito muistuttaa tietyissä suhteissa sydäntautien hoitoa. Molempien tautiryhmien takana on useita eri syitä ja molempien hoidossa tarvitaan monenlaisia lääkkeitä. Molemmissa tapauksissa hoito on yleensä elinikäistä. On tärkeää noudattaa hoitosuunnitelmaa tunnollisesti, vaikkei se tuntuisikaan tuovan mitään hyötyä, koska nämä hyödyt ovat usein vaikeasti havaittavia.

Tämä koskee muun muassa silmänpainetta. Verenpaineen tavoin myös silmänpaine vaihtelee vuorokauden mittaan. Yksi glaukooman hoidon päätavoitteista on silmänpaineen hallinta ja taudin etenemisen pysäyttäminen, joten lääkäri saattaa räätälöidä lääkityksen vastaamaan näihin silmänpaineen vaihteluihin. Lääkkeiden ottaminen täsmällisen aikataulun mukaisesti, jättämättä yhtään annosta ottamatta, on välttämätöntä glaukooman pitämiseksi kurissa koko vuorokauden ajan.

Säännölliset silmätarkastukset ovat vähintään yhtä tärkeitä, koska tutkimatta ei voida tietää, onko silmänpaine turvallisella tasolla vai onko näkökenttä hitaasti pienenemässä. Potilaiden, joita glaukoomalääkkeet, hoitosuunnitelman noudattaminen ja lääkkeiden käyttöön liittyvät ongelmat askarruttavat, kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoja ja ratkaisuja näihin ongelmiin.

Avokulmaglaukooman lääkehoito aloitetaan yleensä paikallishoitovalmisteilla, kuten silmätipoilla, joita annostellaan yhdestä useampaan kertaan päivässä (katso ”Glaukoomalääkeryhmät”). Taudin vaikeusasteen mukaan voidaan tarvita useita erilaisia silmätippoja ja toisinaan myös tabletteja. Useimmat silmälääkärit aloittavat hoidon kustannusten ja haittavaikutusten minimoimiseksi pienimmällä tehoavalla annoksella.

Alaluomen vetäminen ulospäin pieneksi taskuksi lääkettä varten helpottaa silmätippojen laittamista silmiin. Silmän varovainen sulkeminen varmistaa lääkkeen leviämisen silmän pinnalle. Silmätippoja laitetaan silmään 12 tunnin välein, jos lääkäri on määrännyt lääkettä otettavaksi kahdesti päivässä tai 8 tunnin välein, mikäli lääkäri on määrännyt sitä otettavaksi kolmesti päivässä jne.

Silmätipat alentavat kyllä silmänpainetta, mutta niillä voi olla myös haittavaikutuksia, jotka voivat estää niiden käytön. Ne voivat vaikuttaa vain silmiin mutta myös systeemisesti, koska silmätippoja pääsee helposti verenkiertoon nenän ja nielun kautta. Tätä voi minimoida painamalla lääkkeen annostelun jälkeen sormenpäällään silmän sisäreunaa. Tämä puristaa kyyneltiehyttä kasaan ja vähentää näin lääkkeen pääsyä kyynelkanavan kautta nenään.

Seuraavat glaukoomalääkeryhmät on lueteltu siinä järjestyksessä kuin silmälääkärit niihin kuuluvia lääkkeitä todennäköisesti määräävät. Lääkäri voi kuitenkin räätälöidä hoidon yksilöllisesti potilaan mukaan. Lääkäri voi myös glaukooman vaikeusasteen ja potilaan taustatietojen perusteella määrätä eri ryhmiin kuuluvia lääkkeitä eri järjestyksessä tai määrätä kahta tai useampaa lääkettä. Yleisimmin käytetyt lääkkeet aiheuttavat yleensä vähemmän ja vaarattomampia haittavaikutuksia kuin harvemmin määrätyt (katso taulukko “”#glaukoomalääkkeet">Glaukoomalääkkeet").

Beetasalpaajat

Nämä silmätipat sisältävät sydäntautienkin hoidossa käytettäviä beetasalpaajia muistuttavia lääkkeitä. Beetasalpaajat alentavat silmänpainetta vähentämällä sädekehän tuottaman kammionesteen määrää. Nämä glaukoomalääkkeet ovat yleensä hyvin siedettyjä, mutta niillä voi myös olla haittavaikutuksia. Beetasalpaajia voi käyttää paikallishoitona, vaikka käyttäisikin systeemisiä beetasalpaajia sydäntautien hoitoon, mutta jälkimmäisistä on aina mainittava silmälääkärille tai muulle lääkärille. Paikallisina haittavaikutuksina voi ilmetä allergisia reaktioita ja ärsytystä.

Prostaglandiinit

Näitä prostaglandiini-silmätippoja käytetään yleisesti, koska niitä tarvitsee annostella vain kerran päivässä.  Nämä lääkkeet alentavat silmänpainetta lisäämällä kammionesteen virtausta suonikalvoston ja sarveiskalvon kudosten läpi.

Alfa-2-agonistit

Nämä lääkkeet alentavat silmänpainetta sekä vähentämällä kammionesteen tuotantoa että lisäämällä kammionesteen virtausta pois silmästä.

Hiilihappoanhydraasin estäjät

Tämän ryhmän lääkkeitä voidaan käyttää joko systeemisesti tai paikallisesti alentamaan silmänpainetta, ja ne vähentävät kammionesteen tuotantoa.

Miootit

Nämä ovat kaikista vanhimpia yhä käytössä olevia glaukoomalääkkeitä. Silmätippoina ne lisäävät kammionesteen ulosvirtausta ansasverkon eli trabekkelikudoksen kautta. Miootteja käytetään harvoin, koska ne aiheuttavat monia muita glaukoomalääkkeitä enemmän näköön liittyviä kiusallisia haittavaikutuksia.

Adrenergiset lääkkeet

Nämä silmätipat sisältävät joko adrenaliinia tai dipivefriiniä, joka muuttuu adrenaliiniksi imeydyttyään silmään. Adrenergiset lääkkeet vähentävät kammionesteen määrää ja lisäävät sen virtausta trabekkeliverkon läpi.

Hyperosmoottiset aineet

Äkillisen glaukoomakohtauksen hoidossa voidaan käyttää jotakin hyperosmoottista ainetta joko suun kautta tai laskimon sisäisesti. Valmisteet alentavat silmänpainetta nopeasti imemällä silmästä nestettä silmän verisuoniin, joista se kulkeutuu pois silmästä normaalin verenkierron mukana.

Adrenergiset lääkkeet (paikallishoitona)

Geneerinen nimi: dipivefriini

Haittavaikutukset: päänsärky

Muuta: Saattaa aiheuttaa joillakin potilailla sydämen tykytystä ja sykkeen nopeutumista 

Alfa-2-agonistit (paikallishoitona)

Geneerinen nimi: brimonidiini

Haittavaikutukset: silmien pistely, kirvely ja punoitus, näön sumeneminen, väsymys

Muuta: Ei juuri vaikuta keuhkoihin, sydämeen eikä verenkiertoon

Beetasalpaajat (paikallishoitona)

Geneerinen nimi: betaksololi
karteololi
levobetaksololi
levobunololi
metipranololi
timololi

Haittavaikutukset: silmien pistely ja ärsytys, näön sumeneminen, kyynelvuoto, allergiset reaktiot

Muuta: Ikääntyneet henkilöt kärsivät herkästi haittavaikutuksista; saattavat aiheuttaa astmaatikoilla hengitysvaikeuksia; voivat hidastaa sydänpotilaiden sydämen sykettä; saattavat aiheuttaa henkistä ja ruumiillista letargiaa; miesten seksuaalinen halu voi vähentyä

Hiilihappoanhydraasin estäjät (systeemisesti ja paikallisesti)

Geneerinen nimi: asetatsoliamidi
dikloorifenamidi
metatsoliamidi

Haittavaikutukset: Huimaus, ripuli, ruokahaluttomuus, metallin maku suussa, käsien ja jalkojen puutuminen ja pistely, painonlasku, väsymys, runsasvirtsaisuus, anemia

Muuta: Voivat aiheuttaa hypokalemiaa; kannattaa syödä runsaasti kaliumia sisältäviä ruoka-aineita, kuten banaaneja ja sitrushedelmiä

Geneerinen nimi: dortsolamidi hydrokloridi

Haittavaikutukset: kirvely, pistely, karvas maku suussa, sarveiskalvon tulehdus

Muuta: Saatavissa myös systeemisesti vaikuttavana valmisteena. Tipat aiheuttavat kuitenkin useimmille potilaille vähemmän haittavaikutuksia.

Hyperosmoottiset aineet

Geneerinen nimi:
glyseriiniisosorbidi
mannitoli

Haittavaikutukset: päänsärky, pahoinvointi, ripuli, oksentelu, suun kuivuminen

Muuta: Käytetään vain äkillisen glaukoomakohtauksen hoitoon: annetaan suun kautta tai pistoksena. Diabeetikoiden, vaikeasta sydän- tai munuaistaudista ja keuhkopöhöstä kärsivien potilaiden ei pidä käyttää näitä.

Miootit (paikallishoitona)

Geneerinen nimi: karbakoli

Haittavaikutukset: silmäkipu, pistely, näön sumeneminen, lähi- ja kaukonäön muutokset, heikentynyt hämäränäkö

Muuta: Saattavat pahentaa muita silmätauteja, kuten harmaakaihia; saattavat aiheuttaa astmaatikoille hengitysvaikeuksia, saattavat kohottaa verkkokalvon irtauman riskiä henkilöillä, joilla on tähän taipumusta

Geneerinen nimi:
ekotiopaatti

Haittavaikutukset: näön sumeneminen, lähi- ja kaukonäön muutokset, heikentynyt hämäränäkö, päänsärky, silmäluomien nykiminen, kyynelvuoto, hikoilu, ripuli

Geneerinen nimi: pilokarpiini

Haittavaikutukset: Näön sumeneminen, pistely, kutina, punoitus, näön sumeneminen

Prostaglandiinit (paikallishoitona)

Geneerinen nimi: bimatoprostilatanoprostitravoprosti

Haittavaikutukset: kirvely, pistely, kutina, punoitus, näön sumeneminen

Muuta: Käytetään vain kerran päivässä; jotkut potilaat kertovat silmäripsiensä kasvaneen tai silmän värin muuttuneen ruskean pigmentin lisäännyttyä värikalvossa

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Julkaistu: 27.11.2008