Terve.fi

Nuorten ihmisten psykoosien hoitoon liittyvien riskien ymmärtäminen

Nuorten ihmisten psykoosien hoitoon liittyvien riskien ymmärtäminen
Psykoosilääkkeiden määrääminen lapsille ja nuorille on lisääntynyt dramaattisesti 1990-luvun lopun jälkeen, vaikka FDA onkin antanut myyntiluvan vain kolmelle lääkkeelle käytettäväksi nuorilla ihmisillä. Ne ovat haloperidoli, tioridatsiini ja risperidoni.
Julkaistu 18.12.2013

Medical Expenditure Panel Survey kerää vuosittain tietoja 23 000–35 000 yhdysvaltalaisten terveyspalvelujen käytöstä. Sen tekemän analyysin mukaan psykoosilääkkeitä käyttävien lasten ja nuorten lukumäärä yli kolminkertaistui vuosina 1997–2005 eli 0,2 prosentista 0,7 prosenttiin kaikista nuorista ihmisistä. Muissakin tutkimuksissa on havaittu samanlaista kasvua.

Tätä trendiä ovat edistäneet monet eri tekijät, kuten lääkeyritysten aggressiivinen markkinointi ja vakuutusyhtiöiden nihkeys korvata psykoterapiaa ja muita lääkkeettömiä hoitoja. Aikapulan takia lääkäreillä on kiusaus määrätä psykoosilääkkeitä potilaan yhden ainoan oirearvioinnin perusteella, vaikka perinpohjaisempi diagnostinen arvio voisikin viitata muihin hoitoihin, jotka vastaisivat paremmin lapsen tarpeita.

On tärkeää ymmärtää psykoosilääkityksen aiheuttamat riskit lapsilla ja nuorilla sekä se, miten lääkkeiden haittavaikutuksia pitäisi tarkkailla ja hallita. Useissa katsauksissa on tuotu esille erityisiä neuvoja, joista saattaisi olla hyötyä.

Painonnousu ja metaboliset ongelmat

Yhdysvaltalaisille lapsille ja nuorille määrätään 3–4 kertaa todennäköisemmin toisen sukupolven psykoosilääkkeitä, kuten risperidonia tai olantsapiinia, kuin ensimmäisen sukupolven psykoosilääkkeitä, kuten haloperidolia tai molindonia. Toisen sukupolven psykoosilääkkeet eivät aiheuta yhtä todennäköisesti neurologisia haittavaikutuksia kuin vanhemmat lääkkeet. Ne aiheuttavat kuitenkin todennäköisemmin painonnousua, joka johtaa herkästi metabolisiin häiriöihin, joilla voi puolestaan olla pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Painonnousun voimakkuus korostuu nuorilla, jotka käyttävät useampaa kuin yhtä psykoosilääkettä ja nuorilla, jotka psykoosilääkityksen lisäksi käyttävät muita psyyken lääkkeitä.

Katsauksessa, joka käsitti 19 kaksoissokkoutettua ja 22 avointa tutkimusta nuorten toisen sukupolven psykoosilääkkeiden käytöstä, havaittiin lihomisen vaihtelevan yhdestä kilosta (16 vk hoito risperidonilla)  kolmeentoista kiloon (1 v hoito olantsapiinilla). Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että kaikki toisen sukupolven psykoosilääkkeet ovat yhteydessä jonkinasteiseen painonnousuun lapsilla.

Toinen katsaus viittaa siihen, että ongelma on suurimmillaan käytettäessä klotsapiinia tai olantsapiinia, kohtalainen käytettäessä risperidonia tai ketiapiinia ja vähäinen käytettäessä triprasidonia. Muissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että sekä aripipratsoli että tsiprasidoni, jotka eivät juurikaan aiheuta painonnousua aikuisilla, saattavat aiheuttaa sitä lapsilla, etenkin niillä, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet psykoosilääkkeitä. Näin ollen on luultavasti syytä olettaa, että psykoosilääkitystä saavat lapset lihovat hyvin herkästi.

Ei ole täysin selvää, miten toisen sukupolven psykoosilääkkeet aiheuttavat painonnousua. Jotkut lääkkeet lisäävät ruokahalua, joten potilaat syövät enemmän. Toiset puolestaan aiheuttavat sedaatiota, joka vähentää potilaiden lepoaineenvaihduntaa, joka käsittää noin 70 prosenttia koko vuorokauden energiankulutuksesta. Tietyt psykiatriset sairaudet saattavat myös itsenäisesti aiheuttaa painonnousuun johtavia biologisia poikkeamia. Psykiatrisen sairauden psykososiaaliset vaikutukset, kuten puutteellinen ruokavalio, lisääntynyt eristäytyneisyys ja liikunnan puute, voivat tietysti tehostaa minkä tahansa taustalla vaikuttavan perinnöllisen alttiuden vaikutuksia.

Ylipaino voi heikentää lapsen itsetuntoa, mikä voi johtaa ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Psykoosilääkityksen aiheuttama painonnousu kohottaa myös potilaan todennäköisyyttä lopettaa lääkityksensä.

Metaboliset häiriöt

Psykoosilääkityksen aiheuttaman painonnousun metaboliset vaikutukset, kuten veren kohonneet kolesteroli- ja insuliiniarvot, ovat erityisen huolestuttavia. Esimerkiksi kahdeksan viikkoa kestäneessä Treatment of Early Onset Schizophrenia Spectrum Disorders tutkimuksessa (TEOSS) havaittiin, että nuorilla, joita hoidettiin jommallakummalla toisen sukupolven psykoosilääkkeistä, olantsapiinilla tai risperidonilla, paino nousi merkittävästi, kun taas ensimmäisen sukupolven psykoosilääkkeellä, molindonilla, hoidettujen nuorten paino ei noussut. Kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja insuliini kohosivat merkittävästi olantsapiinia saaneilla nuorilla. Vaikka TEOSS-tutkimusta ei ollutkaan suunniteltu arvioimaan pitkäaikaisia vaikutuksia, sen tekijät korostavat, että tällaiset kolesteroli ja insuliiniaineenvaihdunnan häiriöt tuovat huomattavia pitkäaikaisia terveysriskejä ja kohottavat psykoosilääkkeitä saavien lasten vaaraa sairastua aikuisiällä sydän- ja verisuonitautiin tai tyypin 2 diabetekseen.

Toinen tutkimus tukee näitä johtopäätöksiä. Tutkijat, jotka analysoivat Etelä-Carolinan Medicaid ohjelman vakuutusyhtiöiden korvaushakemuksia havaitsivat, että psykoosilääkitystä saaneet nuoret lihoivat terveisiin ikätovereihinsa verrattuna kaksi kertaa todennäköisemmin sekä sairastuivat kolme kertaa todennäköisemmin tyypin 2 diabetekseen ja lähes kolme kertaa todennäköisemmin sydän ja verisuonitautiin.

Interventiot

Lääkärit haluavat luultavasti harkita sellaisten psykoosilääkkeiden määräämistä, jotka aiheuttaisivat vähiten painonnousua ja metabolisia häiriöitä ja neuvoa potilaitaan liikkumaan ja syömään oikein. Säännöllisillä verikokeilla voidaan ajoissa havaita psykoosilääkityksen aiheuttamat metaboliset haittavaikutukset, kuten verensokerin ja kolesteroliaineenvaihdunnan poikkeamat. Jos liikunta ja terveellisempi ruokavalio eivät riittävästi lievitä näitä häiriöitä, kannattaisi harkita verensokerin ja kolesterolin alentamista lääkkeillä.

Kaksi tärkeää varoitusta:

  • Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä on harvinainen, mutta hengenvaarallinen psykoosilääkityksen haittavaikutus. Oireita ovat mm. korkea kuume, takykardia eli nopeutunut sydämen syke ja äärimmäinen jäykkyys.
  • Serotoniiniselektiivistä masennuslääkettä psykoosilääkityksen lisäksi käyttävillä nuorilla saattaa kehittyä serotoniinioireyhtymä, joka aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, huimausta, väsymystä ja muita oireita, kuten epileptisiä kouristuksia ja lihaskouristuksia.

Jos lapsella tai nuorella ilmenee jompikumpi edellä mainituista tiloista hänen käyttäessään psykoosilääkkeitä, hänet on ehdottomasti saatava sairaalahoitoon

Sedaatio ja uneliaisuus

Sekä ensimmäisen että toisen sukupolven psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa nuorille potilaille sedaatiota ja uneliaisuutta. Etelä-Carolinan Medicaidin keräämien tietojen mukaan esimerkiksi 18 prosenttia nuorista potilaista kärsi sedaatiosta tai uneliaisuudesta saatuaan psykoosilääkitystä. Nämä haittavaikutukset ovat tavallisesti lieviä eivätkä häiritse yleensä jokapäiväisiä askareita eivätkä vaaranna hoitomyöntyvyyttä.

Jos sedaatiosta tulee ongelma, tutkimukset viittaavat siihen, että lääkeannoksen pienentäminen, päiväannoksen jakaminen useampaan erään ja lääkkeiden annostelu aamun sijasta nukkumaanmenoaikaan saattavat auttaa. Vireystilaa parantavaa modafiniilia voidaan harkita aikuisilla, mutta FDA ei ole hyväksynyt sitä käytettäväksi lapsilla.

Neurologiset haittavaikutukset

Mitä tahansa psykoosilääkettä käyttävillä nuorilla voi ilmetä neurologisia ongelmia, mutta niitä ilmenee enemmän käytettäessä ensimmäisen sukupolven psykoosilääkkeitä tai toisen sukupolven lääkkeitä suurina annoksina.

Ekstrapyramidaaliset haittavaikutukset:

Vapina, lihasspasmit ja jäykkyys ovat psykoosilääkkeiden aiheuttamista neurologisista haittavaikutuksista tavallisimpia. Eräässä nuorilla tehdyssä kaksoissokkoutetetussa, satunnaiskontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että 67 prosentilla haloperidolia saaneista ilmeni jonkinlaisia ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksia, kun niitä ilmeni olantsapiinia saaneista 56 prosentilla ja risperidonia saaneista 53 prosentilla. Haloperidolin aiheuttamat oireet olivat lisäksi vaikeampia kuin toisen sukupolven psykoosilääkkeiden aiheuttamat.

Ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksia voidaan parhaiten hallita ehkäisemällä niitä aloittamalla lääkitys hyvin pienillä annoksilla ja lisäämällä annosta hitaasti. Jos lapsella ilmenee jokin sietämätön oire, annosta voidaan pienentää tai lääke voidaan vaihtaa ketiapiiniin, joka saattaa aikuisilla tehtyjen tutkimusten perusteella aiheuttaa vähemmän ekstrapyramidaalisia haittavaikutuksia. Toinen vaihtoehto on määrätä ekstapyramidaalisia haittavaikutuksia vastustavia lääkkeitä. Tällaisia ovat muun muassa antiokolinergiset lääkkeet ja beetasalpaajat.

Tardiivi dyskinesia:

Ensimmäisen sukupolven psykoosilääkkeet, kuten haloperidoli, aiheuttavat toisen sukupolven psykoosilääkkeitä todennäköisemmin tardiivia dyskinesiaa. Nämä epäsäännölliset, toistuvat, tarkoituksettomat ja tahattomat pakkoliikkeet kehittyvät pitkäaikaisessa psykoosien lääkehoidossa ja voivat jäädä pysyviksi, vaikka lääkkeen käyttö lopetetaankin. Näin ollen lääkärien on havaitessaan tämän ongelman kehittymisestä kieliviä ensimmäisiä oireita luultavasti syytä pienentää annostusta tai lopettaa kokonaan kyseisen psykoosilääkkeen määrääminen.

Ruumiillinen ja seksuaalinen kehitys

Sekä ensimmäisen että toisen sukupolven psykoosilääkkeet saattavat tilapäisesti kohottaa veren prolaktiinipitoisuutta. Verenkierrossa on normaalisti vain vähäisiä määriä tätä hormonia. Naisilla pitoisuudet kohoavat raskauden aikana, koska hormoni tehostaa maidoneritystä. Prolaktiinipitoisuuden kohoaminen psykoosilääkityksen aikana on herättänyt pelkoa psykoosilääkkeiden mahdollisista vaikutuksista niitä käyttävien lasten ruumiilliseen ja seksuaaliseen kehitykseen.

Asiasta tiedetään vielä melko vähän, mutta toistaiseksi saatu näyttö viittaa siihen, että kohonnut prolaktiinipitoisuus liittyy suurempiin psykoosilääkeannoksiin ja arvot normalisoituvat hoidon jatkuessa. Useimmat lapset, joiden veren prolaktiinipitoisuus kohoaa, kehittyvät täysin normaalisti.

Kommentoi »