Ferritiini ei aina paljasta rautavajetta

Raudanpuute voi yllättää. Väsymys, toistuvat flunssat, muistin pätkiminen, suun haavaumat ja kynsien haurastuminen voivat olla rautavajeen merkkejä.

Iho ja limakalvot saattavat kuivua ja kieli kipeytyä. Voi tuntua kuin olisi pala kurkussa. Ei ole myöskään tavatonta, että jalat menevät hapoille ja portaat pistävät puuskuttamaan.

– Osalla potilaista on hapennälkä. He joutuvat turvautumaan apuhengityslihaksiin ja haukkomaan henkeä vastaanotollakin. Joskus hengenahdistus diagnosoidaan astmaksi, mutta raudanpuutteen hoitamisen jälkeen tämä oire voi väistyä tai olemassa oleva astma lievittyä, kertoo sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Widenius Terveystalosta.

Ihminen saattaa taltuttaa refluksitaudin närästystä happosalpaajilla vuosien ajan. Ne pahentavat raudanpuutetta, koska raudan imeytyminen tyssää hapottomaan mahaan.

Lisäksi ihosairaudet, kuten atopia tai aikuisiän akne, pahenevat usein raudanpuutteessa. Vaiva voi olla myös lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla. Joskus voi tulla aistipuutoksia ja näköhäiriöitä.

– Eräs potilas kuvasi, että raudanpuutteen korjaamisen jälkeen tuntui kuin joku olisi ottanut pumpulitupot korvista. Monilla on tehty hiljattain migreenidiagnoosi. Kun rautavaje hoidetaan, migreeni saattaa hellittää tai kadota.

Ferritiini on rautaa ja proteiineja sisältävä raudan varastomuoto. Se on nyt kaikkien huulilla, mutta todellisuudessa raudanpuute tunnistetaan huonosti.

Joskus oireet leimataan masennukseksi tai toiminnalliseksi häiriöksi.

– Kun lääkäri kohtaa potilaan, jolla on raudanpuutteeseen sopivia oireita, lähtökohta on kirjata oireet ja arvioida niiden syitä huolella. Lääkärin täytyy myös miettiä, mitkä muut sairaudet voisivat aiheuttaa samankaltaisia oireita.

Widenius korostaa, että ferritiini on vain yksi laboratoriokoe raudanpuutteen arvioimiseen. Jos huomio kiinnitetään pelkkään ferritiiniarvoon, se voi johtaa harhaan.

– Tulehduksissa sekä maksa- ja kasvainsairauksissa ferritiiniarvo voi nousta, vaikka ihminen kärsisi rautavajeesta.

Raudanpuute voi siis olla vaikea, vaikka hemoglobiini- ja ferritiiniarvot olisivat normaalit. Tällöin tulehdusarvojen sekä transferriinin rautakyllästeisyyden määrittäminen saattaa auttaa.

– Jos hemoglobiinia ei ole, elimistössä on hapenpuute. Punasolujen esiasteet eli erytroblastit nappaavat verestä rautaa paljon tehokkaammin kuin muut solut. Vitaalitoiminnot on näin turvattu. Raudanpuutteessa hemoglobiiniarvo laskeekin viimeisenä, Widenius kertoo.

Normaalin hemoglobiinin alaraja on naisilla 117 ja miehillä 134. Jos naisen hemoglobiini on joskus ollut 145 mutta on nyt 125, hätyytellään jo anemian rajaa.

– Jos nainen valittaa lääkärille esimerkiksi väsymystä, tykytystä ja irtoilevia hiuksia ja lääkäri toteaa, ettei kyse ole raudanpuuteesta, koska hemoglobiini on normaali, mennään helposti metsään. Usein käy niin, että potilaat juoksevat turhissa tutkimuksissa ja diagnoosi jää tekemättä.

Lue myös: Hyvä vai paha väsymys

Naisilla rautavarastoja verottavat runsaat kuukautiset, raskaudet ja synnytykset. Myös verenluovutukset, runsas liikunta, happosalpaajien käyttö ja verenvuodot kirurgisissa toimenpiteissä ovat riskitekijöitä rautavarastojen hupenemiselle.

Ferritiiniarvon voi mittauttaa ilman lääkärin lähetettä, mutta silloin tutkimuksesta ei saa Kela-korvausta. Yksityisellä lääkäriasemalla mittaus maksaa noin 40–50 euroa.

– Lähete on hyvä olla, koska oireiden selvittämisessä tarvitaan lääkärin kliinisiä taitoja, Widenius sanoo.

Kun tulokset tulevat, lähetteen tehnyt lääkäri voi alkaa etsiä syytä siihen, miksi ferritiiniarvo on esimerkiksi matala. Ferritiinin viitearvot eli normaalina pidettävät arvot vaihtelevat eri laboratorioilla. On tärkeää, että niitä tulkitaan oikein.

Wideniuksen mukaan monissa kroonisissa sairauksissa, kuten sydämen vajaatoiminnassa, ferritiinin pitäisi olla yli 100.

Raudanpuute voi olla vain yksi mahdollinen oireiden aiheuttaja. Samalla kannattaa katsoa ainakin verenkuva, tulehdusarvot ja kilpirauhasen toiminta sekä ottaa tarpeen mukaan muitakin kokeita.

Rautaa saa niin kasvi- kuin eläinkunnan tuotteista. Liha, maksa, täysjyväviljavalmisteet, erityisesti ruisleipä, sekä pähkinät, siemenet ja palkokasvit ovat ”rautaisia” ruokia. Ongelma on, ettei rauta imeydy kovin hyvin.

– Eläinperäisestä raudasta imeytyy noin parikymmentä prosenttia, kasvikunnan raudasta 2–10 prosenttia, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Petteri Lindblad Terveystalosta.

Kasvisten sisältämän raudan imeytymistä voivat heikentää myös muut ravintotekijät. Esimerkiksi täysjyväviljassa ja palkokasveissa olevat fytaatit muuttavat raudan huonosti imeytyvään muotoon.

Imeytymistä haittaavat myös tee, kahvi ja kalsium, jota on esimerkiksi maitotuotteissa. C-vitamiini puolestaan edistää raudan imeytymistä ruoasta.

Rautaravintolisiä on sekä tabletteina että nesteinä. Niitä kannattaa käyttää lääkärin ohjeiden mukaisesti.

– Rautavalmistetta voi myös ottaa tupla-annoksen joka toinen päivä, jolloin se imeytyy paremmin. Raudanpuutteen korjaaminen vaatii aikaa, jopa yli puoli vuotta, Tom Widenius sanoo.

Rautalisien ongelma on, että niistä tulee herkästi vatsavaivoja. Vaikeissa tapauksissa rautaa voidaan antaa suoraan suoneen.

Lue myös: Nauti kasviksia ja hyviä vitamiineja

Naisten raudantarve on hedelmällisessä iässä 15 mg vuorokaudessa. Miehillä ja vaihdevuodet ohittaneilla naisilla se on 9 mg. Näin kokoat rautapitoiset ateriat!

Lähde: fineli.fi

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2019.