Terve.fi

Masennus ja stressi

Masennus ja stressi

Sanna Leino

Kasvatustieteilijä, erityisenä osaamisalueena stressi

Sanna Leino

Kysymys:

Moikka! Olen 22-vuotias nainen. Sairastan vaikeaa masennusta, ahdistusta ja ainakin tilapäistä paniikkihäiriötä. Minulla on ihan ok olo,kun olen yksin,tai koiran kanssa kotonani. Kodin ulkopuolella saan pahoja ahdistuskohtauksia ja olen yrittänyt itsemurhaa. Kumppanillani 28v on todettu masennukseni myötä pitkittynyt stressi ja uupumus. Hänellä stressi liittyy vahvasti omaan elämänhallintaan, töihin, kouluun ja myös minuun ja sairauteeni. Rakastan häntä syvästi ja arvostan suuresti, kuinka paljon hän on minua koko viime vuoden tukenut ja auttanut parhaan kykynsä mukaan. Kuitenkin, minä stressaannun ja ahdistun hänen seurassaan, sillä aistin hänen stressinsä hyvin herkästi ja huolestun,kun hän on huolissaan minusta ja itsestään. Hän myöntää pelkäävänsä kokoajan, että toteutan itsetuhoisia ajatuksiani. Sen takia meidän on hyvin vaikea tällä hetkellä nähdä toisiamme ja olla toistemme tukena. Emme ole saaneet pyynnöistä huolimatta kaupungin poliklinikaltani parikeskusteluapua. Olisiko sinulla jotain yksinkertaisia neuvoja, miten selviäisimme siihen asti, kun saamme pariterapian aloitetuksi yksityisellä puolella (kunhan tuki-hakemus/raha-asiat selviävät). Parisuhteellamme on hyvin vahva pohja ja tiedämme haluavamme selvitä tästä yhdessä. Nyt kaikki mitä on tapahtunut (itsemurhayritykset yms.) Ovat kuitenkin väkevästi välissämme. En voi nähdä kumppaniani ilman, että sydän alkaa tykyttää ja stressi nousee älyttömästi. Minulle tulee välittömästi paha olo hänen pahasta olostaan (tämä liittyy yliampaattisuuteeni). Hän taas yrittää piristää minua, vaikka tarvitsen tilaa pahoillekin tunteilleni. Puhumme paljon asioista ja tunteista. Puhuminen on vain pahentanut kummankin oloa. Tulisiko meidän olla hetki näkemättä? Vai onko keinoa, jolla voisi vähentää molempien stressiä ainakin hetkellisesti? Yritimme pelastaa tilanteen käymällä 1vk ulkomailla yhdessä. Tämä kuitenkin vain kärjisti molempien neg. tuntemuksia ja päästi stressin huippuunsa. Tunnen, että olemme kriisitilanteessa, ja tarvitsen kipeästi ulkopuolisen näkökulmaa. Kiitos etukäteen vastauksesta. Terveisin, psykiatrilta tai pskiatrisilta sairaanhoitajilta ei ole saanut apua parisuhteemme tilanteeseen

Näytä vastaus

Vastaus:

Hei! Tilanteesi vaikuttaa todella kurjalta. Mitään varsinaista ensiapua en osaa antaa. Mitä tulee parisuhteeseenne, niin kuulostaa todella siltä, mitä itsekin kerrot: Olette ajautuneet ikävään noidankehään, jossa vaikeudet tulevat esiin suurena jännityksenä ja stressinä, kun tapaatte. Pääasia olisi, että sinä saisit kunnon hoitoa masennukseesi ja paniikkihäiriöösi, jolloin kumppanisikin voisi saada hengähdystauon jatkuvasta huolesta.

Olette jo kokeilleet yhdessä lomailua, eikä se auttanut asiaa. Mitä jos kokeilisitte olla tapaamatta hetken aikaa? Tänä aikana kumpikin keskittyisi vain ja ainoastaan niihin asioihin, jotka tuntuvat tällä hetkellä hyvältä. Samalla voisit luvata itsellesi ja kumppanillesi, että jos koet voimakasta ahdistusta tai itsetuhoisia ajatuksia, hakeudut välittömästi päivystykseen hoitoon.

Julkaistu: 5.1.2018

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.