Terve.fi

Käsienpesua terveyden edistämiseksi

Alkoholipohjaiset käsihuuhteet ovat antibakteerisia saippuoita tehokkaampia, mutta perinteistä saippuaa ja vettä ei pidä hylätä.

Alkoholipohjaiset käsihuuhteet ovat antibakteerisia saippuoita tehokkaampia, mutta perinteistä saippuaa ja vettä ei pidä hylätä.

Tieto siitä, että kätemme ovat täynnä bakteereja, on hyvin vanhaa. Aikuiset ovat varoitelleet lapsia pesemättömien käsien vaaroista jo monien sukupolvien ajan. Yli sata vuotta sitten muutama edelläkävijälääkäri (Holmes, Semmelweis, Lister) keksi, että lääkäreiden kädet tartuttivat potilaisiin tulehduksia ja sairastuttivat heistä monia.

Uutta on kuitenkin se organismien kirjo, mikä voi löytyä näennäisesti puhtaistakin käsistä.

On melko tavallista, että iholla ja nenässä elää stafylokokkibakteereja. Noin 25-30 % meistä on “kolonisoitunut” ilman haitallisia vaikutuksia, elleivät bakteerit pääse ihossa olevaan haavaan. Uusi bakteerityyppi on kuitenkin entistä tärkeämpi: Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus (MRSA), joka on resistentti metisilliinille, mutta myös monille muille antibiooteille. MRSA:ta löytyi joskus lähes pelkästään sairaaloista. Nyt se leviää välillä myös kouluissa, vankiloissa ja urheilujoukkueiden keskuudessa. Boston Celtics pro basketball -joukkueen jäsenistä löytyi MRSA:ta vuoden 2006 syksyllä.

Ulosteesta löytyvä bakteeri, Clostridium difficile, on toinen sairaalabakteeri, joka on karannut terveydenhuollon käsistä. Kädet toimivat usein tartunnan välittäjinä ulosteesta suuhun: Ihmiset saavat Cl. difficilen käsiinsä koskettaessaan saastunutta pintaa tai esinettä ja tartuttavat tahtomattaan itsensä käsien koskettaessa suuta.

Kädet ovat paljon ystävällisempi ympäristö bakteereille kuin viruksille, mutta viruksiakin niistä löytyy. Suurin osa vilustumistaudeista välittyy ilman kautta viruksen sisältävissä pisaroissa, jotka lentävät yskän ja aivastuksen mukana. Noita pisaroita voi tarttua käsiimme miltä tahansa pinnalta, mikä onkin usein tärkeä linkki tartuntaketjussa. Käsien pesu kuuluu vilustumisen estämislistalle perusasiana, ja terveydenhuoltoviranomaiset painottavat sitä nyt erityisesti lintuinfluenssaepidemian vuoksi.

Amerikkalaiset väittävät pesevänsä käsiään; yli 90 % puhelimitse haastatelluista sanoi pesevänsä kätensä sen jälkeen, kun on käyttänyt yleistä WC:tä. American Society of Microbiology -yhdistyksen ja ammattiyhdistysryhmän seuratessa ihmisiä yleisissä WC-tiloissa (urheilustadioneilla, rautatieasemilla jne.) he kuitenkin havaitsivat, että vain 75 % miehistä pesi kätensä. Naisetkaan eivät olleet täydellisiä, mutta miehiä parempia; 90 % naisista pesi kätensä. Tämä Mars-Venus ero esiintyy myös lääketieteellisen tutkinnon suorittaneilla. Eräässä tutkimuksessa naislääkärit pesivät kätensä potilaskontaktin jälkeen 88 %:ssa kontakteista, mieslääkärit tekivät niin vain 54 %:ssa.

Liika on liikaa

On myös niitä, sekä naisia että miehiä, jotka menevät liiallisuuksiin käsien pesussa. Käsiemme ei ole tarkoitus olla steriilejä esineitä. On täysin normaalia, että iholla on jonkin verran bakteereja, ja tämä “normaalifloora” on todennäköisesti tervettä, ellet sitten satu olemaan kirurgi, joka on juuri laittamassa kätensä jonkun sisälle. Tiheä käsien pesu, vaikka se tehtäisiin miedolla saippualla, voi vahingoittaa ihoa pahentamalla haavoja ja aiheuttamalla halkeamia, joissa voi asua entistä enemmän bakteereja. Kuiva, vaurioitunut iho voi myös levittää bakteereja helpommin, koska se kuoriutuu vieden bakteereja mukanaan.

Kuinka usein käsiä pitäisi pestä? Ei ole mitään tiettyä sääntöä; se riippuu täysin aktiviteeteistasi. Kädet pitää pestä WC:n käytön jälkeen, ennen syöntiä ja ruuanlaittoa sekä sen jälkeen, kun on ollut kosketuksissa sairaaseen henkilöön, erityisesti jos hänellä on hengitystieinfektio tai gastrointestinaalialueen infektio.

Vaahdotus

Uusia tuotteita mainostetaan äänekkäästi, mutta vanha kunnon saippuapesu on edelleen hyvä tapa puhdistaa kädet. Tutkimuksissa on todettu, että käsien pesu saippualla ja vedellä 15 sekunnin ajan vähentää bakteerien määrää noin 90 %:lla. 15 sekuntia on suurin piirtein aika, joka kuluu “Paljon onnea vaan” -laulun yhden säkeistön laulamiseen. Kun lisätään toiset 15 sekuntia, bakteerien määrä vähenee lähes 99,9 %:lla. Bakteerien määrän väheneminen lasketaan logaritmisella asteikolla. Kovin moni meistä ei pese käsiään noin kauan. Viisi sekuntia on lähempänä totuutta. Yksi syy, miksi pitää käyttää viileää tai haaleaa vettä, on se, että silloin peset käsiäsi todennäköisesti vähän kauemmin. Kuuma vesi myös vahingoittaa ihoa enemmän.

Saippua ja vesi eivät tapa bakteereita vaan toimivat poistamalla ne mekaanisesti käsistä. Juokseva vesi itsessään on melko hyvä keino poistaa mikrobeja, mutta saippua lisää yleistä tehokkuutta poistamalla iholta epätoivottavaa materiaalia veteen. Jos käsissä on näkyvää likaa tai ruokaa, ovat saippua ja vesi tehokkaampia kuin alkoholipohjaiset käsihuuhteet, koska ruoassa olevat valkuaisaineet ja rasvat pyrkivät vähentämään alkoholin mikrobeja tappavaa tehoa. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi elintarviketeollisuudessa suositaan edelleen saippuaa ja vettä.

Jopa ihmiset, jotka pesevät kätensä tunnollisesti, eivät aina kuivaa niitä kunnolla. Märät kädet levittävät mikrobeja todennäköisemmin kuin kuivat. Käsien kunnollinen kuivaus tavallisella tai paperipyyhkeellä kestää noin 20 sekuntia ja ilmapuhaltimella 30-45 sekuntia.

Antibakteerinen saippua

Joidenkin laskujen mukaan lähes puolessa markkinoilla olevista saippuoista on antibakteerista lisäainetta. Monet näistä saippuoista ovat juoksevassa muodossa, joten ne ovat siistimpiä kuin palasaippua, mutta perinteistäkin saippuaa voi ostaa juoksevassa muodossa.

Suurimmassa osassa antibakteerisista saippuoista aktiivinen ainesosa on triklosaani. Saippuoissa käytetty triklosaanin määrä (konsentraatio 0,2 % tai vähemmän) ei riitä tappamaan monia bakteereita, mutta pitää määrän pienenä osittain residuaaliaktiviteetin ansiosta.

Isona kysymyksenä on ollut, pahentaako antibakteeristen saippuoiden laaja-alainen käyttö antibioottiresistenssiä. Lääkärit ovat olleet huolissaan, että vähäisille triklosaanimäärille altistuvat bakteerit eivät kuole heti vaan saavat tilaisuuden mutatoitua, niin että niiden jälkeläiset ovat vastustuskykyisempiä triklosaanille ja lopulta myös antibiooteille. Laboratorioissa tulokset ovat olleet sellaisia, että triklosaanille vähemmän herkiksi tulleet bakteerit ovat osoittaneet kehittävänsä ristiresistenssiä antibiooteille.

On kuitenkin epäselvää, mitä tapahtuu laboratorioiden ulkopuolella. Suurimmassa tämän tyyppisessä tutkimuksessa tutkijat värväsivät 240 taloutta Manhattanilta osallistumaan “todellisen elämän” käsienpesututkimukseen. Puolet talouksista satunnaistettiin käyttämään 0,2 %:sta triklosaanisaippuaa ja puolet tavallista saippuaa. Vuoden kuluttua tutkijat testasivat antibioottiresistentit bakteerit talouksien ensisijaisten hoitajien käsistä. Tulos: Antibakteerista ja tavallista saippuaa käyttäneiden talouksien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkijoilla on useita mahdollisia selityksiä löydökselle: Resistenssi ei ehkä kehity vielä vuodessa tai antibioottien runsas käyttö voi tehdä pienten muutosten havaitsemisen vaikeaksi. Asiaa ei siis ole lopullisesti selvitetty, mutta “todellisen elämän” löydökset puhuvat kuitenkin laboratoriolöydöksiä vastaan.

Vaikka antibioottiresistenssi ei olisikaan esillä, tämän ja muiden tutkimusten tulokset saavat miettimään, onko kuluttajien saatavissa olevista antibakteerisista saippuoista hyötyä käsihygienian parantamisessa. Manhattanilaisissa kotitalouksissa pesu antibakteerisilla saippuoilla vuoden pituisen tutkimusjakson ajan ei vähentänyt bakteerien määrää käsissä sen enempää kuin yhtä kauan tutkittu peseminen tavallisella saippuallakaan. Antibakteerista saippuaa käyttävillä ei ollut myöskään vähempää flunssankaltaisia oireita, missä ei ole mitään hämmästelemistä, koska flunssat ovat virusten, eivät bakteerien aiheuttamia. Kuitenkin löydös on hyödyllinen muistutus siitä, että antibakteeriset saippuat eivät ole sellaisia joka tarkoitukseen tehokkaita mikrobien tappajia, mitä monet ihmiset olettavat niiden olevan.

Hierottavat tuotteet

Käsihygienian uutuuksia ovat alkoholipohjaiset hierottavat käsihuuhteet. Alkoholipohjaisten käsihuuhteiden suuri etu on, että vettä tai pyyheliinaa ei tarvita. Tuote vain hierotaan käsiin, joten sitä voi käyttää missä vain, ei pelkästään kylpyhuoneessa. Poliitikot käyttävät niitä vaalimatkoillaan ja pulloja näkyy ihmisten työpöydillä ja autoissa. Vaikka monet kirurgit vielä pesevät kätensä vedellä ja saippualla televisiossa usein näytettävään tyyliin, jotkut ovat siirtyneet alkoholipohjaisiin huuhteisiin muuttaen siten käsihygienian peruskuvaa.

Alkoholin tappava voima on sen kyvyssä muuttaa bakteerien ja virusten selviytymiselle välttämättömien valkuaisaineiden muotoa (denaturointi). Yhdysvalloissa suurimmassa osassa kuluttajille myytävistä alkoholipohjaisista käsihuuhteista on 62 % alkoholia. Pelkkä alkoholi kuivattaisi kädet täysin, joten tuotteisiin lisätään erilaisia ihonhoitoaineita. Alkoholi on erinomainen bakteerien ja jopa joidenkin virusten tappaja. Muutamaa tutkimusta lukuun ottamatta alkoholipohjaiset huuhteet ovat vähentäneet bakteerien määrää käsissä paremmin kuin pelkkä saippua, useat erilaiset antibakteeriset saippuat tai jopa jodi.

Alkoholi ei kuitenkaan tapa kaikkea. Sillä ei ole vaikutusta bakteerien itiöihin, joihinkin alkueläimiin tai tiettyihin vaipattomiin viruksiin. Tämän vuoksi sen ei pitäisi olla ainoa sairaaloissa ja muissa terveydenhoitolaitoksissa saatavilla oleva puhdistusaine, sanoo Glasgow’ssa Skotlannissa vaikuttava kirurgi Duncan Macdonald, joka on tutkinut käsihygieniaa. Macdonald sanoo, että sairaaloissa, joissa hän on työskennellyt, palataan saippuaan ja veteen talvella ilmaantuvien, vaipattomien virusten aiheuttamien oksennustautiepidemioiden aikana.

Ollakseen tehokkaita alkoholipohjaisten huuhteiden pitää olla kontaktissa käsien kaikkien pintojen kanssa; käden selän, kämmenen, sormien välin jne. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pienen määrän (0,2-0,5 ml) käyttö ei oikeastaan ole parempi vaihtoehto kuin pesu pelkällä saippualla ja vedellä. Vuonna 2005 Macdonald raportoi tuloksista, jotka osoittivat, että alkoholipohjaisen geelin teho käsittelyalueella parani merkittävästi, kun sairaalahenkilökunta kaksinkertaisti käyttämänsä geelimäärän 1,75 ml:sta 3,5 ml:aan. Toisessa tutkimuksessa Macdonald havaitsi, että teho käsittelyalueella parani myös, jos henkilökunta näki käsittelemättömät alueet ultraviolettivalon alla, ja jos heille sitten näytettiin käsienpesun kuusi vaihetta, jotka on suunniteltu maksimoimaan käsittelyalue käytetystä puhdistusaineesta riippumatta.

Harvard Health Letterin toimitus Yhdysvalloissa mittasi eräästä käsihuuhdepullosta yhdellä puristuksella tulevan määrän korkeintaan 0,5 ml suuruiseksi. Sen perusteella yksi puristus ei ole paljon vanhanaikaista käsien pesua parempi. On siis pidettävä mielessä, että käsihuuhteen käyttötavasta riippuen kädet eivät ehkä tulekaan aivan niin puhtaiksi mikrobeista kuin oletamme. Toisaalta huuhteiden helppokäyttöisyys saattaa saada ihmiset puhdistamaan kätensä useammin erityisesti liikkeellä ollessaan, joten käsihygienia saattaa kaiken kaikkiaan parantua.

Macdonaldin mielestä alkoholihuuhteita ei tarvitse käyttää kotona: “Käytän itse tavallista saippuaa ja kuumaa vettä, eikä minulla ole aikomustakaan heittää pois hyvältä tuoksuvia rasvojani alkoholihuuhteiden tieltä. Suurin osa kotona olevista mikrobeista on meistä itsestämme peräisin ja ne elävät kanssamme rauhanomaista rinnakkaiseloa.” Hän lisää, että poikkeuksena saattaa olla tilanne, jolloin pidät huolta henkilöstä, jolla on suuri vaara sairastua tulehduksiin.

Neljä ohjetta

  • Älä hankaa. Hankaaminen voi vahingoittaa ihoa, erityisesti jos sitä tekee paljon. Sen seurauksena syntyvät halkeamat ja pienet haavat ovat patogeeneille hyviä kasvupaikkoja.
  • Pidä kyntesi lyhyinä. Bakteerit pitävät kynnenalusista. Pitkien kynsien alusta on vaikeampi pitää puhtaana.
  • Käytä käsivoiteita, erityisesti talvella. Käsien ihon ehjänä pitäminenon hyvän käsihygienian perusta.
  • Älä kiirehdi. Kestää noin minuutin pestä ja kuivata kädet kunnolla.

Copyright © 2007 President and Fellows of Harvard College.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Julkaistu: 20.11.2007
Kommentoi »