Joskus potilaan oireet pannaan liian herkästi psyyken piikkiin ja toisinaan psykiatrinen diagnoosi tehdään liian köykäisesti, sanoo ylilääkäri, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo Turun yliopistollisesta keskussairaalasta Ylen haastattelussa.
Jutussa kerrotaan lukijoiden kokemuksia. Eräs lukija kertoo, että psykologi piti hänen yöllisiä heräilyjään ja hengenahdistusta alitajunnasta kumpuavana psyykkisenä oireiluna, vaikka myöhemmin selvisi, että kyseessä on kissa-allergia.
Tenovuo ei oikein ymmärrä sitä, että muut kuin psykiatrit tekevät psykiatrisia diagnooseja.
– Eivät psykiatritkaan tee neurologisia diagnooseja vaan lähettävät oikealle erikoisalalle, sanoo Tenovuo Ylen jutussa.
Psykiatrisointi ei ole hänen mukaansa harvinaista, ja joskus lääkäreillekin sattuu virhearviointeja. Etenkin neurologian ala on herkkää: oireita voi olla vaikea arvioida, näkee Tenovuo. Vika ei ole kuitenkaan yksittäisissä lääkäreissä vaan hänen mukaansa järjestelmässä ja esimerkiksi siinä, ettei vastaanottoihin ole riittävästi aikaa.
On toki olemassa myös sellaisia potilaita, jotka ovat oireilleet monin tavoin pitkään eikä ruumiillista vikaa löydy: kyse voi tällöin hyvinkin olla psyykkisestä ongelmasta, joka ilmenee fyysisesti. On myös sellaisia potilaita, joilla on psyykkinen sairaus, mutta jotka eivät usko olevansa sairaita.
Lääkäriliitosta kommentoidaan, että joskus potilaiden ohjaamista psykiatriseen arvioon viivytellään liikaa. Voi myös olla, että potilas saattaa kokea saavansa ”hullun leiman”, kun hänet lähetetään arvioon. Vastaanottotilanteessa voivat nousta tunteet äkkinäisesti pintaan, kun vain mainitaankin sana psykiatri.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve muistuttaa Ylen jutussa, että kaikissa sairauksissa on mukana myös psyykkinen osatekijä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki taudit olisivat psyykkisiä.
Lähde: Yle
Lue myös:
Luulosairauttako muka? Mitä tehdä kivulle tai muulle ongelmalle, jolle ei löydy syytä?
