Potilas, jota lääkäri ei voi unohtaa
Eräälle tunnetulle suomalaislääkä
Eräälle tunnetulle suomalaislääkärille yhden tietyn potilaan tapaaminen oli käänteentekevää. Tämän jälkeen lääkäri irtisanoutui virkatyöstään ja lähti kulkemaan omia polkujaan.
Suomalaisen terveyskeskuslääkärin mieleen on jäänyt potilas, joka kärsi ”närästyksestä” – tai niin saattoi luulla, kunnes kävi ilmi, että hänellä on sydänkohtaus.
Muuan lastenkirurgi taas muistaa yhä sen pikkupotilaan, joka tutkimuspöydälle noustessaan lohkaisi hauskasti, että pitääkös tässä siis kiivetä tuohon “leivinpaperin päälle”.
Nämä ovat otteita haastateltaviltani. Osalta olen kysynyt mieleen jääneitä potilaita, osa on kertonut heistä spontaanisti. Vaitiolovelvollisuutta on haluttu kunnioittaa eikä tarkkoihin yksityiskohtiin ole menty.
Empatiakykyni oli kulunut loppuun
Toisinaan yksittäinen potilas voi saa lääkärin oppimaan jotakin lääkäristä itsestään.
Kun tapasin tämän potilaan, jouduin myöntämään itselleni, että myötätuntoni oli imetty loppuun, kertoo nimettömänä pysyttelevä lääkäri KevinMD-sivuston kirjoituksessaan.
Lääkärin luokse tuli 19-vuotias työtön nainen, jolla oli jo entuudestaan kolme lasta, jokaisella eri isät – ja jälleen uusi vauva kohdussa. Jälkikasvu käyttäytyi villisti ja keskittyi lähinnä tuhoamaan vastaanottohuonetta. Perhe eli tukien varassa.
Lääkäri huomasi ajattelevansa, että hän itse asiassa elättää tätä porukkaa. Häntä ärsytti, että tämä potilas toi mukanaan myös läjän paperityötä – jotta saisi tukiaan kasvatettua. En menettäisi yöuniani, vaikka tämä perhe joutuisi kadulle, ajatteli lääkäri omaksi kauhukseen matkalla kotiinsa 17 tunnin uuvuttavan vuoron jälkeen.
Tuolloin lääkäri oli tullut pisteeseen, jossa hänen empatiansa muita kohtaan oli kulunut loppuun. Hän kuvailee, kuinka yhteiskunnan rahojen varassa elävät tai näitä varoja rutkasti kuluttavat ihmiset tuntuvat imevän ammattilaisten empatiakyvyn tyhjiin. Kun huumeriippuvainen on jälleen kerran ottanut yliannostuksen ja tulee taas saamaan hoitoa… Kun epilepsiapotilas ei ota lääkkeitään ja joutuu toistuvasti lääkärinhoitoon ja niin edespäin, kuvailee turhautunut lääkäri.
Kun lääkäri nyt ajattelee 19-vuotiasta äitiä, hänestä tuntuu, että tuo potilas oli ensimmäinen viilto. Sen jälkeen on tullut monia muita. Toisinaan lääkäri vihaa itseään, koska tunsi niin syvää halveksuntaa potilastaan kohtaan. Useimmiten hän on kuitenkin liian väsynyt ajatellakseen koko asiaa.
Ja kun herätyskello soi seuraavana aamuna, hän lähtee töihin ja tekee parhaansa.
Potilas sai lääkettä ja kuoli
Joskus potilas voi jäädä lääkärin mieleen siksi, että jokin tietty tapaus tuo hänen eteensä eettisen ongelman.
Annoin potilaalle sytostaatteja vain pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa, kertoo onkologi Mikkael Sekeres NY Timesissa. Hänen mukaansa syöpälääkäreitä kuulee joskus syytettävän juuri tästä: annetaan aggressiivista hoitoa potilaalle, jolla ei ole enää paljon aikaa. Sekeres miettii, tuliko hän tahtomattaan jouduttaneeksi potilaan kuolemaa.
Tyttö joka piti kädestä
Lastenlääkäri Kimberly Sudheimer kertoo parin vuoden takaisessa kirjoituksessaan afganistanilaisesta tytöstä, joka saapui sikäläiseen sairaalaan. Tätä potilasta en voi unohtaa ikinä, kertoo Sudheimer.
Ykköstyypin diabeteksesta kärsinyt 14-vuotias tyttö oli huonossa kunnossa. Sudheimer tapasi tytön isän ensi kerran, kun isä itki, ettei perheellä ole jääkaappia, jossa säilyttää insuliinia. Tytön piti viipyä sairaalassa pitkään, jotta hänen tilansa saatiin tasapainotettua. Monta kertaa tyttö otti lääkärin käden käteensä. Isä jaksoi hymyillä kiitollista hymyä ja käydä katsomassa tytärtään joka päivä. Sairaalaan hän ei saanut jäädä, sillä vain äideillä oli lupa siihen.
Osoittautui varsin vaikeaksi selittää hoito-ohjeita. Niin tyttö kuin hänen isänsäkään eivät osanneet lukea eivätkä tunteneet numeroita. Eikä heillä edelleenkään ollut jääkaappia, jossa säilyttää lääkkeitä. Lääkäri ei voinut olla kovin optimistinen sen suhteen, että tytön sairaus voisi pysyä pitkään kurissa hänen lähdettyään sairaalasta.
Lääkäri sai tytöltä ison halauksen, kun tämä pääsi viimein kotiin. Tapahtui myös jotain täysin odottamatonta. Sikäläiset koodit rajoittavat tiukasti sitä, mikä on sopivaa koskettamista. Tätä rikotaan harvoin. Mutta kiitollinen isä rohkeni tarttua lääkärin käteen ja ravistaa sitä.
Lähteet:
Lue myös:
Miten lääkäri voi parantaa yhteyttä potilaan kanssa?
Keskity ihmiseen, älä vain sairauteen – tätä voi opettaa tehokkaasti
