Hammasimplantteja puuttuvien hampaiden tilalle

Nykyisen tyyppisiä hammasimplantteja on ollut käytössä 1990-luvun alkupuolelta saakka. Viime vuosina hammasimplantteja valmistavat yritykset ovat keskittyneet kehittämään mahdollisimman kudosystävällisiä ja nopeasti kiinni luutuvia implantteja.

Hammasimplantit ovat titaani-metallista valmistettuja ruuvimaisia tappeja, jotka on käsitelty siten, että luulla on voimakas taipumus kasvaa niiden pintaan kiinni. Hammasimplantin sisällä on ruuvikierre, johon kiinnitetään implanttijatkeeksi kutsuttu sisäruuvi. Implanttijatke tuo hammasimplantin ikenen läpi suuonteloon ja sen päälle kiinnitetään tuleva proteesihammas tai implanttikiinnitteinen irtoproteesi.

Hammasimplantteja voidaan laittaa lähes kaikille potilaille. Implanttihoidon ennustetta laskee kuitenkin merkittävästi epätasapainossa oleva diabetes, tupakointi ja hoitamaton hampaiden kiinnityskudossairaus eli parodontiitti. Korkea ikä ei ole implanttihoidon este, jos potilas on muuten hyväkuntoinen. Sen sijaan nuorilla potilailla kasvun tulee olla päättynyt ennen kuin hammasimplantteja voidaan laittaa.

Lukuisissa implanttihoitoja koskevissa lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että hammasimplanttien onnistumisprosentit liikkuvat 90–100 prosentin tasolla alaleukaan istutetuissa implanteissa ja 80–95 prosentin tasolla yläleuan implanteissa. Luun rakenteelliset erot selittävät eron ala- ja yläleuan onnistumisprosenttien välillä.

Hammasimplantit laitetaan pienessä leikkaustoimenpiteessä kiinni leukaluuhun ja niiden annetaan luutua kiinni kahdesta kuuteen kuukautta. Leikkaustoimenpide tehdään yleensä paikallispuudutuksessa, mutta se voidaan tehdä nukutuksessakin, varsinkin jos leikkausalueelle joudutaan siirtämään luuta muualta kehosta tai implantteja laitetaan suuri määrä kerralla. Jälkisärkyjä esiintyy harvoin ja niitä hoidetaan tavallisilla särkylääkkeillä.

Paranemisaikana implanttialuetta voi käyttää ja suuta hoitaa normaalisti. Jos hammasimplantteja laitetaan irtoproteesipotilaille, hammaslääkäri muokkaa proteesin pohjaa siten, että se ei paina paranemassa olevia implantteja. Hammasimplanttien parannuttua, niiden päälle valmistetaan halutun tyyppinen hammasproteesi.

Hammasimplantit ovat ihanteellisimmillaan yksittäisten hammaspuutosten korvaamisessa. Niillä saadaan luotua proteesihammas, joka vastaa esteettisyydeltään lähes täydellisesti omaa hammasta. Hammasimplanttien varaan voidaan rakentaa myös siltaproteeseja korvaamaan useamman hampaan puutosaukkoa.

Kokonaan hampaattomiin leukoihin voidaan valmistaa irtoproteesi, joka kiinnittyy implantteihin esimerkiksi neppareilla. Se estää proteesien liikkumista suussa ja parantaa pureskelukykyä merkittävästi. Hampaattomiin leukoihin voidaan valmistaa myös kokoleuan kiinteä implanttisilta, jolloin potilas kirjaimellisesti saa omat hampaansa takaisin.

Kiinteitä implanttiproteeseja hoidetaan kuten omia hampaita. Ne harjataan hammastahnalla aamuin illoin. Implanttikiinnitteiset irtoproteesit pestään suun ulkopuolella esimerkiksi proteesitahnalla ja suussa olevat kiinnikkeet pestään hammasharjalla ja -tahnalla.

Implanttiproteesit ovat varsin kalliita rakenteita ja siksi niiden puhdistamisessa ja kotihoidossa kannattaa olla huolellinen. Suun tilanne kannattaa myös käydä tarkistuttamassa vuosittain omalla hammaslääkärillä.