Välikorvatulehduksella tarkoitetaan välikorvassa olevan tilan äkillistä tulehtumista, johon liittyy välikorvan märkäkertymä. Välikorvatulehdus on yksi tavallisimpia lasten tulehdussairauksia, ja se rasittaa sekä perheitä että yhteiskuntaa monella tapaa.

Oireet

Välikorvatulehdusta edeltää yleensä viruksen aiheuttama nuha tai yskä.

Virustulehduksen vaikutuksesta hengitysteiden limakalvot turpoavat ja alkavat erittää limaa.

Myös limakalvojen värekarvatoiminta heikentyy.

Näiden muutosten seurauksena nenänielusta välikorvaan kulkeva ja sitä ilmastoiva putki tukkeutuu, mikä voi aiheuttaa ali- tai ylipainetta sekä korvakipua.

Joskus nielusta välikorvaan kulkeutuu bakteereita, jotka yhdessä edellä mainitun ilmastointiputken toimintahäiriön kanssa voivat aiheuttaa välikorvatulehduksen.

Tällöin välikorvassa on märkää, joka aiheuttaa kipua, painetta ja ohimenevän kuulon alenemisen. Muita tyypillisiä märkäkertymästä johtuvia oireita ovat nukkumis- ja syömisvaikeudet sekä pitkittyvät flunssaoireet.

Hoito

Välikorvatulehduksen ensiapuun soveltuvat tavalliset lasten kipulääkkeet.

Välikorvatulehduksilla on erittäin suuri taipumus parantua itsestään, mutta koska antibiootit nopeuttavat jonkin verran paranemista ja lisäävät parantumisen todennäköisyyttä, hoidoksi suositellaan usein antibioottikuuria.

Aiheuttaja ja diagnoosi

Useimmiten välikorvatulehduksen aiheuttaa jokin bakteeri, kuten pneumokokki tai hemofilus. Diagnoosi perustuu märkäisen nesteen toteamiseen välikorvassa.

Käytännössä toteaminen tapahtuu katsomalla korvaan tähystimellä, ja pumppaamalla korvakäytävään ilmaan. Näin voidaan todeta tärykalvon poikkeava ulkonäkö ja liikkuvuus.

Tympanometri on myös tärykalvon liikkuvuutta mittaava laite, jota voidaan käyttää korvatulehdusten selvittelyissä.

Epidemiologia

Äkillisen välikorvatulehduksen ilmaantuvuus on suurimmillaan ikäryhmässä 0,5—2 vuotta. Ilmaantuvuuden huippu on 10—12 kuukauden iässä.

Vuoden ikään mennessä noin 40 prosenttia ja kahden vuoden ikään mennessä noin 70 prosenttia lapsista on sairastanut vähintään yhden välikorvatulehduksen.

Riskitekijät