Terve.fi

Akuutin eli äkillisen kivun hoito (selkäkipu)

Akuutin eli äkillisen kivun hoito (selkäkipu)
Akuuttia kipua hoidetaan tavallisimmin yhdistelemällä erityyppisiä lääkkeitä ja hoitoja.

Akuutti kipu on normaali, odotettavissa oleva reaktio kemialliselle tai mekaaniselle ärsykkeelle joka liittyy useimmiten kirurgiaan, traumaan tai akuuttiin sairauteen. Myös voimakas kylmä tai kuuma aiheuttaa akuuttia kipua.

Akuutin kivun tehtävä on suojella elimistöä kudosvauriolta tai uhkaavalta kudosvauriolta. Siksi akuutti kipu on tärkeä ja informatiivinen oire. Sen hoidossa tärkeintä on pyrkiä löytämään kivun aiheuttaja eli syy kipuoireeseen. Syyn selvittämisen jälkeen voidaan tehdä ratkaisu annetaanko luonnon hoitaa paraneminen vai täytyykö kivun syyn poistamiseksi tehdä jotain kuten esimerkiksi toimenpide. Jos syyn mukainen hoito ei ole tarpeen tai mahdollista, mietitään mahdollisuudet oireenmukaiseen, kipuoiretta helpottavaan hoitoon. Oireenmukaisessa hoidossa merkittävä osa on kipulääkityksillä, tilanteen mukaan myös muita hoitokeinoja käytetään.

Leikkaushoitojen mahdollisuuksia kivun hoidossa on käsitelty tässä sivustossa oire- ja sairauskohtaisesti eli löydät hoitoratkaisuihin vaikuttavat tekijät oire- ja sairaussivustoilta, tässä artikkelissa pääpaino on kivun oireenmukaisella hoidolla ja kipulääkkeiden käytöllä.

Akuuttia kipua hoidetaan tavallisimmin yhdistelemällä erityyppisiä lääkkeitä ja hoitoja. Pienen vamman tai leikkauksen jälkeen, lievässä tai korkeintaan keskivaikeassa kivussa tavallisin valinta on tulehduskipulääke tai parasetamoli. Jos näiden teho ei riitä, niihin voidaan yhdistää heikko opioidi eli morfiininsukuinen lääkeaine. Voimakas kipu vaatii yleensä opioidin tai jonkin puudutustekniikan käyttöönottoa. Kipua voidaan hoitaa paikallisesti vammakohdassa, selkäydintasolla ja aivojen kipumekanismeihin vaikuttamalla. Yhdistelemällä eri vaikutuspaikkoihin kohdistuvia hoitoja voidaan kipua lievittää yleensä erittäin tehokkaasti.

Tulehduskipulääkkeet ja parasetamoli

Tulehduskipulääkkeet vähentävät kipuviestiä välittävien aineiden syntymistä sekä vammautuneessa kudoksessa että selkäytimessä. Tavallisimmat tilanteet tulehduskipulääkkeiden ja parasetamolin käytölle ovat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet kuten nivelrikko, reuma ja selkäkivut, vammojen ja leikkauksen jälkeinen kipu sekä erilaiset päänsäryt. Myös kuukautiskivun hoidossa tulehduskipulääkkeet on kivunhoidossa ensisijainen valinta. Tulehduskipulääkkeet soveltuvat hyvin lievän ja keskivaikean kivun oireenmukaiseen hoitoon. Yleensä lääkitys pyritään antamaan suun kautta. Jos se ei esimerkiksi potilaan pahoinvoinnin tai oksentelun takia ole mahdollista, tulehduskipulääkkeet voidaan antaa myös peräpuikkoina.

Tulehduskipulääkkeiden kipua lievittävä vaikutus on varsin hyvä, parhaimmillaan teho vastaa 10-15 mg lihakseen laitettua vahvaa kipulääkettä, morfiinia. Jos kipu on keskivaikeaa tai vaikeaa, tulehduskipulääke yksinään ei enää yleensä riitä vaan silloin siirrytään vahvoihin kipulääkkeisiin. Tulehduskipulääke kannattaa tuolloin kuitenkin yhdistää vahvaan kipulääkkeeseen, ne vahvistavat toistensa tehoa ja siten kipu lievittyy tehokkaammin ja vahvan kipulääkityksen annosta voidaan usein pienentää jolloin myös sivuvaikutusten riski pienenee.

Eri tulehduskipulääkkeiden kipua lievittävässä vaikutuksessa on suhteellisen vähän eroja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos yhdellä tulehduskipulääkkeellä suurella tai maksimiannoksella saada riittävää helpotusta kipuun, joko diagnoosia tai lääkitystä tai molempia tulisi miettiä uudestaan. Tulehduskipulääkkeestä toiseen vaihtaminen on perusteltua lähinnä hintasyistä tai sivuvaikutusten vuoksi.

Usean eri tulehduskipulääkkeen samanaikainen käyttö ei ole suositeltavaa koska tulehduskipulääkkeillä on selvä kattovaikutus eli vaikka annosta lisätään yli suosituksen tai useita tulehduskipulääkettä käytetään samanaikaisesti, teho ei lisäänny. Varsin tavallinen ongelma tulehduskipulääkkeiden käytössä onkin usean eri tulehduskipulääkevalmisteen samanaikainen käyttö, joka saattaa koostua useasta reseptivalmisteesta tai reseptivalmisteiden ja käsikauppavalmisteiden yhdistämisestä. Lisäksi usean tulehduskipulääkkeen samanaikainen käyttö moninkertaistaa sivuvaikutusten riskin ja määrän, erityisesti vatsan limakalvovaurioiden riski moninkertaistuu. Tulehduskipulääkkeiden vakavimmat haittavaikutukset ovat maha-suoli-kanavan verenvuodot, joihin on arvioitu meillä Suomessa kuolevan vuosittain 200-300 ihmistä.

Parasetamoli

Parasetamolin käyttö meillä Suomessa on selvästi vähäisempää kuin muissa pohjoismaissa. Lääke mielletään meillä lähinnä lasten kuumelääkkeeksi ja raskauden aikaisen kivun hoitovalmisteeksi. Parasetamoli on kuitenkin 1000 mg:n annoksella täysin kilpailukykyinen perinteisten tulehduskipulääkkeiden tehoon verrattuna. Parasetamolin vatsaa ärsyttävä vaikutus on alle 2000 mg:n annoksilla vähäisempi kuin perinteisten tulehduskipulääkkeiden, se sopii särkylääkeallergisille ja on astmapotilaalla turvallisempi vaihtoehto kuin muut tulehduskipulääkkeet. Tulehduksiin liittyvän kivun hoidossa sen vaikutus on kuitenkin heikompi kuin muiden tulehduskipulääkkeiden.

Koksibit

Koksibit ovat uusin lääkeryhmä tulehduskipulääkeryhmässä. Lääkkeiden suurin etu on niiden vähäiset sivuvaikutukset maha-suolikanavaan. Erityisesti pitkäaikaisessa ja säännöllisessä käytössä potilailla, joilla tulehduskipulääkkeen annokset ovat suuria, koksibit ovat turvallisin valinta. Myös aiempi vatsahaava tai vatsahaavavuoto, korkea ikä ja kortisonilääkitys puoltavat koksibien valintaa tulehduskipulääkkeeksi. Suomessa markkinoilla on tällä hetkellä kaksi koksibia; selekoksibi (Celebra) ja etorikoksibi (Arcoxia). Viimeksi mainittu on tehokas myös akuutin kivun hoidossa. Koksibit ovat myös varsin pitkävaikutteisia eli ne antavat hyvän kipuvaikutuksen 1-2 kertaa vuorokaudessa otettuna.

Tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset

Tavallisin tulehduskipulääkkeiden haittavaikutus on vatsan limakalvon ärsytys ja vaurioituminen. Riski kohoaa tulehduskipulääkkeen annoksen kasvaessa ja eri valmisteiden välillä on huomattavia eroja. Turvallisimmat vaihtoehdot näyttävät olevan parasetamoli all 2000mg:n vuorokausiannoksella sekä ns. koksibit, joista on kerrottu edellisessä kappaleessa. Vatsaa säästäviin luetaan myös etodolaakki (Lodine) sekä nabumetoni (Relifex) ja meloksikaami (Mobic). Perinteisistä tulehduskipulääkkeistä vähäisimmän vatsahaavariskin näyttää omaavan ibuprofeeni ja diklofenaakki, joiden riski on kuitenkin kaksin-kolminkertainen parasetamoliin tai koksibeihin verrattuna. Lyhytaikaisessa tai satunnaisessa käytössä perinteisten tulehduskipulääkkeiden käyttö muuten terveillä potilailla on kuitenkin varsin turvallista.

Paikallisesti käytettynä eli kipukohtaan hierottavalla geelillä tai voiteella ei ole kohonnutta maha-suolikanavan vuotoriskiä.

Hengitystieoireita tulehduskipulääkkeistä saa noin joka sadas, kuitenkin astmapotilaista noin 10 % saa hengenahdistusoireita tulehduskipulääkkeistä. Näille potilaille parasetamoli on turvallisin vaihtoehto. Lisäksi selekoksibi sulfonamidirakenteensa vuoksi on saattaa aiheuttaa allergiaoireita sulfa-allergikoille.

Tavallisimmat tulehduskipulääkkeiden käyttötilanteet

Tavallisimmat käyttötilanteet tulehduskipulääkkeiden käytölle ovat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, leikkausten ja tapaturmien tilanteet, migreeni, kuukautiskivut sekä äkillisiin infektioihin liittyvä kipu ja kuumeilu. Tulehduskipulääkkeet lievittävät kohtalaisen tehokkaasti kudosvauriosta ja kudosärsytyksestä johtuvaa kipua, mutta esimerkiksi hermoperäisessä kivussa niiden teho on yleensä varsin olematon. Samoin osa kudosvauriokivusta on usein hoidettavissa tehokkaammin ja/tai turvallisemmin valitsemalla tulehduskipulääkkeen tilalle eriasteinen morfiininsukuinen aine eli opioidi tai parasetamoli.

Voimakkaat kipulääkkeet eli opioidit

Ryhmään kuuluvat morfiini ja sen sukulaislääkkeet

Voimakkaat morfiinin kaltaiset kipulääkkeet eli opioidit ovat perusta leikkauksen jälkeisen ja vammojen jälkeisen keskivaikean ja vaikean kivun lääkehoidossa. Vaurioituneessa kudoksessa opioidit vähentävät tulehdusreaktiota, estävät kipua viestivässä järjestelmässä kipuvauriosta kertovan kipuviestin kulkua ja aktivoivat selkäydintasolle tulevia kipuviestiä rauhoittavia aivoratoja.

Teholtaan opioidit voidaan luokitella mietoihin, keskivahvoihin ja vahvoihin. Meillä Suomessa saatavilla olevia mietoja opioideja ovat kodeiini, dekstropropoksifeeni ja tramadoli, keskivahvoihin kuuluu puolestaan buprenorfiini ja vahvoihin mm. morfiini, oksikodoni, petidiini, fentanyyli ja metadoni. Avohoidossa akuutin kivun hoitoon soveltuvat hyvin etenkin miedot opioidit, mutta myös vahvempien opioidien käytöstä esimerkiksi postoperatiivisen kivun hoidossa on hyviä kokemuksia.

Opioidien yhdistäminen tulehduskipulääkkeisiin antaa lisätehoa kivun hoitoon ja on siksi laajalti käytettyä ja suositeltavaa. Mietojen opioidien suhteen meillä Suomessakin on käytössä valmiita yhdistelmä ovat parasetamolin ja kodeiinin yhdistelmä Panacod sekä ibuprofeenin ja kodeiinin yhdistelmä Ardinex. Kodeiini ja dekstropropoksifeeni vaikuttavat keskushermoston kautta morfiinin tavoin mutta ovat teholtaan heikompia. Teho vastaa parhaimmillaan noin 10-15 mg:n annosta suoraan lihakseen pistettyä morfiinia.

Rakenteeltaan osittain omaa tehoaan vastaan toimivista (osittainen antagonisti) tramadoli ja buprenorfiini eivät tuota parempaa kiputehoa kuin morfiini ja vastaavat valmisteet, mutta niiden käyttöön liittyy usein vähemmän ei-toivottuja sivuvaikutuksia hengityselimiin, mahasuolikanavaan sekä vähemmän virtsaamisvaikeuksia. Tramadolin käyttökelpoisuutta lisää akuuteissa tilanteissa sen monet antomuodot: sitä voidaan antaa suoneen, lihakseen, ihon alle, suun kautta tai peräpuikkona.

Voimakkaista opioideista, kuten metadonista, oksikodonista ja morfiinista on nykyisin käytössä tabletit, joista on saatu myönteisiä kokemuksia esimerkiksi päiväkirurgisilla potilailla leikkauksenjälkeisen kivun kotihoidossa. Tuolloin potilas voi käyttää kotonaan säännöllisenä lääkityksenä aamuin illoin sovittua annosta voimakasta lääkettä, usein yhdistäen sen tulehduskipulääkkeeseen tai parasetamoliin saamiensa ohjeiden mukaisesti. Lääkitystä jatketaan tavallisimmin muutama leikkauksenjälkeinen päivä kunnes pahin kipu leikkauksen jäljiltä alkaa rauhoittua.

Edelleen tavallisin tapa sairaala- ja terveyskeskusolosuhteissa on hoitaa akuuttia, voimakasta kipua antamalla voimakkaita opioideja suoneen tai lihakseen, jolloin pääasiallisin vaikutuspaikka ovat aivoissa. Tehostetun valvonnan puuttuminen tekee tällaisen käytön kotiolosuhteissa kuitenkin vaikeaksi, käytännössä lähes mahdottomaksi.

Puudutukset

Puudutukset ovat tehokas ja nopea keino akuutin kivun lievityksessä. Osaavissa käsissä ne ovat myös varsin turvallisia hoitoja. Osa puudutuksista voidaan suorittaa tavallisella lääkärin vastaanotolla, isommat puudutukset vaativat sairaalatasoiset olosuhteet.

Lähteet:

L. Zuckerman, F. Ferrante. Nonopioid and Opioid Analgesics. Kirjassa The Management of Pain. eds M. Ashburn, L. Rice. Churchill Livinstone Inc. 1998.

D. Carr, L. Goudas. Acute Pain. The Lancet 1999. 353: 2051-2058. Oxford league table of analgesics in acute pain. Bandolier Library 2002

S. Dolin et al. Effectiveness of acute postoperative pain management: I. Evidence from published data. British Journal of Anaesthesia 2002 89: 409-423.

Cochrane Library: J. Edwards, R. Moore, H. McQuay. Single dose oxycodone and oxycodone plus paracetamol (acetaminophen) for acute postoperative pain.

C. Benedetti, S. Butler. Systemic Analgesics. Kirjassa J. Bonica. The Management of Pain second ed. Lea & Febiger 1990.

Julkaistu: 10.7.2006
Kommentoi »