Jos lapsi tai nuori ei liiku, voiko siitä syyttää geenejä? Ja minkä verran oikein sitten pitäisi liikkua?
Peräti puolet suomalaislapsista ja -nuorista tarvitsisi lisää liikuntaa. Vain puolet 11-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisen määrän ja 15-vuotiaista enää vain joka kymmenes.
Tiedot ovat peräisin Lasten ja nuorten liikuntakatsauksesta 2014, ja niistä kerrotaan Suomen Luustoliiton tiedotteessa.
Liikuntaa vähintään tämän verran
Näin sanovat yleiset suomalaissuositukset lasten ja nuorten fyysisestä aktiivisuudesta:
Leikki-ikäinen: vähintään kaksi tuntia fyysistä aktiivisuutta päivässä.
Käytännössä tämä koostuu useista lyhyistä pätkistä. Vanhemman pitäisi antaa lapselle aikaa ja tilaa liikkua aina, kun mahdollista, suosittelee Mannerheimin Lastensuojeluliitto MLL.
Ei ole pakko lähteä erikseen harrastamaan liikuntaa, vaan yhdessä voi puuhailla esimerkiksi metsäretkillä, palloleikeissä tai leikkipuistossa kiipeilemällä, vinkkaa MLL.
Kouluikäiset (7–18-vuotiaat): Vähintään 1–2 tuntia monipuolista liikuntaa ikään sopivasti päivässä.
Pitää välttää yli kahden tunnin istumisjaksoja. Ruutuaikaa enintään kaksi tuntia päivässä.
7–12-vuotiaat: Vähintään 1,5–2 tuntia päivässä fyysistä aktiivisuutta.
Yleensä lapsen liikuntaa ei tarvitse rajoittaa, joskin joskus liian yksipuolisesta ja suuresta määrästä liikuntaa voi tulla terveysriski lapselle.
Teinit, 13–18-vuotiaat: liikuntaa 1,5 tuntia päivässä. Ainakin 45 minuuttia siitä reippaasti.
Vähintään 10 minuuttia kerrallaan kestäviä reippaan liikunnan jaksoja pitäisi olla useita. Osa liikunnasta voi kertyä vaikkapa pyöräilymatkoista kouluun.
- Lue myös: Anna lapselle mahdollisuus liikkua
Liikkumattomuus – opittu tapa?
Voiko liikkumattomuudesta syyttää geenejä? Luustoliiton mukaan ei. Liikkumattomuus on pääosin opittu ja omaksuttu elämäntapa.
Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan perimä vaikuttaa enemmän fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnalliseen elämäntapaan, kerrotaan liitosta. Ympäristö näyttäisi vaikuttavan voimakkaammin passiiviseen, vain vähän liikuntaa sisältävään elämäntapaan.
- Lue lisää: Perheliikunta yhdistää
Liikunta rakentaa lujaa luustoa
Lapsuus ja nuoruus ovat kriittistä aikaa luumassan kertymisen kannalta, muistutetaan Luustoliitosta. Kasvuiässä hankittu suuri luumassa antaa suuremman varan sen pienenemiselle, kun ikää karttuu.
Varsinkin nuorten tyttöjen olisi syytä liikkua myös iskutyyppistä kuormitusta sisältävällä tavalla. Tytöillä aika ennen kuukautiskierron alkamista on luumassan kertymisen kannalta erityisen tärkeää.
Luustoliiton mukaan aktiivinen liikunta lapsena ja nuorena todennäköisesti myös vähentää murtumien riskiä aikuisena ja vanhuksena. Jos liikunnan määrä vähenee, myös liikunnan vaikutukset häviävät vähitellen luustosta, joten liikunnan tulisi olla säännöllistä läpi elämän.
Lähteet: Suomen Luustoliiton tiedote 18.8.2014, Lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmä 2008, MLL, UKK-insituutti
Lue myös:
