Hei!
Minulla on taipumusta liikkuessa epänormaalin korkeaan sykkeeseen. Oireet tulivat sen jälkeen, kun minulla todettu ylimääräinen johtorata ja sen aiheuttamat tiheät sykekohtaukset menivät ohi itsestään. HUS:n mukaan sydäntäni ei ole tarpeen tutkia enempää ja totesivat kirjeessään, että pitkävaikutteisia beetasalpaajia voisi kokeilla.
Korkean sykkeen lisäksi olen kärsinyt sen yhteydessä todella huonosta olosta (suun ympärys vetää ihan valkoiseksi ja pyörryttää) ja vaikka pitkävaikutteiset beetasalpaajat ovat auttaneet sykkeeseen, tulee minulle silti helposti huono olo. Pelkästä huonosta kunnosta ei voi olla kyse, koska olen joskus urheillut tosi paljon ja erotan tämän ja kunnon rajoitteiden aiheuttaman huonon olon toisistaan.
Muutama vuosi sitten eri kardiologi määräsi minulle lyhytvaikutteiset beetasalpaajat (Propral) ja sanoi, että voisin sellaisen ottaa aina ennen kovaa urheilusuoritusta ja yrittää nostaa siinä sivussa kuntoani. Nyt olen kuukauden ajan käyttänyt Kerlonia, pitkävaikutteista beetasalpaajaa. Sykkeeni ei enää nouse kovassakaan rasituksessa yli 140 ja aloimme Personal trainerimme kanssa miettimään, että olikohan lyhytvaikutteisia beetasalpaajia määrännyt kardiologi sittenkin tässä viisaampi. Korkea syke ei haittaa normaalia elämääni mitenkään, hengästyn helpommin portaissa kuin muut ja tarvitsen jyrkän mäen jälkeen hetken hengähdystauon, mutta siinä ne haitat. Urheillessa tulee kyllä huono olo, syke on alkulämmitelyssä lähes 180 crosstrainerilla pienellä vastuksella ja Propralilla saan sykettä alemmas, mutta en huonoa oloa pois. Tällä pitkävaikutteisella beetasalpaajalla ei nouse syke enää portaissakaan ylös, ei kuntosalilla ylös, huono olo vaivaa silti ja sykemittarin kalorinkulutus on pudonnut puoleen siitä, mitä niinä kertoina kun treenaan vähän varovaisemmin ilman mitään lääkkeitä. Kerlon on myös vienyt yöunet.
Koska syke ei enää nouse ollenkaan, kulutanko enää kaloreita liikkuessa kuten ennen (vai kompensoiko sydän matalaa sykettä esim kasvattamalla iskutilavuutta ja kulutukseni on korkeampaa kuin mitä sykemittari näyttää)? Pääseekö kuntoni nousemaan, kun syke ei enää nouse arkisissakaan tilanteissa? Mikä hyöty Kerlonista on, kun paha olo vaivaa yhä? Olen itse sitä mieltä, että Kerlonista on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska uniongelmatkaan eivät helpota ja jos tää vielä tekee sen, etten enää kulutakaan yhtä paljon kuin ennen, niin taitaa olla parempi ´kärsiä´ Propralin kanssa tai kokonaan ilman lääkkeitä. Olen hoikka (172 cm, 60 kg, 34 vuotta) joten ylipainoisuudesta ei ole kyse, personal tarinerin palkkasin jotta saisin lihakset parempaan kuntoon. Hänkin sanoo, ettei uskalla ´rääkätä´ minua salilla kuin rääkkää 60-vuotiasta ylipainoista sydäninfartipotilasta, koska kuulemma naamastani näkee, ettei ole hyvä olla.
Etsin nyt vastausta tai neuvoja asiaan puhtaasti urheilun kannalta, arki ei lääkettä kaipaa.Ja voiko olla mahdllista, että tuo huonovointisuus onkin ihan eri oire? Se helpottaa hieman ja urheilusuorituksen aikana juon esim. palautusjuomaa, ennen treeniä juotuna ruoalla tai lisäravinteilla ei näytä olevan merkitystä.
Minua kiinnostaisi tietää tarkemmin, millaisia tutkimuksia sinulle tehtiin siinä vaiheessa, kun sydämessäsi todettiin ylimääräinen johtorata? Usein liikuntaa tai urheilua harrastavilta ihmisiltä tuollainen oireita aiheuttava ylimääräinen johtorata katkaistaan tähystystoimenpiteellä kardiologin toimesta, toinen vaihtoehto on lääkkeellinen hoito. Liikuntaa harrastavien kohdalla pyritään yleensä välttämään beettasalpaajien käyttöä juuri siitä syystä, että ne estävät sykkeen nousua ja siten hankaloittavat harjoittelua ja kunnon kohottamista. Kardiologi on näiden asioiden erityisasiantuntija, joten suosittelen sinua keskustelemaan lääkityksestäsi ja hoitolinjasta muutoinkin liikuntaharrastuksesi huomioiden nimenomaan sellaisen kardiologin kanssa, jolla on käytössään kaikki sydämeesi liittyvät tutkimustulokset.
