Hyvä työnohjaus maksaa itse itsensä

Kun työnohjaus onnistuu, se maksaa itse itsensä. Parhaimmillaan se ehkäisee stressiä ja työyhteisön ristiriitoja.

Hyvä työnohjaus innostaa ja motivoi hoitajaa kehittämään itseään ja työtään. Onnistuneen työnohjauksen avulla psyykkinen rasitus vähenee ja ammatillinen itsetunto kohentuu. Koetaan, että työstä saatu palaute ja omat vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät. Organisaatioon sitoudutaan entistä paremmin.

Tämähän kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta – mutta on tieteellisesti tutkittua tietoa ja peräisin tuoreesta suomalaisväitöksestä. Filosofian maisteri Aija Koivun väitöstutkimus osoittaa, että onnistunut työnohjaus ylläpitää ja edistää hoitajien työhyvinvointia. Koivun väitöstilaisuus oli syyskuussa 2013 Itä-Suomen yliopistossa.

Kaikille lääkäreille halutaan lakisääteinen oikeus

Tällä haavaa likimainkaan kaikilla terveydenhuollon työntekijöillä ei ole lakisääteistä oikeutta työnohjaukseen. Mielenterveystyössä tuo oikeus on.

Lääkäriliitto on ottanut tavoitteeksi, että kaikilla lääkäreillä olisi mahdollisuus työnohjaukseen. Näin todetaan liiton julkaisemassa hyvinvointiraportissa:

- Kaikilla potilastyössä olevilla lääkäreillä on oltava lakisääteinen oikeus työnohjaukseen työsuhteesta riipumatta.

Työnohjaajan taidot ja ohjattavan sitoutuminen vaikuttavat

Työntekijät ovat valmiita kehittämään itseään, jos organisaatiossa annetaan tähän mahdollisuus, osoittaa Koivun tutkimus:

- Työnohjaus on pitkähkö prosessi, ja sen onnistuminen on kiinni paitsi työnohjaajan taidoista myös ohjattavan sitoutumisesta ja halusta pohtia kriittisesti omaa työtään.

- Perinteisesti työnohjauksessa on paneuduttu asiakas- ja potilassuhteisiin hoitotyön laadun ja potilasturvallisuuden parantamiseksi. Nyttemmin työnohjauksesta on tullut myös oppivan organisaation ja muutosjohtamisen tärkeä väline esimiesten käyttöön.

Miksi työnohjaukseen hakeudutaan?

Koivun tutkimuksessa seurattiin Kuopion yliopistollisen sairaalan hoitajia vuosina 2003 ja 2007. Hoitajia oli kaikkiaan 14 eri yksiköstä. Tutkimus rajattiin koskemaan naispuolista henkilökuntaa, joka toimii suoraan potilastyössä.

Osa hoitajista osallistui työnohjaukseen, osa ei.

Työnohjaukseen hakeuduttiin karkeasti jaoteltuna kahdesta syystä: innostuksesta ja halusta kehittää omaa työtään tai toisaalta avun hakemiseksi arjen työssä selviytymiseen, kun voimat ovat vähissä joko henkilökohtaisista syistä tai organisaatiomuutosten pyörteissä.

Koivun mukaan työnohjausta tulisi käyttää suunnitelmallisesti ja perustellusti.

- Hyötyjä saavutetaan vain, jos työnohjattava ja esimies sitoutuvat työnohjausprosessin toteuttamiseen.

Lähteet: Itä-Suomen yliopiston väitöstiedote, Aija Koivun väitöstutkimus: Clinical Supervision and Well-being at Work – A Four-year Follow-up Study on Female Hospital Nurses. A Four-year Follow-up Study on Female Hospital Nurses, Lääkärintyöstä hyvinvointia/Lääkäriliitto 2012