Terve.fi

7 kysymystä päihteistä ja lapsista – oljenkorsia isille ja äideille

Kohtaavan työn asiantuntija Anni Selin Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:stä vastaa. Hän on tehnyt pitkään töitä nuorten parissa ja kiertää tätä nykyä puhumassa päihteistä esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten opettajille.

Hirveän yksinkertaista ja toisaalta kumminkin kimuranttia.

Keskustele lapsesi kanssa ja ole myös valmis kuuntelemaan. Aseta selkeät rajat ja noudata niitä johdonmukaisesti.

Justiinsa näin! Vanhempi nyökyttelee lukiessaan Vanhempien huoneentaulua eli Keinoja ja syitä puuttua lapsen päihteidenkäyttöön. Mutta onko mitään hyötyä ”asettaa selkeät rajat”, jos itse röyhyttelee tupakkaa? Ja mikä neuvoksi, kun oma kullannuppu tulee kotiin humalassa? Tai saanko pelotella lastani tupakan ja päihteiden hirveyksillä, jotta tämä nyt sitten varmasti pysyisi erossa niistä?

Kohtaavan työn asiantuntija Anni Selin Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:stä vastaa. Hän on tehnyt pitkään töitä nuorten parissa ja kiertää tätä nykyä puhumassa päihteistä esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten opettajille.

Minkä ikäisen kanssa olisi hyvä keskustella tupakoinnista ja päihteidenkäytöstä?

- Itselläni on viitosluokkalainen. Vitos-kutosluokkalaisten kanssa keskustelu on ihan ok. Keskustelun täytyy kuitenkin tapahtua lapsen kehitysvaiheen mukaan: 11-vuotiaalle puhutaan eri asioista kuin 16-vuotiaalle, sanoo Selin.

- Alkoholi ja päihteet kannattaa ottaa puheeksi jo, ennen kuin ns. jäädään kiinni. Kiinnijäämistilanteessa keskustelu ei välttämättä ole kauhean neutraalia.

Hiljakkoin tv:ssä näytettiin dokumentti Ketjupolttajalapset, jonka mukaan yhä useampi alle 10-vuotias on tupakkakoukussa Isossa-Britannissa. Onko vastaavaa ilmiötä Suomessa?

-Ei tällaista ilmiötä ole Suomessa. Meillä tupakointi on vähentynyt 2000-luvulla koko ajan. Jatkuvasti yhä vähemmän nuoria aloittaa ja enemmän lopettaa. Sama juttu koko väestössä.

Ero ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien ja lukiolaisten välillä on kuitenkin huima: ammattikoululaisista vähän alle 40 prosenttia tupakoi, lukion ykkös- ja kakkosluokkalaisista 10 prosenttia.

Mitä ohjenuoria voisi antaa keskusteluun tupakasta ja päihteistä? Miten päästä alkuun? Miten välttää karikot?

- Olisi hyvä, että keskustelu nousisi luontevasti arjen tilanteista. Vaikka Salkkareissa tai leffoissa voi näkyä, että käytetään päihteitä. Nämä tilanteet voivat olla ihan hyvä tapa ottaa puheeksi, että mitäs sinä tykkäät tuosta ja oletko miettinyt.

- Säännöt, johdonmukaisuus ja positiivinen, hyväksyvä ja keskusteleva ilmapiiri ovat tärkeitä. Ei tabuja kotona.

- Toisaalta aina ei tarvitse keskustella. Kyllä aikuisen tehtävä on vahtia lasta. On tärkeää, ettei anna mahdollisuutta päihteiden käyttöön ja asettaa selkeät rajat. On selvästi tiedossa, että sellaiset nuoret käyttävät vähemmän päihteitä, joiden kotona suhtaudutaan kielteisesti päihteidenkäyttöön ja joilla on rajat tiedossaan.

- Paras tapa on olla tietoinen lapsensa tekemisistä yleensä ja olla skarppina siitä, missä mennään. Lasta pitää suojata alkoholin haitoilta. - Ehkäisevä päihdetyö on simppelisti kasvattamista. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen, mutta johdonmukaisesti käyttäytyminen on tärkeää. Onnellinen koti on parasta ehkäisevää päihdetyötä. Lisäksi on tietysti hyvä tietää lapsen ystävät ja se, missä hän pyörii.

Kannattaako pelotella vaaroilla?

- Pelottelemista ja negatiivista, ahdistavaa keskustelua on syytä välttää. Se ei johda mihinkään. On tärkeää, että on valmis kuuntelemaan myös lapsen ja nuoren näkökulmaa: sitä, miten hän on kohdannut nämä asiat ja mitä hän ajattelee niistä.

- Pelotteluvalistusta tehtiin paljon 1980-luvulla. Todettiin, että se voi aiheuttaa pelkotiloja eikä se edes toimi. Päihteistä voi puhua myös neutraalisti ja rehellisesti.

Voiko kotona tarjota siemauksen alkoholia alaikäiselle tai antaa maistaa tupakkaa?

- Ei. On havaittu, että sellaiset nuoret juovat ja polttavat vähemmän, joille vanhemmat eivät tarjoa ollenkaan, edes yhtä lasillista. Meillä on 18 vuoden ikäraja päihteisiin sen takia, että lapselle ja nuorelle kehittyy viisi kertaa nopeammin riippuvuus: sellaisilla nuorilla, jotka juovat alaikäisenä säännöllisesti, on viisi kertaa muita suurempi todennäköisyys alkoholisoitua keski-ikään mennessä.

- Jos vielä 80-luvulla saatettiin ajatella, että juomista pitää jotenkin opetella, on nyt huomattu, ettei tämä pidä paikkaansa. Jos annat alaikäiselle alkoholia ruokapöydässä, on jo sekin merkki siitä, että hyväksyt hänen alkoholinkäyttönsä. On huomattu, että sellaiset nuoret juovat enemmän, joille tarjotaan kotona.

- Aikuisen on syytä olla valmis pohtimaan myös omaa päihteiden käyttöään, omia juomis- ja tupakointitapojaan.

Entä jos itse polttaa? Auttaako siinä mennä sanomaan nuorelle, että älä sinä, vaikka minä…

- On huomattu, että sellaiset lapset polttavat enemmän, joiden vanhemmat polttavat. Mutta on huomattu myös, että vaikka itse poltat, mutta suhtaudut hyvin kielteisesti lapsen tai nuoren polttamiseen, on tälläkin vaikutusta. Asenteella pystyy vaikuttamaan.

Mitä neuvoja voisi antaa tilanteeseen, jossa lapsi tai nuori jää kiinni tupakanpoltosta tai alkoholinkäytöstä?

- Tulisi toimia ihan niin kuin missä tahansa muissa tilanteissa, joissa lapsi on käyttäytynyt sääntöjen vastaisesti. Kun joku homma ei mene putkeen niin kuin on sovittu, niin siitä täytyy seurata jotain. Kun tilanne on rauhoittunut, tulisi aiheesta jutella neutraalisti ja rehellisesti.

Mitä ennakkoluuloja esimerkiksi esiintyy lasten ja nuorten tupakoinnin ja päihteidenkäytön suhteen?

- Yksi on porttiteoriajuttu. Jos nuori on kerran jäänyt kiinni pilven polttamisesta, ei se aina automaattisesti tarkoita, että seuraavaksi hän käyttää vieläkin voimakkaampia päihteitä. Asiat täytyy suhteuttaa siihen, mikä on todellinen tilanne.

Päihdeneuvontapuhelimeen 0800 900 45 voi soittaa ilmaiseksi ympäri vuorokauden. Neuvontapuhelimessa voi keskustella luottamuksellisesti päihdetyön ammattilaisen kanssa.

Vanhempien huoneentaulusta löytää keinoja puuttua lapsen päihteidenkäyttöön.

Lue myös:

Julkaistu: 16.2.2013
Kommentoi »