Kahdessa tuoreessa tutkimuksessa on selvitetty skitsofreenikoiden somaattista sairastavuutta. Toisessa, iowalaisessa tutkimuksessa kerättiin erään vakuutusyhtiön korvaushakemuksia, jotka yli tuhat skitsofreenikkoa ja yli 700 000 verrokkia olivat lähettäneet kuuden vuoden aikana. Ikävakioinnin jälkeen skitsofreenikoilla (keski-ikä 40 vuotta) oli verrokkeja merkittävästi enemmän kroonisia sairauksia, jotka ilmenivät lähes kaikkialla elimistössä.
Skitsofreenikot tupakoivat lähes kolme kertaa verrokkeja todennäköisemmin ja kärsivät kolme kertaa todennäköisemmin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Heillä oli lähes kahdeksan kertaa verrokkeja todennäköisemmin C-hepatiitti. Heillä oli kaksi kertaa todennäköisemmin monia kroonisia sairauksia, kuten astma, aivoverenkiertohäiriö, ääreisverenkierron häiriö, keuhkoahtaumatauti ja diabetes. Sen sijaan sepelvaltimotautia ja kohonnutta verenpainetta heillä oli vain hieman verrokkeja enemmän. Tämä saattoi johtua siitä, että näitä usein melko vähäoireisia tauteja todennäköisesti diagnosoidaan heillä muita harvemmin.
- Lue myös: Skitsofrenia -potilasohje
Ruumiilliset sairaudet muuttuvat skitsofreenikoilla kroonisiksi, ainakin osaksi kunnollisen hoidon puuttuessa. He eivät ehkä hakeudu itse hoitoon eivätkä psykiatrian ammattilaiset aina ole heidän ruumiillisesta terveydentilastaan kiinnostuneita. Heikkenevä terveydentila kohottaa herkästi sairaalahoidon pitkittymisen, itsemurhan, tapaturman ja lääkkeiden yliannosten riskiä. Tietyt sairaudet, erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta, saattavat vaikeuttaa psykiatrisia oireita.
Toinen tutkimus, joka on tehty Singaporessa, käsittää toisentyyppisiä skitsofreenikoita. Tässä tapauksessa osallistujat (142 henkilöä) eivät olleet keski-ikäisiä tai tätä vanhempia eivätkä kroonisesti sairaita, vaan heillä oli ilmennyt äskettäin ensimmäinen psykoosiepisodi, jonka takia heidät oli otettu psykiatriseen sairaalahoitoon. Potilaat tarkastettiin uudelleen kuuden kuukauden, vuoden ja kahden vuoden kuluttua. Niitä potilaita, joiden psykoosi johtui ruumiillisesta sairaudesta, ei kelpuutettu tutkimukseen. Tulokset olivat yllättäviä: Ainakin parin ensimmäisen vuoden kuluessa sairastumisesta niiden, joilla ilmeni myös ruumiillisia oireita, ennuste oli muita parempi.
Tutkimukseen osallistuneet olivat enimmäkseen nuoria, ja keski-ikä oli alle 30 vuotta. Heistä vain harvalla oli todettu kroonisia ruumiillisia sairauksia. Joka tapauksessa heillä oli ikään nähden paljon diabetesta ja kohonnutta verenpainetta. Yli viidenneksellä heistä oli ruumiillisia oireita, pääasiassa sydämeen, verenkiertoon ja hengityselimistöön liittyviä. He näyttivät ymmärtävän psykiatrisen sairautensa seuraukset paremmin kuin ne, joilla ei ollut ruumiillisia oireita. Seurannassa he olivat keskimäärin tietoisempia hoidon tarpeesta ja heidän psykiatriset oireensa olivat lievittyneet muita enemmän ja heidän ruumiillinen terveytensä heikentynyt muita vähemmän. Ehkäpä he tunsivat muita paremmin terveydenhuoltopalveluja ja olivat tottuneempia ottamaan lääkkeensä. On mahdollista, että ruumiilliset oireet osoittautuivat heille hyväksi kannustimeksi hyväksyä ja myöntyä kaikenlaiseen hoitoon.
Kuten iowalaistutkimuskin, myös tämä tutkimus vahvistaa, että mielenterveyden ja muunkin terveyden kannalta vakavista psykiatrisista sairauksista kärsiviä potilaita pitäisi seurata nykyistä tehokkaammin ja heitä tulisi informoida nykyistä enemmän myös ruumiillisista sairauksista.
Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
Lähteet:
Carney C, et al. “Medical Comorbidity in Women and Men with Schizophrenia: A Population-Based Controlled Study,” Journal of General Internal Medicine (November 2006): Vol. 21, No. 11, pp. 1133-37.
Sim K, et al. “Physical Comorbidity, Insight, Quality of Life and Global Functioning in First Episode Schizophrenia: A 24-Month, Longitudinal Outcome Study,” Schizophrenia Research (December 2006): Vol. 88, Nos. 1-3, pp. 82-89.
Lue lisää:
