Eroon liiasta kontrollista
Kohtuus kaikessa pätee hyvin myös puhuttaessa kontrollointi- ja organisointitaipumuksista. Ne ovat erinomaisia piirteitä niin kauan kunnes ne menevät liiallisuuksiin. Mitä tapahtuisi jos kontrollifriikki päästäisi hetkeksi irti ohjaksista?
Itsensä johtaminen on paljon puhuttu ja arvostettu taito nykypäivänä. Taitava itsensä johtaja sukkuloi sujuvasti työn ja perheen välillä, samalla kehittäen itseään ja löytäen aikaa myös ystäville ja harrastuksille. Kukapa ei haluaisi olla sellainen. Mikä sitten erottaa taitavan oman elämänsä johtajan kontrollifriikistä? Se on luottava, hyväksyvä ja kannustava asenne sekä keskittyminen siihen mikä on merkityksellistä.
Lue myös: Oletko kontrollifriikki?
Jatkuva kontrollointi uuvuttaa
Kontrollifriikki yrittää hallita kaikkea saadakseen asiat sujumaan haluamallaan tavalla ja helpottaakseen elämäänsä. Tarkoitusperät ovat toki positiivisia, mutta seuraukset voivat olla vahingollisia sekä itselle että läheisille. Kontrollifriikille ei riitä omien tekemisten organisointi, vaan myös perheenjäsenten ja muiden läheisten asiat on laitettava järjestykseen. Yhteiselo kontrolloijan kanssa on tukalaa. Kontrollifriikki suhtautuu usein vähätellen muiden panokseen ja arvostelee tekemättä jättämisiä. Tästä suivaantuneena kumppani saattaa heittäytyä täysin löysäilyn puolelle, mikä ärsyttää kontrollifriikkiä entisestään. Myös kontrolloijan lapset saavat olla jatkuvasti varpaillaan.
Suurinta vahinkoa kontrollifriikki tekee itselleen. Usein vahvoja kontrollointitaipumuksia omaavat ovat niitä kilttejä tyttöjä ja poikia, jotka uhrautuvat muiden puolesta, tekevät liikaa ja jättävät omasta itsestä huolehtimisen viimeiseksi. Vaikka kontrolloimalla saisikin paljon aikaan, saattaa kontrolloija havahtua tunteeseen, ettei ole ehtinyt elää elämäänsä. Elämästä puuttuu ilo ja väri. Jatkuvaan kontrollointiin väsyy ja pienetkin vastoinkäymiset saattavat tuntua valtavilta koettelemuksilta. Ja koska kaikkea ei voi hallita, näitä yllätyksiä tulee väistämättä.
Lue myös: Irti päästämisen tuska ja autuus
Kaiva esiin hyväksyvä minäsi
Jokaisella meistä on kontrolloiva, arvioiva ja mitätöivä minä. Jokaisella on myös hyväksyvä, kannustava ja luottavainen minä. Kumpi minä on hallitsevampi, riippuu kasvatuksestamme, kokemuksistamme ja omista valinnoistamme. Elämän ja oman itsensä keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden hyväksyminen ei ole aina helppoa, vaikka se tekisikin kaikesta helpompaa. Meillä on jokaisella tarve tulla hyväksytyiksi ja usein pelko tuon hyväksynnän ulkopuolelle jäämisestä saa meidät rakentamaan suojamuureja. Perfektionismi ja kontrollointi ovat vahvoja suojamekanismeja: jos olen täydellinen, kukaan ei voi arvostella minua. Silti pidämme rohkeina ja arvostettuina ihmisiä, jotka uskaltavat näyttää haavoittuvuutensa.
Uskalla siis tulla ulos supermies tai -nainen viitan takaa ja ole rohkeasti oma epätäydellinen, ainutlaatuinen itsesi. Mieti mitä tapahtuisi, jos ihan oikeasti höllentäisit otettasi. Olisiko muutos välttämättä pahasta? Millaista elämäsi olisi, jos ottaisit himpun verran rennommin? Muistele hetkiä, jolloin olet ottanut rennosti. Miltä silloin tuntui ja miten toimit? Kun asiat eivät mene niin kuin suunnittelit, kaiva esiin hyväksyvä minäsi. Sen sijaan että alat sättiä itseäsi tai etsiä syyllisiä, hengitä syvään ja kysy itseltäsi: ”Kaatuiko maailma?” Muistuta itseäsi siitä, mikä on merkityksellistä ja tärkeää, ja opettele antamaan itsellesi anteeksi se, ettet ole täydellinen. Ei kukaan muukaan ole.
Lue myös: Mielen kevätsiivous
Eroon liiasta kontrollista
- Mitä ihan oikeasti tapahtuisi, jos päästäisit irti liiasta kontrollista. Olisiko muutos välttämättä pahasta? Mitä hyvää siitä seuraisi?
- Muistele hetkiä, jolloin olet ottanut rennosti. Miltä sinusta silloin tuntui? Miten silloin toimit?
- Muistuta itseäsi siitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Kun meinaat ottaa kierroksia pesemättömistä pyykeistä, kysy itseltäsi: ”Kaatuuko maailma, jos tekisin tämän vasta huomenna?”
- Opettele tietoisesti rentoutumaan. Kokeile tietoista läsnäoloa tai meditaatiota. Niistä on apua, kun kontrolloiva minäsi yrittää jyrätä sinut.
- Hyväksy se, ettet voi tehdä kaikkea itse. Jaa vastuuta ja luota siihen, että asiat hoituvat ilman sinun jatkuvaa tarkkailuasi. Opettele pyytämään apua ja sanomaan ei.
- Anna itsellesi lupa tehdä asiat riittävän hyvin. Aina ei tarvitse yltää huippusuoritukseen. Sano itsellesi usein: ”Olen riittävän hyvä. Tämä riittää.”
- Opettele arvostamaan epätäydellisyyttä ja nauttimaan siitä. Pienet säröt ja rosoisuudet tekevät meistä ainutlaatuisia ja unohtumattomia.
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi (VTM) ja LCF Life Coach.
