Terve.fi

Uusi kihtilääke


Kihdin hoitoon kehitetyn jälkeen allopurinolin jälkeen uskottiin, että kihdin hoito on ratkaistu. Kihdin hoito mullistui, mutta oliko aalopurinol vastaus kaikkeen? Lue lisää.

Allopurinolin keksimisen jälkeen 1964 kuviteltiin kihdin hoidon lopullisesti ratkenneen.

Hyvä lääke se onkin. Vaikean kihdin hoito suorastaan mullistui. Valitettavasti osa potilaista ei kuitenkaan sitä siedä.

Nyt maailman kolmanneksi suurimman lääketehtaan (Sanofi Aventis) viisaat tutkijat ovat lainanneet luonnon omaa konstia virtsahapon hajottamiseen ja kehittäneet uuden lääkkeen kaikkein hankalimpiin tiloihin.

Kaikki imettäväiset eläimet ja useimmat muut elolliset olennot – kaloista sieniin – osaavat hajottaa virtsahapon helppoliukoisiksi aineiksi. Poikkeuksen muodostavat ihminen ja sen lähisukulaiset, kuten simpanssi ja gorilla. Muutamia miljoonia vuosia sitten jokin meidän yhteisistä ei-isistämme sai geeneihinsä periytyvän mutaation, jonka seurauksena virtsahappoa hajottava entsyymi- urikaasi- hävisi. Sen seurauksena veren virtsahappopitoisuus suureni noin kymmenkertaiseksi.

Jotkut väittävät, että tästä oli hyötyä, sillä virtsahappo on vahva antioksidantti. Ongelmana on, että huonoliukoista virtsahappoa voi syntyä niin paljon, että se alkaa kiteytyä niveliin ja muuallekin kudoksiin. Virtsahappokiteet keräävät pinnalleen biologisesti aktiivisia valkuaisaineita, jolloin elimistön puolustussolut – valkosolut ja muut – kokevat kiteet vihollisiksi ja alkavat syödä niitä. Seurauksena on tulehdus, jonka potilas tuntee kipuna ja turvotuksena useimmiten ukkovarpaan tyvessä tai muussa nivelessä.

Eläimillä esiintyy monia samoja tauteja kuin ihmisissäkin. Esimerkiksi tuberkuloosia ja muita infektioita, syöpää jne. Kihti on kuitenkin lähes yksinomaan ihmisten tauti. Isoilla apinoilla sitä voisi periaatteessa esiintyä, mutta ne eivät syö yhtä paljon lihaa ja kalaa tai juo alkoholia kuten ihminen. Ruokavalio onkin tärkeä syy ihmisen kihtiin.

Virtsahappoa hajottava entsyymi – urikaasi – on valkuaisaine eli proteiini. Sen rakenneohjeet ovat geeneissä. Koska ihmisen geenit eivät sitä osaa tehdä, on ohjeet lainattu Aspergillus-homesienen geeneistä, ja sitä on valmistettu hiivasoluissa keinotekoisesti. Ihmisen elimistölle vieraana valkuaisena urikaasia pitää hiukan muokata, jottei se aiheuta liian voimakasta hylkimisreaktiota. Mutta nyt on saatu lääkevalmiste, joka ihmisen veressä hajottaa virtsahappoa ja muuttaa sen helppoliukoiseen muotoon.

Lääke on hyväksytty sekä USA:ssa että EU:ssa tiettyjen hyvin vaikeiden tilanteiden hoitoon. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten leukemioiden hoidossa syntyvät hengenvaarallisen korkeat virtsahappomäärät. Lääkettä on myös kokeiltu aikuisten kihdin hoitona, ja se toimii hyvin. Ongelmana on vain se, että vaikutus on lyhytaikainen ja lääke pitää antaa tiputuksena suoraan verenkiertoon.

Urikaasin voi kuvitella robotiksi, joka kelluu veressä. Kun se näkee virtsahappomolekyylin, se nappaa virtsahapon kiinni, puristaa lyttyyn ja heittää roskat sivuun. Roskat poistuvat verestä luonnollista tietä munuaisten kautta virtsaan. Sitten urikaasi alkaa etsiä uutta virtsahappomolekyyliä. Kun urikaasi on elänyt aikansa se kuolee ja sitä pitää tuoda vereen lisää.

Mitään rutiinilääkettä urikaasista ei ainakaan tässä muodossaan tule kihtipotilaille, mutta ihan periaatteellisesti se on tärkeä lääke. Geeni voidaan ehkä joskus istuttaa ihmisenkin soluihin, mutta sitä ei liene vielä harkittukaan. Samalla se on osoitus sienten ja ihmisen sukulaisuudesta. Samaa elävää luontoa me olemme kaikki. Homeen entsyymi toimii ihmisessäkin. Sukulaisuutemme sieniin on kuitenkin hyvin paljon kaukaisempaa perua kuin simpansseihin.

Lue lisää kihdistä:

Millainen tauti kihti todella on?

Julkaistu: 10.12.2013