Silmätulehdus on varsin yleinen silmäsairaus. Sen aiheuttajina voivat olla eri bakteerit, virukset ja sienet mutta se voi liittyä myös esimerkiksi silmän mekaaniseen tai allergiseen ärsytykseen ja joihinkin yleissairauksiin.
Bakteerin aiheuttamassa silmätulehduksessa silmän sidekalvoon kerääntyy elimistön puolustussoluja ja tästä aiheutuu silmän rähmimistä. Monesti silmän rähminen aiheuttaa silmäluomien yhteenliimautumisen aamuisin ja rähmän muodostus voi olla todella runsasta. Muita bakteerin aiheuttaman silmätulehduksen oireita voivat olla silmän punoitus, vetistys, kirvely, kutina, roskantunne silmässä. Oireet alkavat bakteerin aiheuttamassa taudissa varsin nopeasti. Jos silmä ei rähmi, on bakteerin aiheuttama tulehdus epätodennäköinen.
Lisätietoa silmätulehduksen oireista ja silmätulehduksen hoidosta.
Bakteerin aiheuttamaa silmätulehdusta hoidetaan paikallisella antibiootilla, eli silmätipoilla. Yleisimmin hoito aloitetaan käyttämällä kloramfenikoli-nimistä antibioottia sisältäviä silmätippoja. Kloramfenikoli on ensisijaisesti käytettävä lääke, koska sillä on paikallisesti käytettynä varsin vähän haittavaikutuksia ja se tehoaa useimpiin silmätulehdusta aiheuttaviin bakteereihin.
Muita mahdollisia antibiootteja silmätulehduksen hoidossa ovat fusidiinihappo, polymyksiini-B-, neomysiini- ja gramisidiiniyhdistelmävalmiste, tobramysiini, oksitetrasykliini ja fluorokinolonit. Silmätippoja käytetään yleensä aluksi jopa 1–2 tunnin välein, eli kohtalaisen tiheään. Tämä onkin tärkeää muistaa kotihoidossa, sillä usein silmätulehduksen hoidon epäonnistuminen johtuu siitä, että silmätippoja ei ole käytetty tarpeeksi ja lääkärin ohjeen mukaan.
Yöksi silmään laitetaan samaa antibioottia sisältävää silmäsalvaa. Lääkäri määrää käytettävän lääkkeen ja sen annostuksen. Tauti on yleensä helposti parantuva. Oireet alkavat yleensä helpottaa heti silmätippojen aloittamisen jälkeen ja lievissä taudinkuvissa silmä on parantunut jo parin päivän kuluttua hoidon aloittamisesta. Hoito kestää yleensä viikon tai niin kauan, että potilaalla on ollut kaksi oireetonta päivää. Jos oireet eivät ala helpottamaan muutamassa päivässä, tulisi hakeutua uudelleen lääkäriin.
Silmätulehduksen omahoito
Silmän puhdistaminen ja pitäminen puhtaana on tärkeää. Puhdistuksessa kaikki näkyvä rähmä tulisi poistaa silmän alueelta esimerkiksi vedellä tai puhtaalla veteen kastetulla taitoksella tai liinalla. Silmän puhdistaminen on tärkeää sen takia, että silmään tiputettavat silmätipat pääsevät paremmin vaikuttamaan rähmästä puhdistetussa silmässä. Silmien puhdistaminen voi myös vähentää roskan tunnetta silmässä.
Silmää ei saa peittää sidoksilla tai muulla, sillä tämä usein lisää rähmän muodostumista eikä silmän peittämisellä saavuteta hoidon kannalta mitään hyötyä. Silmätulehduksen hoito voi mennä myös pieleen, jos silmätippoja käytetään liian vähän tai liian pitkän ajan välein.
Silmätippoja tulisi laittaa silmään lääkärin ohjeiden mukaisesti, aluksi jopa 1–2 tunnin välein päivässä. Silmätipat täytyy myös tiputtaa silmään huolellisesti ja varmistua etteivät tipat mene ohitse silmästä tai ettei lääkettä pyyhitä pois silmästä laiton jälkeen. Yöllä tippoja ei käytetä vaan yöksi laitetaan silmäsalvaa.
Milloin lääkäriin?
Lääkäriin tulee hakeutua, jos silmään ilmaantuu edellä mainittuja bakteriellin silmätulehduksen oireita kuten punoitusta, rähmimistä, roskantunnetta, kirvelyä.
Erityisesti silmän voimakas rähmiminen on merkki mahdollisesta bakteeritulehduksesta. Pelkkä punainen silmä on harvoin bakteeritulehduksen aiheuttama.
Myös voimakas silmäkipu on aihe tulla välittömästi lääkäriin, sillä sen takana voi olla äkillinen silmänpaineen kohoaminen. Jos silmässä on kivun lisäksi valonherkkyyttä, on hakeuduttava lääkäriin mahdollisen värikalvon tulehduksen takia. Sekä silmänpaineen äkillinen kohoaminen että värikalvotulehdus vaativat silmälääkärin arviota.
Jos silmätulehdukseen määrätyt hoidot eivät ole tehonneet muutamassa päivässä, kannattaa hakeutua uudelleen lääkärille, koska jos lääkitys todetaan tehottomaksi, on lääkitystä mahdollisesti muutettava tai varmistuttava diagnoosista. Silmästä voidaan vaikeissa tapauksissa ottaa myös näytteitä bakteeriviljelyä varten jolloin varmistutaan taudinaiheuttajasta.
Lähteet:
Lääkärin käsikirja, Duodecim.
Saari KM (toim.) 2011. Silmätautioppi. 6. uudistettu painos. Kandidaattikustannus Oy. Helsinki.
